perjantai 16. huhtikuuta 2010

Nina Mantereen ja Iida Vakkurin agikoulutus + tokoa


Meillä on nyt jonkin aikaa HSKP:n ja HAU:n tokon vapaavuorot peräkkäin. Voisi siis vaikka 2 ½ tuntia tokotella putkeen! Näppärää, jos ei ehdi toiseen, niin ehkä ehtii sitten sinne toiseen. Tänään ehdittiin hetkiseksi Purinalle. Saatiin omaan käyttöön koko kenttä, sillä muita ei ehkäpä hieman sateisesta säästä johtuen ollut paikalla. Uhkarohkeasti aloitettiin tunnarilla. Sarpsa oli kierroksissaan, mutta keräsi hyvin itsensä ja keskittyi annettuun puuhaan. Se haisteli nätisti kapuloita ja otti oman heti, kun sattui sen kohdalle. Tuodessaan koiruus ei kapulaa pureskellut, mutta pudotti sen luovutusasentoon tullessaan (korjasi itse). Otettiin sitten vähän pitojakin. Sitten merkkiä alustan kanssa. Alkumuistelun jälkeen kasvatin matkaa jo pariinkymmeneen metriin. Jonkin kerran otin väliin ilman alustaakin. Tällä kertaa koira ei tarjonnut merkkiin koskemista, hyvä. Pariin kertaan siirtelin merkkiä eri kohtiin kentällä koiran suorittaessa piilopaikkamakuuta. Ekalla jätin merkin taakse lelun, sen koira bongasi hyvin. Toisella kerralla merkillä oli vain alusta. Tässä koira tartti vähän apuja. Siirryin merkkiä kohti ja lähetys onnistui kuitenkin n. 10 metristä. Väliin otettiin keppejä muutaman kerran. Aloitusvälin hakuun koira tarvii vielä apuja. Sen jälkeen pujottelu sujuu näppärän itsenäisesti, sivuetäisyyttä ei kuitenkaan kärsi ottaa vielä paria metriä enempää. Kaukojen suhteen koirassa oli vähän liikaa virtaa, joten otettiin vaihtoja aika läheltä. Siltikin koiruus oli vähän tulla eteenpäin s-m-vaihdossa. Jäävistä otettiin ensin pelkkiä seisomisia, onnistui. Sitten istumisia väliin, eikä enää onnistunutkaan. Kaikki jäävät onnistuu mainiosti, jos peruutan tai koira peruuttaa. Seuratessa koira tarvii käsiavun istumiseen, ilman käsiapuja se tekee seisomisen... Mitähän näiden kanssa tekisi?


Sitten pikkulenkille ja takaisin Purinalle agilityn pariin. Nina Manner ja Iida Vakkuri piti koulutuksen, jonka teemana oli kontaktit sekä ohjauskuviot: välistäveto, takaakierto ja sylkkäri. Kontaktiesteitä katsottiin yksitellen. Puomilla Sa hyppää herkästi ylösmenokontaktin, etenkin jos on vähänkään vauhtia. Kokeiltiin koiran rytmin rikkomista ja länkiä. Rytmiä rikottiin maassa olevilla muurin paloilla. Niiden avulla koira koski kaikilla neljällä tassulla kontaktialueeseen. Längllä tulos oli parempi: kuusi tassua koski alueeseen. Längillä siis voisi jatkaa. Mietintään jää, josko sittenkin opettaisin koiralle juoksukontaktin ylösmenoon. A:lla koiralla ei ole (vielä) mitään ongelmia. Pikkasen se hidastelee alastulolla, mutta se korjaantunee kunhan saa varmuutta ( = tietää mitä pitää tehdä). A:lla annoinkin tietoisesti vartaloavun pysäytykseen. Tietämättäni teen sen myös lievempänä versiona puomilla. Siitä voisi yrittää vieroittua. Otettiin vielä keinua. Ekan koira rämäytti ja seuraavat se menikin sitten vähän varovaisemmin.


Ohjauskuvioista otettiin ensimmäisenä välistävedot (hypyt 2.-5.) ja takaakierrot (hypyt 6.-8.). Saatiin kuin saatiinkin onnistumaan ne molemmat, tosin vain kertaalleen molemmat puolet. Parannettavaa siis on. Kun koira lukee ohjausta tarkasti, niin ohjauksen tulisi olla selkeää ja oikea-aikaista. Lisäksi nopea koira vaatiin vielä nopeampaa ohjausta. Koin ahaa-elämyksen, joka helpottaa kummasti ohjaamista välistävedoissa: peruuttaa ei tarvitse yhtään sen enempää kuin ohjauskäännös vaatii, muuten voi mennä nokka kohti menosuuntaa!


    


Lopuksi vielä harjoituksen kohteeksi leveä sylkkäri. Putken jälkeen koirat ohjattiin toiselle esteelle takaakierrolla ja toiselta kolmannelle sylkkärillä. Tehtiin sylkkäriä molemmin puolin (a- ja b-radat). Sara tekee laakahyppyjä. Sitä lähdetään korjaamaan vinojen rimojen ja palkan suunnan avulla (piste on palkka). Sylkkäriä (ja muitakin ohjauskuvioita!) pitäisi treenailla enempi. Pitäisi tehdä ihan lyhyitä tekniikkaharjoituksia, välillä pidempiä ja vaikeampia, joihin vauhtia haetaan vauhtia vaikkapa putken kautta.


Viitisen tuntia meni treenatessa lämmittely- ja jäähdyttelylenkkeineen. Ja koira olisi voinut vieläkin jatkaa yhtä suurella innolla kuin treenien alussakin! Sinänsä kun Sarasta on kyse, niin en kyllä oikeastaan ole edes yllättynyt...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti