lauantai 28. elokuuta 2010

Saran päivä


Tein töistä tullessa SARALLE pitkästä aikaa jäljen lammen takaiseen metsään. Pituutta oli n. 400 metriä ja keppejä 7. Kiemuroita ja kulmia oli molempiin suuntiin (oikea, vasen, vasen ja oikea). Loppupuolella jälki seurasi ojan vierustaa ja kulki leveähkön polun ylitse. Jälki ehti vanheta muutaman tunnin. Janaa koira ei osaa, joten se mentiin yhdessä. Sa nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan (janalta vasemmalle). Heti alussa mun mielestä koira meni väärin, joten pidätin sitä liinalla ja otettiin pari kertaa alusta janalta. Sitkeessä oli koiran usko ja ajattelin sen ajavan harhajälkeä, mutta ei, koira oli oikeassa ja olin kuin olinkin tallonut jäljen siihen suuntaan (kuinka vaikeaa onkin kulkea suoraan?). Otettiin siis jälleen kerran uusiksi. Koira lähti nyt epävarmempana jäljestämään. Eka kulma meni tarkastellen ja toisella sitten eksyttiin. Pyörittiin aikamme, kunnes näin jälkimerkin ja vein koiran sinne nostamaan jäljen uudestaan. Tämän jälkeen löytyi kolmas keppi ja vasta neljänneltä kepiltä lähtien jäljestäminen oli kunnollista jäljestämistä. Ojaa vasten olleesta kulmasta Sa suoriutui loistavasti, samoin viimonenkin kulma meni hyvin. Polunylityksessä jälki hukkui jälleen. Näin aikankin yhden lenkkeilijän menevän siitä, joten harhajälkiä oli. Otin koiraa takaisin päin ja oho, taas väärään kohtaan. Koira koitti löytää jälkeä, muttei väärässä kohdassa sitä toki ollutkaan. Tajusin taas erheeni ja ohjasin koiran suosiolla polun yli paikkaan, jossa jäljen tiesin menevän... Sitten alkoi taas sujumaan. Kaikki kepit koiruus ilmaisi varmasti täysin ilman apuja. Saralla hyvää oli siis keppi-ilmaisut. Treenattavaa löytyy janalta tottahan toki ja kulmia tarvinnee myös muistella enempi. Voishan sitä useammin kuin kerran kesässä jäljestää, etenkin kun itsekin on näköjään niin pihalla!


Metsälenkin jälkeen mentiin lähipuiston nurtsille vielä tokoilemaan. Ekana ympyrätunnari, joka meni ongelmitta. Palkkasin lelulla koiran tuodessa kapulaa. Sitten pari tyhjään ruutuun lähettämistä. Jätettiin tyhjät niihin pariin, sillä en osannut arvioida oikeaa käskytyskohtaa nurmikolla ilman nauhaa. Lisäksi koiralla oli sikana vauhtia. Sarahan on nopea, mutta tämä koira oli supernopea! Otettiin vielä pari ruutuun lähetystä alustan kanssa. Seuraavaksi merkkiä, eka alustan kanssa, loput ilman apuja. Sarppan osaa! Yhdistin merkkiä ruutuun (ruudussa pallo). Ensin merkeistä palkkaa, sitten merkki ja ruutu ketjutettuna. Kun palkkasin merkillä välissä, ei ongelmia ollut ruutuun hakeutumisessakaan. Kun en välissä palkannut, oli koira epävarmempi. Ekalla koira siis lähti merkiltä kohti ruutuua hivenen epävarmasti, mutta lähti kuitenkin. Toisella kertaa se tulikin luokse. Otettiin vielä yksi, jossa avustin koiraa menemällä merkin ja ruudun puoliväliin. Sitten jäävien erotteluja (ilman seuruuta). Ensin Saralla meni seisomiset istumisiksi, mutta sitten saatiin oikea vaihe päälle ja koira kuunteli käskytykset hyvin (vain pari meni väärin). Aikoihin Sa ei ole ollut noin hyvin kuulolla jäävien kanssa. Lopuksi vielä pari eteenmenoa (n. 50 m), joissa Sa näki pallon viennin. Lujaa se meni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti