tiistai 8. toukokuuta 2012

Janoja ja esineitä


Lenkkeiltiin lammen takaiseen metsään treenaamaan. Sitä ennen kuitenkin koirat pääsi ekaa kertaa tälle vuotta uimaan. Kivaa näytti olevan!


Metsän puolella pohjakasvittomassa osassa SARAN kanssa opeteltiin janaa. Tein kaksi jälkeä koiran nähdessä. Merkkasin janakohdat maaston mukaan ja jätin kaksi keppiä kummallekin jäljelle aika pian janakohtien jälkeen. Tehtiin kumpaankin suuntaan kaksi janatreeniä. Janojen pituudet oli 5-10 m. Hyvin sujui. Janat oli suoria ja koira nosti jäljet hyvin. Vikassa se pyörähti takajäljellä, mutta korjasi itse itsensä oikeaan suuntaan. Hyvä treeni.


Seuraavaksi talloin varvikkometsikön puolelle esineruudun. Kokoa sillä oli n. 20 x 50 m. Jätin talloessa sinne kuusi esinettä, kolme taakse ja kolme etuosaan. SARA ensin. Se sai nostaa kolme esinettä. Tällä kertaa koira paineli joka kerta suoraan taakse ja nosti takaesineet. Ekan otin luovutusasentoon asti, loput palkkasin vauhdista. Hyvin sujui. RINNALLE jäi siis etuesineet. Aluksi koira paikallisti etuesinettä, mutta ei malttanut paikallistaa loppuun asti ja kävi juoksentelemassa muualla ennen kuin kävi nostamassa sen. Olisi pitänyt käskeä uudestaan koiraa, että se olisi heti paikallistanut esineen kunnolla, mutten ehtinyt. Kaksi ekaa esinettä nousi suht helpolla, mutta kolmatta koira joutui etsimään enempi. Kerran se tuli perusasentoon istuksimaan. Lähetin sen vaan uudestaan. Hyvin se lähti, mutta lähdin sen avuksi. Koira meni monta kertaa aivan esineen vierestä saamatta siitä kuitenkaan hajua. Lopulta kuitenkin sekin löytyi. Ekasta esineestä palkkasin vauhdista lelulla, toisen ohjeistin tuomaan eteen (törmäsi) ja vikasta pidettiin vaan bileet. Rinnalle oli selvästi vaikeampaa hakea esineitä, kun osa esineistä oli jo haettu ja niistä oli vain haju jäljellä.


Sitten tein vielä niityn puolelle RINNALLE namijäljen. Pituutta sillä oli muutama kymmenmetrinen, keppejä oli kolme. Leikkelettä oli joka askeleella, paitsi ei muutamassa askeleessa ennen ja jälkeen keppien. Tarkoituksena oli saada koiran menoa rauhallisemmaksi ja itse opetella parempaa liinatekniikkaa. Sain kyllä taas liinasta pidellä, mutta koiran meno oli kuitenkin hieman rauhallisempaa, se jopa söi nameja. Eka keppi-ilmaisu oli hyvä. Muissa koira pyörähti ensin tarkistamassa ettei nameja todellakaan siinä kohdassa ollut ennen kuin huomasi kepin. Namijälki sujui nyt paljon paremmin kuin aiemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti