sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Korrien opissa, osa III


Vikalla kerralla teemana oli luoksetulo ja vapaavalintainen liike, joka oli Saralla seuruu, sekä paikallaanolot.


Ensin tehtiin kisanomainen luoksetulo. Vauhti oli koiralla kova, mutta pysähtymiset voisi silti olla terävämpiäkin. Etenkin makuu, jossa Sa hiipi makuuasentoon. Terävyyttä pysähtymisiin voisi saada treenillä, jossa avustaja heittää lelun koiran taakse juuri samaan aikaan käskyn kanssa. Tätä tehtiinkin kertaalleen seisomaanpysäytykseen. Otettiin vastapainoksi pysäytyksille läpijuoksuja. Eka niin, että kutsuin koiran poiskävellessä tulemaan luokse ja kiinni leluun. Toka alokkaan luoksetulona, jolloin minun takana oli ihmisryhmää. Sar ei ottanut häiriötä.


Seuraaminen tehtiin kokeenomaisesti käskytettynä ja siihen otettiin kaikki tempon vaihdot ja askelsiirymät. Seuruu näyttää kuulemma todella hienolta. Ilmeisesti se siis näyttää paremmalta kuin tuntuu (pitäisi välillä taas filmata, jotta näkee asiat toisten silmin). Koira oli pysyi hyvällä paikalla, piti kontaktin koko ajan, myös ihmisryhmää päin kävellessä ja sitä kiertäessä. Askelsiirtymät sujui teknisesti oikein, ainoastaan kääntyessä paikoillaan oikeaan koira jää perusasentoon liian eteen ja vinoon. Juoksuvauhdista pysähtyminenkin oli napakka. Ääntelyongelmaa koitetaan ratkoa edelleen. Ääntelystä ei palkata, mutta ei myöskään kielletä. Askelsiirtymiä treenataan entistä ahkerammin, josko ääntely johtuisi epävarmuudesta ja katoaa varmuuden kasvaessa. Lisäksi erikseen otettiin juoksuseuraamista, kun ohjaaja ei osaa kääntyä juostessaan, ja täyskäännöstä vasempaan, jossa mun makuun koira voisi käyttää kroppaansa vielä enempi. Nyt Sa teki täyskäännöksen ja 360-asteen käännöksenkin taitavasti, minäkin olin tyytyväinen. Se käyttää kuulemma hyvin kroppaansa.


Paikoillaanoloista tehtiin ensin pariminuuttinen makuu, sitten minuuttinen istuminen. Molemmissa olin piilossa. Makuun aikana Pekka häiriköi koiria pujottelemalla niiden välissä. Makuuseen koirat käskytettiin erikseen. Sa ei mennyt muiden käskyillä maahan, muttei mennyt myös ekalla omallakaan. Istumaan se nousi ekalla. Sekä makuu että istuminen suijui hyvin, istuessaankin Sa istui kuin tatti ;)


Lisäksi puhetta oli kuinka toimia kokeessa liikkeiden välissä. Sekin on tärkeää ja sitäkin voisi opetella ihan ajatuksella erikseen. Aivan loppuun tehtiin vielä tunnari kisanomaisesti Inkan liikkuroimana. Tunnarin piilottelut on tuottaneet tulosta ja tunnari sujui rauhallisesti (ilman pureskelua), ehkä jopa liiankin, sillä tulo meni ravaten ja menovauhtikin oli hidasta laukkaa. Ehkä uskaltanen ottaa välillä lelupalkkaa tunnariinkin ja välillä voisi vapauttaa sitä vauhdistakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti