lauantai 21. huhtikuuta 2018

Dot-kulta

DOTILLA on ollut nyt useamman viikon rähjäämättömyys. Se ei rähjää treeneissä eikä arjessa. En tiedä, mikä muu olisi muuttunut kuin Rinnan sterkkaus. Rinnassa tosin ei huomaa mitään muutoksia entiseen, mutta hauskaa, jos Rinnan sterkkaus vaikuttaa näin positiivisesti Dotsiin :p Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Dot on tehnyt nyt eniten aksaa. Sen kanssa on kiva treenata. Se menee rehellisesti sinne minne ohjataan ja tekee sitä, mitä on vahvistettukin. Ihan vaan peilistä näkee syyn, jos menee pieleen :p 

Tällä hetkellä ratatreeni on kivaa ja vähemmän tulee tehtyä tekniikkaa. Tekniikkaa vaatisi kuitenkin kontakti- ja keppiosaaminen. Dot ei osaa vielä hakeutua oikealla nopeudella kepeille eikä se osaa pujotella itsenäisesti. Kontaktien ideaa Doo ei ole vieläkään ymmärrä täysin varmasti. Aalla tilanne on huonoin. Nyt ideaa on vahvistettu matolla, mutta treeniä tarvitaan lisää. Helposti kepeille ja kontaktille treenaa vain sitä yhtä estettä, mutta Dot saisi varmuutta ja rentoutta lisää, mikäli sillä olisi selkeämpi tieto jatkosta. Lisäksi jatko esteiden kanssa tilanne olisi enemmän radanomainen. Tarttis treenata enempi kaikkea :p

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Rinnan tilannepäivitys


RINNAN leikkauksesta on nyt 5 viikkoa. Se on saanut lenkkeillä jo normaalisti. Treenaamaankin se on nyt alkanut. Eilen Rin kävi ekan kerran fyssaroitavana leikkauksen jälkeen. Kaikki oli kutakuinkin normaalia. Sulavat tikit (etenkin solmukohta) tuntuu vielä hyvin ihon alla. Niillähän saattaa mennä pari kuukautta sulaessa. Niin kauan kun tikit vielä tuntuu, niin koira saisi pysyä vielä tasamaalajeissa. Eli se saa mennä ja tulla miten haluaa, mutta hyppytreenit pk-esteitä varten jätetään vielä odottamaan.


tiistai 10. huhtikuuta 2018

Go Dot!

DOTIN elämä on ollut hyvin onnistunutta viime aikoina. Torstain aksatreeneissä saatiin heti treeni sujumaan niin hyvin, että lopetettiin treenit jo alkuunsa. En halunnut pilata enää hyvää mieltä :p 

Perjantain tokoissa jatkettiin samalla onnistumisen teemalla, kun Dot ei taaskaan rähjännyt yhdellekään koiralle! Pystyn jättämään Dotia myös olemaan käskyn alla ja keskittymään ihan muuhun kuin koiraani. Se nimittäin makaa rennosti käskyn alla eikä hauku ja rähjää. Varsinainen treenikin sujui hyvin. Doo erotteli hyvin jääviä.

Sunnuntaina käytiin Hurtalla juoksemassa kisahyppäri. Mulla jäi kumpparit jalkaan, muttei se menoa haitannut. Doo juoksi voittonollan! Jännitti taas ihan törkeesti, mutta jännitystä pystyin purkamaan kumppareihin :p Radalla en huomannut enää jännitystä enkä kumppareita. Dotsin kuuliaisuus pelasti lopun. Dot käyttäytyi myös kisapaikalla pääosin hyvin. Palkkasin paljon sitä käskyn alla olemisesta tai mun tuijottamisesta. On se vaan aika kullannuppu niin halutessaan!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

En mokannut!

Lauantaina oli ohjelmassa tuplarallyt SARAN kanssa belggariyhdistyksen kisoissa Riihimäellä. En mokaillut kummallakaan radalla!



Ekalla radalla oli hyvä flow. Olin tietoinen tekemisistäni ja osasin olla hetkessä. Harmiksi se ei nyt riittänyt vaan reiluja pistemenetyksiä tehtiin silti. Ei tyypillisiä virheitä, muttei yllättäviäkään. Eteentuloissa Sara tuli varmaan liian tiiviisti (-1). Juoksuspiraalissa oikealla Sarppa vaihtoikin puolta. Uusittiin siis tämä (-3). Kymppi meni vielä koiran pudotettua ekan hypyn riman. Hypyn kanssa on tarkkaa, milloin annan hyppykäskyn. Sara kun seuraa niin pitkään, kun seuruusta, eikä liian pitkälle seuruutettuna se saa aikaa valmistautua hyppyyn. Pisteitä jäi tältä radalta 86 jäljelle.
 



Toiselle radalle mennessä alkoi väsy painamaan enkä radalta tultua muistanut enää mitä radalla oli tapahtunut. Ei yhtään tiennyt oliko tullut tehtyä ziljoona virhettä vaiko ei yhtään. Radalla oli tehty vain kolme yksittäistä virhepistettä. Kyltin 2 tulppaani oli eriaikaisesti suoritettu (-1), molempien kääntyessä oikeaan kyltillä 7 Saran käännös vähän valahti (-1) ja käännös oikeaan istuen kyltillä 9 oli epätarkasti suoritettu koiran oltua keskittynyt johonkin muuhun (-1). Tuloksena 97 p. luokkavoitolla ja ensimmäisellä valiokiinnityksellä!


Koularimarsun kanssa posekuva.


Itse itseäni kiitin.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Balli

Olin muutama viikko sitten kuuntelijana Valentina Ballin seminaarissa. Koulutuksessa oli esimerkkikoirakoitakin, mutta paljon käytiin hänen periaatteitaan ja liikkeiden kouluttamisen vaiheita ihan keskustelemalla läpi. Hän myös näytti asioita omalla koirallaan. Sen ja seminaarin kymmenisen demokoirakon avulla konkretisoitui opit hyvin.

Valentinan ideaalikoira on intensiivinen. Siihen päästään luomalla treeniin jännitteitä (esim. "än-yy-tee-nyt" - leikki). Jännitteen kasvattaminen ja siitä vapauttaminen tuo koiralle intensiivisyyytä ja vauhtia tekemiseen. Nopeus tulee oikean asenteen kautta. Ei voi vaatia nopeutta ilman oikeaa asennetta. Koiralta pitää myös vaatia aina vain parempaa suoritusta. Kun pyydetään enemmän, koira myös antaa enemmän. Esimerkkinä oli pentu, joka teki kosketusalustaa. Ei riittänyt, että koira koski alustaan vaan koiralta vaadittiin intensiivisempää suoritusta. Koiran koskiessa alustaan siltä pyydettiin parempaa kosketusta. Pennun turhautuessa se painoi koko etupäänsä voimalla alustaan, jolloin suoritus oli tarpeeksi hyvä. Kun vaaditaan enemmän, myös palkankin tulee olla runsaampi.

Koulutuksessa korostui myös sosiaalinen palkkaus. Koiran tulee olla tyytyväinen kun ohjaajakin on tyytyväinen. Koira ei saa ajatella palkkaa, vaan tehtävän tulee olla tärkeämpi. Sen tulee olla täysin keskittynyt tehtäväänsä. Tehtävä on vakavasti otettava työ. Ei leikki, mutta hauska työ. Välineet on työkaluja, ei leluja. Lupa tehdä on palkka. Kisassa vaikea palkata koiraa suoraan tekemisestä, sillä suorituksen jälkeen on tuomarin kättelyä, keskustelua tms. eikä kehän jälkeen annettu palkka enää linkity tekemiseen. Sen takia sosiaalinen palkkaus kehässä! Koiran tulee ajatella tekemistä eikä kehän ulkopuolella olevaa palkkaa.

Alkuopetuksessa Valentina käyttää paljon koiran omaa oivaltamista. Treeni suunnitellaan siten, ettei väärää käyttäytymistä pääse syntymään. Koiran annetaan oivaltaa, siltä ihan vaaditaan oivaltamista eikä lähdetä heti auttamaan. Koiralla tulee olla ongelmanratkaisukykyä. Tätä kautta mennään tekniikka edellä, vauhti tulee usein itsestään mukaan.

Valentina kertoo myös koiralle, mikäli se tekee väärin. Hänellä on käytössä eri kieltosanoja eri voimakkuuksilla ja hän käyttää niitä virheestä riippuen. Hän käyttää kieltoa myös koiran hoksatessa itse asiaa. Kiellolla kerrotaan, ettei toiminto ollut kannattava ja se kehottaa koiraa yrittämään jotain muuta toimintoa. Näin sammutetaan väärä käytös alkuunsa.

Uuden koiran kanssa kannattaa kokeilla erilaisia keinoja oppiakseen millainen koira on kyseessä. Pennun kanssa Valentina lähtee liikkeelle sellaisista asioista, missä pennulta ei vaadita liikoja itsehillintää. Esimerkiksi pelkkä kapulan siisti pitäminen voi olla liikaa tai kaukokäskyjen tekeminen. Noudon alkeet hän opettaa oivaltamisen kautta. Koiraa palkataan ensin pelkästä kosketuksesta ja käsikosketuksen avulla hoidetaan jatko. Alussa ohjaaja pitää kapulaa käsissään. Arvokasta kapulaa ei anneta koiralle ja näin estetään väärää käyttäytymistä. Koira ei saa pureskella tai varastaa kapulaa.

Luoksetulon pysäytyksissä koirat ei ajattele pysähtystä vaan niillä on ajatus taakse. Hän opettaa pysähtyminen peruuttamisen kautta. Pelkkä peruuttaminen ei riitä, vaan sen tulee olla voimakasta peruuttamista. Sen hän opettaa koiralle maassa olevan riman avulla. Ensin opetetaan koira peruutamman riman yli lähellä ohjaajaa, sitten ohjaajan ja koiran etäisyyttä sekä vauhtia vähitellen kasvatetaan. Peruutuskäsky tulee koiran juuri ylitettyäsken riman. Koiralla on siis alussa selkeä päämäärä minne päätyä eikä vain epämääräinen taaksepäin meno, jolloin saadaan voimakas suoritus. Alun peruuttamisesta hän opettaa siten, ettei liikkeeseen liity painostusta (esim. ohjaajan liikkuminen, nojaaminen koiraan päin), joka aiheuttaa helposti ääntämistä. Hän aloittaa peruuttamisesta opettamisen houkuttelemaan käsissä olevalla ruoalla koiraa. Sitten äkkiä siirretään kädet selän taakse samalla hieman taakse nojaten (ei painostusta). Usein koira hämmentyn tästä niin, että ottaa askeleen taakse. Tämä merkataan ja palkataan koira heittämällä ruokapalkka koiran taakse. Heittopalkka on tarpeeksi iso, että koira huomaa sen heti ja treeni jatkuu intensiivisenä. Sitä energiaa ja voimaa, mitä koira käyttää pysähtymiseen, tulee ylläpitää. Ei olla aina tyytyväisiä vaan, vaikka suoritus olisikin hyvä. Pidetään koira varpaillaan, että se tekee aina parhaansa. Vaaditaan koiraa peruuttamaan kunnolla.. 

Jäävien opettamisessa on tärkeää, että koira ymmärtää asennon, mutta se ei vielä riitä. Seuruusta jäävää tehdessä sen tulee osata asennon otto ohjaajan selän takana. Sen tulee osata ottaa asento terävästi ohaavan kulkiessa poispäin koirasta. Valentina haluaa koiran osaavan ensin asennon vaihdot ohjaajan selän takana, sitten ohjaajan liikkuessa poispäin. Jäävissä koira ei saa myöskään olla liian seurausmoodissa vaan tasapaino pitäisi olla pysähtymisten ja seuraamisen välillä.

Ruudun Valentina opettaa puolet pienemmällä ruudulla. Hän palkkaa koiraa ensin koiran mielenkiinnosta takalaitaan. Takareunalle tehdään merkitys, jotta koira juoksisi vauhdilla loppuun asti. Alkuopetuksessa hän saattaa käyttää reunallista ruutua, jolloin takareuna on konkreettisesti kohde. Myöhemmin hän saattaa käyttää esim. kosketusalustaa pitääkseen kriteerit, kun ohjaaja on  liian kaukana nähdäkseen kunnolla. Koira ei saa koskaan tulla palkkaa vastaan vaan koira palkka tulee ruutuun. Jos koira tulee ohjaajaa vastaan, ohjaaja passivoituu ja lähtee tuomaan palkkaa vasta kun koira on jälleen ruudussa. Ympyrään juoksun hän opettaa kosketusalistalla.  Kosketusalustalla on reilusti kauempana kuin ympyrä, jottei koira koskaan ala hidastelemaan liian aikaisin. Kosketusalusta on usein kentän reunalla. Hän palkkaa heittämällä ruokaa eri suuntiin alustaan nähden ohjaajan pysyessä aina suoraan kohti alustaa. Näin koira oppii korjaukset samalla.

Oli mielenkiinoinen semppa. Harmiksi omien muistiinpanojen ajatukset haalistuu nopeasti, joten jo nyt osa muistiinpanoista jäi itsellekin hämäräksi :p

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Taaskin!

Viime perjantaina se tapahtui taas. Nimittäin DOT ei rähähtänyt kellekään piirin tokoissa. Dot kykenee kyllä olemaan monissa paikoissa ja treeneissä rähjäämättä, mutta nämä piirin treenit, jossa kymmenisen koirakkoa on samanaikaisesti kentällä, on Dotille se vaikein tila. Piti ihan selata blogista milloin tämä tapahtui edellisen kerran. Kaksi kuukautta sitten. Edistytään hitaasti, muttei varmasti. Dotin heikot kohdat on edelleenkin tauoissa ja siirtymissä, tehdessä se ei juurikaan reagoi muihin. Tilanteet on myös hyvin usein ennakoitavissa, jossa taas suuri merkitys on omalla toiminnallani. 

Sunnuntaina oli Tiltun koulutus. Käytin koko oman aikani Dotsin kanssa, sillä Rinna edelleen saikkuilee vauhdikkaimmista lajeista (Rinnan toko on hyvin vauhdikasta). Aikaa oli niin paljon, että jouduin Dotin kanssa myös epämukavuusalueille, mikä oli tosi hyvä. Dot esitteli asiat juuri niinkuin kerroinkin sen tekevän ja saatiin neuvoja juurikin ongelma-asioihin! 

Seuraamista Dotin motivaatio ei riitä vielä riittävän pitkälle. Dotilla on niin vahva luopuminen palkasta, ettei sitä voi auttaa namittamalla. Sen seuruupaikka siirtyy silloin sivuun. Toimivammalta tuntui palkata koira toiselle puolen tai käyttää etäpalkkaa. Dot tarvitsee selvät kriteerit tekemiseen ja selkeän vapautuksen, jossa se saa palkkaustilanteissa purkaa itseään liikkumalla. Mikäli koira tulee vääränlaisella ilmeellä (sellaisella, joka tarkoitaa, ettei koira tee seuraamista täysillä vaan on henkisesti kiireinen jonkin muun asian parissa), otetaan aloitus uudestaan ja hyväilmeisestä aloituksesta palkka. Jos koira ei ole täysillä mukana, niin se menettää palkan, mutta saa uuden mahdollisuuden siihen.

Varsinainen seuruu on kivannäköistä ja käännökset sujuu hyvin. Seuraamispaikka on sivulla hyvä (kunhan se ei tee palkasta luopumistä, jolloin koira on liian kaukana). Edistämisongelma kuitenkin on ihan nurkan takana. Tämän ehkäisyssä toimii tosi hyvin käsikosketus oikeassa seuruukohdassa.

Ruudussa on saman homma. Mikäli koira ei ole omistautunut asialle, niin se ei saa sitä tehdä. Väärä toimintatapa katkaistaan alkuunsa, koira kutsutaan pois ja uusi yritys perään. Lähetykset vaihtelevista asennoista. Perusasento on on Dotille vaikea, mikäli sen mieli on jo ruudussa.

Hyppynoudossa ja tunnarissa näkyi parhaiten Dotin huono toistojen kestävyys. Parin samankaltaisen toiston jälkeen pitäisi asetelmia jo jonkin verran muuttaa. Hyppynoudota tehtiin nyt isomman puukapulan palautusta. Dotilla oli vaikeuksia muistaa ottaa kapulaa mukaan, kun nouto tehtiin pelkkänä paluuna ja koiran tuli ottaa kapula maasta matkalla. Se juoksi kapulan yli ennen kuin huomasi sen. Kapulan nostaminen maasta oli vähän mallaileva. Kapulan kanssa hyppy oli ongelmaton. Metallinoutoa on tehty erikseen. Pidon kanssa ei ole ongelmaa. Kapula on varmalla otteella suussa myös liikkeessä. Vaikein kohta tässäkin on metallin sen nostaminen maasta. Treenataan lisää, sekä hyppynoutoa että mettallinoutoa Doo on treenannut vasta pari kertaa.

Tunnaria Dot on tehnyt kotona naksun kanssa isolla määrällä kapuloita. Muualla tunnarin alkeita on tehty vain hajustettua kapulaa piilottamalla. Nyt yhdistettiin nämä. Oikea oli piilossa väärien ollessa esillä. Ensin onnistui, mutta toistojen myös Dot alkoi nappailemaan vääriä. Semmmosta nyt aina tunnarin kanssa sattuu :p

Paikkamakuusta tehtiin tällä kertaa ekaa kertaa 2-minuuttinen piilo! Dot oli hyvällä mielellä, mutta puolta minuuttia ennen ajan täyteentulemista, se käänsi toisen etutassun mutkalle. Pitkä paikkiksi on tehty vasta vähän, joten ei ole ihmekään, ettei koira kykene vielä patsastamaan täydellisesti.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Saikun jatko


RINNALLE tuli kananmunan kokoinen nestekertymä leikkauskohtaan. Serooma todennäköisimmin johtui lankareaktiosta. Käytiin tänään tyhjennyttämässä se Hertassa. Hoitavana eläinlääkärinä oli Katrin Klärding. Rinnalla alkaa olla virtaa ja turhaa ongelmakäyttäytymistä. Nyt se vahti eläinlääkärillä ollessa. Se ei reagoinut mitenkään punktointiin, mutta toimenpiteen aikana kerkesi vahtimaan kyllä. Neste tutkittiin eikä siinä ollut bakteekreita. Muutenkaan koirassa ei näy sairasmerkkejä (kuumetta, kipua, punoitusta jne.). Rinna saa nyt uuden kuurin karprofeenia (60 mg jaettuna kahteen annokseen viiden päivän ajan). Kuuria jatketaan tarpeen mukaan, mikäli serooma uusiutuu. Se voi uusiutua niin kauan, kun sulavat tikit on vielä sulamatta (n. 2 kk).

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Sisar hento musta

Niinhän siinä kävi, että kun vahti nukahti, niin RINNA poisti itse tikkinsä. Rinnan tikkaus oli ommeltu jatkuvalla ompeleella ja koira kerkesi irrottamaan ompeleesta puolet. Onneksi haava oli kuitenkin jo hyvin ummessa, joten vahinkoa itselleen koira ei saanut aikaan. Sittemmin kyllä koira sai visusti kypärä- ja koppihoitoa eikä päässyt käsiksi loppuun ompeleeseen. Loppulanka poistettiin 10 vuorokautta leikkauksesta. Haava on ihan siisti. Ihon alla tuntuu vielä alempien kerrosten sulavat tikit. Rinnan siru on näyttänyt myös elonmerkkejä eli sekin sittenkin toimii eikä uutta sirua tarvita.

7 vrk

8 vrk. Osittain koiran poistamat tikit.

9 vrk

10 vrk. Tikit poistettu kokonaan.


Rinna on ollut helppo potilas. Vaikka koira ei ole treenannut lainkaan eikä hihnakävelyitä enempää lenkkeillyt, niin se ei silti ole räjähtänyt. Häiriökäyttäytymistä ei ole ollut, mitä normaalisti vähämmällä aktivoinnilla ilmenee. Selkeesti koira on siis ollut toipilas, vaikkei se muuten koiran olemuksesta näy. Käsituntuma kertoo myös, että sairasloman aikana koira on laihtunut. Se on saanut normaalin määrän ruokaa ja nyt kun laihtuminen on huomattu, niin lisää tulee. Liikuntaa saa myös alkaa lisäämään vähitellen sekä treenitkin voi hiljalleen taas käynnistää. Vähitellen Rin palaa normiarkeen.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Sairasta lomaa




Lomalla suunnattiin pohjoiseen. RINNA sterkattiin Kajaanissa Countrypoliksessa viikko sitten. Mua ahdisti ja Rinna reagoi ekaa kertaa eläinlääkärissä vahtimalla ihmisiä. Muita eläimiä ei vastaanotolla ollut. Lääkärin huoneeseen päästyä mun ahdistus helpotti ja koira antoi kiltisti tehdä esitutkimukset ja piikittää. Se nukahti myös rauhallisesti. Rinna painoi puntarissa 16,8 kg. Enemmän kuin koskaan ennen, mutta lähimpänä oikeaa painoaan. Rinna on vihdoin lähes veteraani-ikäisenä saanut painoa normaalin verran eikä ole enää liian laiha. Saapi nähdä miten leikkaus vaikuttaa Rimpan painoon. Sirua koiralla ei löytynyt, vaikka etsittiin kahdella laitteella. Aiemmin siru on toiminut moitteettomasti. Onkohan se nyt lakannut toimimasta? Se löytyy kyllä tutulta paikalta, kun tunnustelee. Tarvii tarkastaa vielä ja tarvittaessa laittaa uusi.

Leikkaus sujui hyvin. Rinnalta poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Koira oli jo hereillä hakiessa ja lyhyen automatka jälkeen käveli jo itse sujuvasti. Laitoin sen kuitenkin häkkiin olemaan ja sinne se vielä rauhottui, vaikkei silmiään enää sulkenutkaan vaan möllötti hereillä. Pari tuntia vielä ja se kävi jo pissillä ongelmitta sekä liikkui portaissa ongelmitta. Siitä eteenpäin elämä oli taas ihan normaalia. 

Rinna sai aika hyvät dropit. Piikkinä meni pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä ja opioidia. Kuurina tuli kolmeksi päiväksi kaprofeeni. Koira ei ole ollut lainkaan kipuileva. Se on ollut tosi reipas ja helppo potilas ekasta päivästä lähtien. Se on saanut olla ilman kauluria, sillä haava ei ole sitä kiinnostanut. Kypärän se on saanut kuitenkin aina, kun koiraa ei ole edes puolella silmällä ehtinyt vahtia. Kauluri ei ole Rinnaa haitannut, mutta Dot pelkää sitä :p Perjantaina tulee 10 päivää leikkauksesta. Tikit voi silloin poistaa ja kaulurin voi jättää Dotin iloksi kokonaan pois.


Vatsalinja.





1 vrk


2 vrk

3 vrk

4 vrk


5 vrk


6 vrk

Rinnan ollessa poissa pelistä DOT joutui hiihtämään. Se ei ollut ennen suksia nähnytkään, mutta yllättäen ei pelännyt niitä lainkaan, kuten kuvittelin. Vetoapua siitä ei odotetusti ollutkaan, pienestä sintistä, mutta haittaa siitä oli :p Se sinkoili hajun perässä minne sattuu ja vauhtia lisätessä hyökki lahkeisiin :p No harjoiteltiin lisää ja loman loppupuolella Dotikin jo meni kympin lenkin hennolla vedolla koko matkan. Ei se olekaan ihan toivoton tapaus!


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kirosana!

Sunnuntaina kaikki tapahtui yhtenä päivänä. Ensin SARALLA oli rallykoe Porvoossa. Sara on ollut turhan virtaisa viimeisimmissä treeneissä, mutta nyt sain koiran rauhottumaan ja rata mentiin ihan flowna. Mutta niinhän siinä kuitenkin taas kävi, että mokasin :p Tää on niin turhauttavaa, että mokailen huomaamattani enkä oikeastaan pysty siihen mitenkään vaikuttamaan. Pitää vaan kisata varmaan lisää, josko joskus kävisi hyvä tuuri enkä mokailisi radalla. 



Ensin tuli pieniä virheitä. Yhden pisteen ohjaajavirheet tuli kylteiltä 2 ja 3: koiran jätössä istumaan ja kutsussa. Oma tempo varmaan muuttui. Seuraava pisteen menetys oli 4 kyltillä. Peruutus oli varmaan epätarkkaa. Piste meni vielä epätarkasta suorituksesta kyltillä 17, jossa koira jätetään istumaan, otetaan askel sivuun ja kutsutaan koira sivulle. Tämän jälkeen unohdin sanoa koiralle mukaanlähtökäskyn ja kyltiltä poistuminen oli eriaikaista. Sitten vielä se vika kyltti ennen maalia, jossa tein väärän suorituksen! Tulppaanin sijasta käännyttiin kumpikin täyskäännös samaan suuntaan. Tästä täyden kympin vähennyt. MES86. Kyllä ärsyttää!




Kokeesta jatkettiin Tiltun tokokoulutukseen. RINNA sai tehtäväkseen sekoitettuja liikkeiden osia. Ensin tehtiin luoksetulon jättö, jossa Rin vinkui, mutta koira hiljeni, kun käännyin koiraa kohden seisomaan hetkiseksi. Luoksetuloa ei tässä vaiheessa tehty vaan koiran ja minun väliin vietiin tunnarikapulat. Tunnariakaan ei vielä tehty vaan palasin tunnarien ja koiran väliin ja tehtiin kaukoja. Sitten käännyin tunnareihin päin ja tehtiin tunnari. Luovuksen jälkeen jätin koiran istumaan ja tästä tehtiin luoksetulo. Rinnan mieli pysyi alun jälkeen hyvänä. 

Sitten nostettiin panoksia ja ottettiin Rinnan mielelle vaikeampia liikkeitä. Ensin vietiin ohjatun kapulat, mutta jatkettiinkin zetana. Ekassa liikkeellelähdössä pääsi ääni ja jouduin keskeyttämään liikkeen. Sitten sujui hyvin, kunnes toisesta jäävästä oli tarkoitus lähettää koira takana olevalle merkille ja siitä noutoon. Merkille menokulma taisi olla vaikea, sillä Rinna järjestäen juoksi äänen kanssa kapuloille. Stoppasin koiran aina ennen kuin koira päätyi kapulalle ja otettiin koko kuvio uusiksi. Zeta yhdistettynä ohjattuun nosti Rinnan mieltä niin, ettei se enää kyennyt kuuntelemaan zetan toista jäävää. Merkille Rin löysi vasta näytön jälkeen. 

Kapulan noudosta koira pysäytettiin ja sen piti tiputtaa kapula, jonka jälkeen se yritettiin ohjata takana olevaan ruutuun. Rinna osasi hyvin luopua kapulasta, muttei se ruutuun osannut vaan kohdisti toiseen kapulaan. Rinnan kanssa on treenattu kapulasta luopumista ja vaihtoa toiseen. Se ei ole ollut Rimpalle itsestään selvyys. Se jäi kuitenkin muihin kapuloihin kiinni eikä löytänyt ruutuun ennen kuin useamman yrityksen jälkeen. Selkeesti treenin paikka!

DOT pääsi yhteistreeneihin. Ensin tehtiin paikkamakuu. Se oli ok. Sitten jääviä ryhmänä. Doo kykeni nyt erottelemaan jäävät. Seuraavaksi otetiin neljä treenipistettä, joissa jokaisessa koirakot suoritti yhtä aikaa tehtävää. Pisteet oli siten, että koirat oli tehtävissä vastakkain. Dot teki ensin noudon. Se oli hyvä. Sitten merkin kierto. Dotin kanssa oltiin liian aikaisin valmiina odottamassa liikkeen alkua eikä Doo osannut pitkän perusasennossa istumisen jälkeen irrota kiertoon. Treenattava asia. Ruutu näytettynä oli ok. Kaukoissa Doo tartti kaksoiskäskyjä, sillä se ennakoi seuraavia vaihtoja. Häiriötreeni oli tosi kiva Dotsille! 

Illalla oli vielä SARALLA Oonan rallykoulutus. Koin ahaa-elämyksiä. Saksalaiset onnistuu ilman käsiapuja, kun astuu kääntyvän jalan koiraan päin. Käsillä huitoessa koira sotkee edestä puolenvaihdot ja saksalaiset, joten tää korjasi senkin ongelman. Sara ei tartte myöskään apuja molempien kääntyessä samaan suuntaan koiran kääntyessä sisäänpäin. Pelkkä käskysana riittää tässä. Käsiapu sai koiran vaan kääntymään huonommin ilman takapään käyttöä. Helpompaa mulle ja helpompaa koiralle.