tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hakusessa oma hirvi

Käytiinpä lauantaina RINNAN kanssa taas jälkikokeessa ajamassa hirven jälkiä. Koe oli Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirien järjestämänä Siilinjärvellä. Sopivasti matkan varrella. Vain kaksi tuntia ajoa edellisestä paikasta ja viisi tuntia seuraavaan :p Jo jana oli huono, kun koiran yllätti kakkahätä :p Sen jälkeen mulla meni niin pasmat sekaisin, että annoin koiran lähteä haahuilemaan janalta ja seurasin sitä lyhyellä liinalla. Tuomarin käsky kävi takaisin janalle ja siitä minäkin ryhdistäydyin käskyttämään koiraa kunnolla ja annoin liinaa sille normaalisti. Jälki lähti takamerkin luota, josta koira nosti varman oloisesti jäljen. Alku meni hyvin, kunnes jälki ristesi riistahajun kanssa ja ajettiin lenkki sitä. Lenkityksen jälkeen koira palasi itse samaan risteykseen ja vaihtoi nyt oikealle jäljelle. Eka keppi nousi, mutta sen jälkeen mentiin pitkästi riistajälkeä auringon paahteessa hakkuuaukealla. Rimppa väsyi tästä niin, että hakeutui varjoon ja kellahti sinne. Se ei oo koskaan ennen ollut noin poikki jäljellä. Keskeytetin kokeen tähän. Pisteitä janalta tuli 28 ja ja yhdestä kepistä 20 eli yhteensä 48 pistettä. Nyt olen oppinut näkemään koirasta, kun se on riistalla. En vaan huomaa sitä kohtaa missä se vaihtaa jälkeä ja saatetaan mennä tovikin väärää ennen kuin huomaan. Jotain tälle ongelmalle tarttis tehdä. Hakusessa oisi vissiin siis lemmikkihirvi, joka vois tehdä harhoja :p

Saatiin treenata tottista olemalla nollakoirakko. Kentälle oli suora auringon paiste, varjoa ei ollut lainkaan. Ötököitäkin oli paljon. Kumpikaan näistä ei haitannut Rinnaa suorituksessa vaan se teki ihan tutunlaisesti. Rin pääsi ekana makuuseen. Ei ollakaan aloitettu aikoihin kokeessa makaavana. Rin pysyi hyvin, mutta oli lonkkautunut. Seuruussa Rin jälleen huiteli omilla teillään :/ Liikkeestä istuminen oli ok. Molempiin juoksusta jääviin tarvittiin kaksi käskyä. Maahanmanossa koira jäi seisomaan ja meni toisella käskyllä maahan. Seisomisessa koira valui ja vasta toisella käskyllä pysähtyi. Luoksetulot Rin teki molemmat samanlailla tullen suoraan sivulle takaakiertäen. Ja molemmissa käskin koiran uudestaan eteen ja siitä siitymään ilman takaakiertoa sivulle. Kakskilosesta Rin päästi irti vasta toisella käskyllä. Hyppynoudossa kapula kieri metritolkulla sivuun. En uusinut, vaan halusin nähdä miten Rin ratkaisisi sen ja paluussa jouduin antamaan lisäkäskyn, ettei koira tullut takaisin esteen ohi. Vinoja kulmia on kyllä treenattu, muttei ihan noin vinoja. Estenouto ja eteenmeno oli ookoot.

Varsinaista arvostelua ei saatu, mutta tuomari kommentoi kokonaisuutta. Hyvältä kuulemma näyttää, kunhan vain yhteys koiran ja mun välillä saadaan kuntoon. Yhteys Rinnan puolelta on avoinna vain ennen noutoja ja eteenlähetystä, jolloin se kysyy multa lupaa lähteä noutoon tai juoksuun. Muuten ollaan ihan eri kuplissa.


Kuvat: Anna Huusko
Itselle muistiin vielä SARAN tämän päiväinen fyssarikäynti. Viime fyssaroinnista on aikaa puolisen vuotta. Välissä koira on kertaalleen saanut akupunktiota. Siltikään Sarpalla ei ollut kummoisia jumeja, vähän vain rintarangan lihaksistossa. Se on niin elastinen.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

MEJÄ-leiri

Kesäkuun lumitilannetta.
Australianpaimenkoirat ry järjesti MEJÄ-leirin Haukkumajalla Maaningalla. Se sattui sopivasti kesälomareitille, joten DOT pääsi asiaa kokeilemaan. Kouluttamassa oli pitkänlinjan harrastaja Riikka Kärnä.

Lauantaina käytiin läpi teoriaa ja tehtiin jälkiä. Otin kaiken hyödyn irti ja olin tekemässä suurinta osaa jäljistä ja samoin olin seuraamassa mahdollisimman monen ajoa. Sunnuntaiaamuna tehtiin jäljet Dotille ja muille alottelijoille. Dotin jälki oli n. 300 m pitkä avoluokan kaaviolla. Se ajettiin kuutisen tuntia vanhana. Dotia kiinnosti alkumakuu pitkään ja se nosti siitä sitten itse jäljen. Jäljen ajo oli varovaista ja vauhditonta. Paikoin tuuli vei koiraa kauemmas jäljestä. Muitakin makuita koira haisteli ja kaivoi kiinnostuneena. Lopusta löytynyttä hirven sorkkaa Doo ihmetteli aikansa ja sitten alkoi maistelemaan sitä varovasti. Suoritus oli kaiketi ihan hyvä ensimmäiseksi, mutta sellainen tunteen palo asiaan puuttui ainakin vielä.

Alkumakuun ihmettelyä. Kuva: Jaana Mähönen
Sitte mentiin. Kuva: Jaana Mähönen
Hyödynsin myös majan pk-kenttää ja RIMPPA teki sekä lauantaina että sunnuntains tottikset. Mielentila oli ihan kiva, mutta teknisiä puutteita on paljon edelleen etenkin seuruussa ja jäävissä.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Ralleja



SARAN rallytreenit on sisältäneet mm. yllä olevan radan. Se on sellainen rata, johon tarvii palata toisenkin kerran :p Hyppyjen kanssa Sara alkaa olla jo kivasti hallussa. Hypyn jälkeen se hakeutuu jo itse takaisin seuraamiseen. Tein pienen eläinkokeen ja annoin koiran juosta hypyltä pari kertaa putkeen suoraan. Sen jälkeen hallinta oli vaikeampaa :p Putkesta ulostullessa koira ei myöskään ole ihan hallussa vaan juoksee helpostikin ohi. Se tarvii apuja jarruihin ja oikealla puolelle hakeutumiseen. 

Käännökset ohjaajaan päin ja poispäin on edelleen vähän liian epävarmoja. Niihin vaan toistoja alle. Samoin peruutukseen ohjaajasta poispäin. Edestä puolenvaihto on sekin edelleen hyvin keskeneräinen. Oikean puolen seuraamisen pyörähdys on siinä vaiheessa, että koira osaa pyörimissuunnat pelkällä käskyllä mun edessä tehtynä ja nyt aletaan toimintoa siirtää sivulle.

Kaikkinensa seuraamiset tarvii tehokuuria edistämisen poistoksi. Oikealla puolen perusasennon paikka ei ole edelleenkään koiralla hallussa. Vasemman puolen edistämiset johtunee ihan vain omien kriteerien laskemisesta :p

Ollaan myös jatkettu liikkuroituja rallyratoja. Saan omaa mieltä työstettyä näissä hyvin. Mun mielentilat ja siitä johtuvat toiminnot aiheuttaa Saralle välillä turhautumista, joka ilmenee ääntelynä ja kierrosten nousulla. Tämä on osottautunut hyväksi tavaksi korjata niitäkin tilanteita. Varsinainen positiivinen oravanpyörä siis :)

tiistai 30. toukokuuta 2017

Että semmosta

Korkattiin RINNAN kanssa pk-koekausi lauantaina Kyröskosken käyttökoirien kokeessa Hämeenkyrössä. Ainahan mä jännitän kokeita, mutta nyt palattiinkin entisiin sfääreihin. Aloitin jännittämisen jo päiviä ennen enkä nukkunut koetta edeltävänä yönä :p

Koe oli periaatteella kymmenen koiraa tottiksen perusteella maastoon. Paikalle tuli 24 koirakkoa ja tottis tehtiin kahdella vierekkäisellä kentällä. Arvonnassa päästiin toiseen pariin Virve Köpän tuomaroitavaksi. Ilmottautumiseen mennessä parina ollut rottweileruros kävi Rinnan päälle. Koira saatiin nopeesti haltuun eikä Rinna saanut näkyviä fyysisiä vammoja. Rinna on sen verran kovis, että suuremmiltakin henkisiltä vammoilta taidettiin välttyä. Saatiin palautua viitisen minuuttia ja sitten otettiin uusiksi uuden parin kanssa. Tämäkin oli rotikka, mikä oli ihan hyvä vaan, että Rin sai hyvän kokemuksen juuri tapahtuneen jälkeen. Rinna teki ekana liikkeet ja sitten makuun. Jännästi mun jännittäminen jäi hyökkäykseen. Pystyin olemaan rennompi ja huolehtimaan omasta osuudestani.

Seuraaminen - tyydyttävä
Rinna mennä viipotti metrin edellä vailla kontaktia. En antanut lisäkäskyjä, sillä Rimppaan ei vaan saa yhteyttä sen ollessa tuossa tilassa. Seuraaminen parani tyypilliseen tapaan ekan suoran jälkeen. Sen verran Rinnalle jäi traumaa hyökkäyksestä, että se lyhyesti murisi sakarassa seuruussa, kun menttin kohti makaavaa rotikkaa. 

Liikkeestä istuminen - erittäin hyvä
Seuraaminen edelleen rumaa, muuten ok.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - hyvä
Riittävän nopea maahanmeno. Luoksetulossa Rin kiersi selän takaa suoraan sivulle ilman eteentuloa.

Liikkeestä seisominen ja luoksetulo - hyvä
Ekalla käskyllä Rin hidasti ja toisella vasta pysähtyi seisomaan. Luoksetulon koira teki nyt eteentulon kanssa.

Kaikki noudot - erinomaiset
Ei ääniä eikä vääriä esteitä!

Eteenmeno - erittäin hyvä
Se seuruu edelleen...

Paikkamakuu - erinomainen
Lonkkautui.

Pisteitä tuli 92. Ne oli päivän toisiksi parhaat tottispisteet. En olisi ikinä uskonut, että Rinna pääsee tottiskarsinnassa reiluilla pisteillä jatkoon! Aikamoista!

Jäljen Rinna nosti ensin takasuuntaan. Olin tuomaria odotellessa kävelyttänyt koiraa tiellä takajäljen puolella ja silloin koira oli kuonoaansa nostellut jäljen suuntaan. Ehkä tämä provosoi takajäljen nostoon? Takajäljen nostosta lähti 5 pistettä. Eka keppi löytyi, mutta sitten jäljestäminen loppui lyhyeen jäljen tultua metsätielle. Siinä Rinnan mielestä jälki vaan katosi. Mentiin jälkeä edestakaisin ja ympäri sekä käytiin nostamassa jälki kertaalleen janalta asti. Näin myöhemmin jälkikaavion ja joko juuri metsätietä ennen tai juuri sen jälkeen jäljellä oli terävä kulma. Terävät kulmat on ennenkin olleet vaikeita, muttei jälki ole koskaan ennen kadonnut kokonaan. Annoin koiran työstää pulmaa ajan loppumiseen asti. Päästin sitten koiran irti ja autolle päin palatessa se löysi vielä kutoskepin. Keskeytin kokeen tähän eikä menty enää esineruutuun.



Tiistaina oli koirilla sopivasti fyssarointi Petralla. Rinnalla oli vasemmalla lannerangan lihaksistossa jumia. Epätyypillistä Rinnalle, oisko kuitenkin peräisin lauantaisesta? Samalla DOT sai käsittelyn. Sillä oli jumeissa puolieroa, oikea oli tukkoisempi puoli.

perjantai 26. toukokuuta 2017

ASCA-aksaa


Viime viikonloppuna oli ohjelmassa vähän erilaista agilityä DOTIN kanssa. Australian Shepherd Club of America (ASCA) on aussieiden kotimaan järjestö, joka järjestää mm. agilitykisoja. Suomessa ASCA:n lajeja hoitaa alaosasto Finasc. ASCA ei ole FCI:n alainen järjestö, joten kisat on epävirallisia FCI:n alla. Näistä voi kuitenkin saada titteleitä ja valioitua ASCA:n alle. Viikonloppuna pääsin itse ekaa kertaa kokemaan tätä vähän erilaista aksaa. Kisat pidettiin JAU:n hallilla Sipoossa. Tuomarina oli USA:sta tuotu Lora M Del Page.

Rataluokkia ASCA:ssa on kolme: hyppy- ja agilityradat sekä hauska gamblers. Tasoluokkia on kolme: novice, open ja elite. Pakko ei ole kuitenkaan kisata alusta alkaen vaan voi vaikka aloittaa elitestä, mutta tittelit tulee kuitenkin järjestyksessä novicesta alkaen. Luokkaa ei voi kesken päivän vaihtaa, joten kannattaa ilmoittaa koira astetta korkeampaan luokaan, mikäli päivän aikana on mahdollista nousta kesken ratojen ylempään luokkaan. Kokoluokkia on viisi. Dot mitattiin 45 cm korkeaksi ja se sai hyppiä 40-senttisiä rimoja. Rimakorkeuksiin vaikuttaa myös esimerkiksi koiran rotu ja ikä. Tietyntyyppisen raskaat rodut saavat hypätä matalampia rimoja ja veteraani-ikäisilläkin on matalammat rimat. Hylätyksi voi tulla esimerkiksi, jos ei kytke koiraa rata-alueelta poistuessa, mutta sitten taas väärään suuntaan suoritettu hyppy tuo vain virhepisteitä.

Olin ilmoittanut koiran sekä perjantaille että sunnuntaille kahdelle hyppyradalle. Yllärinä olikin, että radat sisälsivät pääasiassa vain pelkkiä hyppyjä! Novicen radoille tuli sentäs yksi putki. Radat oli mukavan helppoja. Ekalla radalla taisin lopettaa ohjauksen liian aikaisin ja koira tuli vikan esteen ohi. Mutta eipä hätiä. Nämä säännöt ei tunne kieltoja, joten tuloksena oli näin ollen puhdas rata :p Toinen rata oli sama rata toisesta suunnasta numeroituna. Tämäkin rata oli hyväksytty rata joskin enemmällä pelastelulla. Kaksi hyväksyttyä rataa (Qualifying Score, Q) hyppyradoilla riittää tulokseen ja  Dot sai tittelin ja siirron open-luokkaan. Titteli on Jumpers Standart - Novice (JS-N).


   
Sunnuntaina startattiin sitten open luokka. Ekalta radalta tehtiin hyväksytty tulos. Toisella hetkisen mietin radan jatkoa ja vaikkei Doo olekaan mikään nopea koira, niin siti se ehti tulla hypyn ohi. Lisäksi päällejuoksun jälkeinen kohta oli tälläkin radalla vaikea ja siinä koira menikin nyt hypyn väärään suuntaan ja tästä tuli kymmenen virhepistettä. Ekalta radalta siis Q ja luokkavoitto. Toiselta radalta kympillä toinen sija. 


   
Hauskaa oli! Heinäkuussa on seuraava koitos Vantaalla. Sitä odotellessa.

Vihreä nauha: hyväksytty tulos (Qualifying Score, Q), sininen nauha: ensimmäinen sija ja punainen nauha: toinen sija.
Dotin kisakäytös ekana päivänä oli kamalampaa kuin hetkeen ennen. Myönnän jännittäneeni ekana päivänä enemmän. Toisena päivänä selvittiin vain yhdellä rähähdyksellä. Noin muuten arjessa koira on jo helpompi. Räjähdyksen jälkeen se kykenee nopeasti luopumaan räjähdyksen kohteesta. Lisäksi Doo pystyy nykyään jo ohittamaan rähjäävät koira itse provosoitumatta kunhan vain namppaa on tarjolla.

Dotin uilmakoulukin tuli päätökseen. Juoksujen aikana Sara tuurasi Dotia ja nyt tauon jälkeen koira oli aika kierroksilla uimaan päästyään. Sen uimatyyli oli aluksi varsin pysty, mutta enimmän innon laannuttua se kykeni uimaan jälleen siivommin. Heitettäviin leluihin se jäi hyvinkin kiinni. Se tuijotteli vaan "ulapalle" lentoleluhjen toivossa. Summa summarum, uimakoulu teki hyvää Dotin uimataidoille, mutta ehkä mielentiloja tässäkin voisi treenata enemmän.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Onko valmista?


No ei. Yhä useammin koen, ettei olla koirakkona koevalmiita. Tieto on lisännyt tuskaa. Mikään ei ole yhtä epävarmaa kuin koiraharratus :p RINNALLA on tulossa pari jälkikoetta ja niitä silmällä pitäen on treenailtu. Tottista kohtaan minulla on ollut pitkään (aina) aika huono asenne. Se ei suju eikä ole ollut osaamista tai edes motivaatiota asian korjaamiseksi. Ajatuksella tottista on tehty joskus ja jouluna ja silloinkin enemmänkin teknisiä juttuja kuin kokonaisuuksia. Nyt jostain on tullut motivaation tuulahdus ja ollaankin ahkerasti treenattu kentällä. Enemmänkin nyt treenissä on ollut kokonaisuus. Suorituksesta on nyt treenin myötä tullut tasaisempaa. Poissa on ollut ali- ja ylivireiset kiihkoamiset. Olen tyytyväisempi suoritukseen. Kisatilanne on toki taas eri eikä etukäteen voi kuin arvella kuinka suoriudumme.

Esineongelmat on jatkaneet olemassaoloaan. Viime kaudellahan koira ehti aikarajoissa löytää ruudusta vain kaksi esinettä kokeissa ja tätä samaa on edelleen treeneissäkin näkynyt. Viimeksi kellotettu aika kolmen esineen löytymiseen oli kuusi minuuttia. Yksittäiset esineet löytyy ruudusta hyvin. Ongelma esiintyy enemmänkin silloin, kun ruudussa on useampi esine. En tarkkaan tiedä mikä on syynä tähän, ehkei koira malta paikallistaa ja tuoda esinettä, kun sillä on hajuja jo seuraavista? Töissähän se näyttää ruudussa olevan eikä näyttele motivoitumattoman laiskaa. Tätä on nyt korjailtu yksittäisten esineiden hakuina ja niistä superpalkkauksella.

Jälki on sujunut nyt alkukaudesta paremminkin kuin koskaan ennen tässä vaiheessa, kun katsastellaan tilastoja. Jälkiä on tässä vaiheessa ajettu lähes kuuden kilometrin edestä yhteensä kymmenessä treenissä. Enemmänkin olisi toki voinut jo ajaa :p Takajälki ei ole noussut kertaakaan vaan koira on aina lähtenyt oikeaan suuntaan. Kepit on löytynyt koiran toimesta yli 90-prosenttisesti. Vaikeutta on edelleen harhajäljet, etenkin riistan tekeminä. Niiden treenaamiseen täytyy edelleen panostaa paljon!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Wirneellä

Viikonloppu meni Wirneen leirillä, joka pidettiin Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa. RINNA ehti tehdä kolmesti hakua (pe, la ja su) ja kaksi tottissessiota (la ja su). Haussa jatkettiin siitä, mitä on viime aikoina tehty. Eli minun merkitsemättömyyttä ilmaisuissa on korostettu sillä, etten mene ollenkaan maalimiehelle vaan koiran ilmaistessa hyvin maalimies palkkaa sen, kuljettaa sopivasti ja kutsun sen uuteen lähetykseen keskilinjalle. Lauantain treeneissä maalimiehen palkattua koiran se jäikin jatkamaan ilmaisua. Tässä sen enempiä ajattelematta huusin koiran pois. Seuraaville maalimiehille ilmaisut olikin sitten vaikeita. Sain lähettää koiran useasti eikä koira meinannut jäädä maalimiehilla vaan tuli ilmaisematta pois. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että tämä ehkä lopulta oli juurikin se asia, joka sai Rinnan ymmärtämään ilmaisun kohteen olevan se maalimies. Vikalla se ei enää vilkuillut minua vaan keskittyi haukkumaan kohdettaan. Sunnuntain treeneissä mentiin useampi ilminen piiloille koiran ilmaistessa eikä koiran fokus kohteesta siirtynyt pois vaan se keskittyi täysin maalimiehen haukkuun. 


Kuvat: Jenny Söderlund
Tottiksessa sekä Rinnan asenne että tekniikka ei ole kunnossa. Saatiin hyvästi treenattua kumpaankin! Lauantaina tein itsekseni tottiskuviot läpi. Palkkasin paljon seuraamisessa oikeasta kohdasta, samoin jääviä tehtiin suuremmilla avuilla. Näissä on ihan hirveästi sellaisia osia, jotka haluaisin olevan paremmin. Hyppynä oli kevyt rimahyppy ja Rimppa pudotteli rimaa helposti etenkin noutoon mennessään. Rima taisi pysyä vain, kun vein kapulan heiton sijaan ja palautuksessa pallo oli valmiina maassa palkkana. A-estenoudossa provosoin koiraa tulemaan esteen ohi siirtymässä sivusuunnassa reilusti siten, että koiralla oli suorin reitti minun luo tulla kapulan nostettuaan ohi esteestä. Kerran koira tuli sivusta, mutta muuten se pystyi suorittamaan esteen mennen tullen minun sijainnista huolimatta. Näitä on tehty ennenkin molemmilla esteillä ja melko helppoa tuntuu olevan, mikäli olen sivussa paikoillaan, mutta liian vaikeaa on, jos olen liikkeessä.


Sunnuntain tottiksessa onnistuttiin juurikin niin hyvin kuin kokeessakin. Ja syynähän on taas ihan vaan minä. Jos ohjaaja on epävarma ja pälyilevä, niin sitä on ohjaajapehmeä koirakin. Mulle jännittämisen ja huolehtimisen sijaan reipasta ja päämätietoista asennetta ja parempi tulee. Ei edes ole helpompi sanottu kuin tehty. Nimittäin ihan feikkihymylläkin saa rentoutta kroppaan aikaan. Määrätietoisuutta tuli kiintopisteillä. Jostain syystä myös ne ihan perusperiaatteet häviää ja lakkaa olemasta tottiksessa kun taas muissa lajeissa ne tulee enemmänkin ihan itsestään.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Argh!

Torstaina osallistuttiin DOTIN kanssa Isabelle Oreniuksen agikoulutukseen. Taas kerran sain palautetta löysästä ohjauksesta. Mikä siinä on etten saa itsestäni jämäkkää olemusta aikaiseksi? Miten se voi olla niin vaikeaa? Kerta kerran jälkeen maksan koulutuksista, joissa käydään sama ongemaa läpi muttei mitään kuitenkaan tapahdu vaan samassa pisteessä ollaan taas seuraavallakin kertaa. Argh!

Tällä kertaa treenin ongelmallisin kohta oli japsin ohjauksessa. Jos onnistuin ekassa persjätössä niin toinen onnistui huonosti. Jossen onnistunut edes ekassa, niin ei toinen tosiaankaan onnistunut. Ekassa persjätössä olin usein myöhässä joko koko kuviossa tai sitten en reagoinut tarpeeksi nopeasti puolenvaihdossa. Seuraavan esteen ylivienti oli joka kerta löysä. Argh!

Sunnuntaina ajauduttiin hallille jälleen. Se oma asenne ei ollut parantunut :p mutta koiran asenne oli paljon parempi. Isabellen treeneistä jäi kytemään ajatus käyttää palkkana vain lelua. Dothan leikkii kyllä, mutta jossain vaiheessa leikkiminen oli huonompaa ja oli parempi vain pelailla namien kanssa. Leikkimistä on kyllä työstetty, mutta nyt on ollut pidempi jakso, jolloin sen suhteen ei ole ajatuksen kanssa tehty töitä. Ja mitäpä sitten! Nimittäin Dopsista on vaan kehittynyt raivohullu leikkijä! Lelupalkalla se kesti ajallisesti pidemmän treenisetin ja silti koira oli koko ajan ihanan intensiivinen. Avaimena näyttää nyt olevan koiran tuominen lelusta roikottaen lähtöasemiin ja treenisettien välillä lelusta kiskoen vienti alkuun. Eli koira joko teki treeniä tai roikkui lelussa. Tyhjänkäyntiä toimettomana Dotin treenimotivaatio ei kestä vaan se vaipuu helposti omiin hajumaailmoihinsa. Heitetyistä leluista Dot myös nykyään tykkää, mutta lelulle päästyään sillä häviää treenifokus vähän liian helposti

lauantai 6. toukokuuta 2017

Verta ja hikeä, muttei kunniaa

Eli koostetta DOTSIN elämästä :p 

Kuukauden sisään Dot on päässyt kolmeen kertaan lampaille. Niitä edeltävästä kerrasta kerkesi kulumaan pari kuukautta. Kerran käytiin Somerolla ja kahdesti Pukkilassa. Dotia on pystynyt pitämään irti lampaille mennessä ja pois tullessa. Se kulkee hallitusti mukana. Lampaille päästessä on kuitenkin piru koiran tilalla. Aloitustilanteissa Dot on ollut liian raisu lampaita kohtaan ja tätä on työstetty. Tässä näkyy samaa kuin Dotissa on koko sen elämän ajan näkynyt. Se menee tiloihin eikä vaan pysty tekemään asioita tai edes kuuntelemaan. Näissä vaan pitää sitkeästi yrittää päästä koiran kuplaan ja saada vaatimus läpi. Välillä Doo on näytellyt sitä kivaa paimenkoiraa, joka käyttäytyy nätisti. Silloin on pystytty peruskuljetuksen lisäksi tekemään pysähtymisiä sekä siitä nätisti kuljetukseen lähtöä. Lisäksi on tehty vahingossa minihakukin.

Dot on käynyt myös juoksemassa aksaa epiksissä. Pari viikkoa sitten käytiin HSKH:n epiksissä. Siellä Dot juoksi supermöllien lisäksi mölliradan. Mölliradan puomi skipattiin tyylikkäästi etenemällä putkia pitkin. Puomia en halunnut vielä radalla tehdä, se ei ole vielä ratavalmis. Sen sijaan A-este kuului rataan. Siitä koira juoksi ensin ohitse. En ehkä ohjannut kunnolla :p Juoksutin sitten Dopsia A:ta edestakaisin eikä koira tullut enää esteest ohi.

Tänään episteltiin Hurtalla. Juoksuista koiraa ei ollut muuta mahdollisuutta ilmoittaa kuin kisaaviin, mutta mitäpä väliä sillä on, kun se kisapaikkatreenaaminen on pääasia. Kotikisojen takia uskaltauduin kokeilemaan kontaktejakin, vaikkei ne olekaan vielä kisavalmiit eikä todellakaan siltä näyttäneetkään. Muuten tykkäsin Dotin asenteesta. Tosin lopussa sen asenne hajosi, mutta niin hajosi minunkin. Dot vaatii mun osallistumista täysillä. Se menee tasan samaa tahtia kuin minäkin. Peiliin katsomisen paikka siis.



Dotin käytös kisapaikoilla on parantunut. Edelleen joudun kuluttamaan paljon energiaani ja fokusta koiraan pitääkseni sen kurissa ja nuhteessa, mutta rähjäystilanteita on ollut vähemmän. Tänään ei ollut yhtään!

Dot aloitti siis elämänsä toisen juoksut 25.4.  Edellisistä on aikaa vajaa vuosi. Rinna aloitti juoksunsa perässä vappupäivänä. Sillä edellisestä on aikaa reilu 7 kk.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Voittamassa

SARAN kanssa käytiin korkaamassa rallyn voittajaluokka LÄGI:n tuplakisoissa Lohjalla vappuaattona. Ja taas jännitin ihan hirveesti. Toivoin, että yöllä olisi satanut lunta niin paljon, ettei kesärenkailla olisi ollut ajamista, mutta ei :p Sössin suorituksia taas, mutten kuitenkaan sössinyt niin pahasti etteikö tuloksia olisi tullut. Muistin hengittää enkä pyörtynyt. En unohtanut kytkeä koiraa ja muistin odottaa tarpeeksi kauan ennen poistumista käytösruudusta. Siinä oli tavoitteiden täyttymistä jo tarpeeksi.


Ekalta radalta tehtiin -17 pistettä, kaikki mun aiheuttamia :p Rata alkoi heti koiran ääntelyllä. Lopetin hengityksen pidättämisen siihen ja muisin hengittää niin koirakin hiljeni. Liikkeestä seisomisessa meni -1 p. ohjaajan virheestä. Tein kuviot väärässä kohtaa kylttiin nähden. Spiraalissa menin sekaisin ja siinä kartiokin kaatui. Uusin sen. Tästä kaiken kaikkiaan -6 p. Lopussa annoin väärän käskyn edestä sivulle siirtymisessä, mutta onneksi vartalon eleet näytti toisin ja koira teki kuten kyltissä luki, tosin epäselvästä ohjauksesta johtuen puolittaisesti ja äänellä. Tässä pyysin koiraa korjaamaan perusasennon suoraksi enkä jaksanut uusia, joten tuplaistumisesta lähti -10 p. Käytösruudussa koira meinasi mennä jo alkuun maahan enkä sen jälkeen korjannut asentoa vaan koira jäi vajaaseen istumaasentoon. Ajanotto ei ollut alkanut vielä siinä vaiheessa, joten ei tullut virhepisteitä siitä. Lopputtuloksena kaikestä huolimatta VOIHYV 83 pisteellä.



Toista starttia odoteltiin parisen tuntia. Mun hermorakenteelle oli parempi kisata kaksi kisaa samana päivänä, en jännittänyt niin paljoa enää ja ihan viihdyin kehässä. En vaan ole vieläkään lukenut sääntöjä tarpeeksi hyvin ja yllätyin jo kolmoskyltillä sellasesta kuviosta, jota en tiennyt voittajassa olevan :p Uusinnalla poispäinkääntö onnistui. Tämän lisäksi yksi virhepiste tehtiin spiraalissa ja juoksusta normaaliin hiljensin jo ennen siitä kertovaa kylttiä. Tältä radalta toinen VOIHYV 95 pisteellä.


Mestariluokan kuvioiden lisäksi treenattavaksi etenkin vielä oikean puolen perusasento (vino), edestä sivuille siirtymät (epävarmat) ja ne puolta vaihtavat käännökset!