torstai 13. syyskuuta 2018

Tuulia

SARA on viime aikoina tokoillut paljon. Se on ilmoitettu sunnuntaille piirinmestiksiin, joka samalla on aussieiden rotumestaruuskoe. Saralla on vahvat tokopohjat, mutta kyllä pitkä tauko teki tehtävänsä. Paikoin on nyt käytetty purkkaratkaisuja :p 

Paikallaanoloja on tehty lähinnä mielentilan kohottamismielessä koiraa tiheään palkaten tai etupalkkaa käyttäen. Samoin seuraamista on tehty paljoilla palkoilla yrityksenä saada koiraa oikeammalle paikalle taaksepäin. Luoksetuloissakin on käytetty palkan suuntaa takapalkauksen muodossa. 

Ruudun eteenmenossa Sara ei edelleenkään osaa tarkkoja korjauksia, mutta karkeat on jo olemassa. Tällä hetkellä panostetaan enemmän suoraan etenemiseen ja toivotaan, ettei korjauksia tarvita. Ohjattu nouto on kokonaisuutena ollut pahiten sujuva. Samoin tunnari on mennyt vanhoilla opeilla. Sen sijaan kaukot on Saralla hukassa. Ohjattu kiertonouto on edelleen jännitysmomentti. Näillä nyt mennään!

Syy miksi Sarpan tokoilut on kaivettu naftaliinista, on niinkin yksinkertainen, että olisin vain halunnut kokemuksen kahden koiran ohjaamisesta EVL:ssä. Rinnan tokoilut ei valitettavasti vielä kehittyneet niin paljon, että sen vieminen kehään olisi hauskaa. Rinna sen sijaan on ilmoitettu viikonlopulle rallikisoihin, joissa se korkkaa avoimen luokan.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kun pää ei kestä

Syyskuun ekana viikonloppuna oli ralleja. Lauantaina oli rally-tokon SM-kisat Tampereella TAMSK:n tiloissa. SARA oli ATD:n joukkueessa mestariluokan koirana. Rally-toko on yksi niistä lajeista, joiden kisapainetta ei mun pää kestä. Taviskisoissakin pää prakaa, niin miten pää kestää isompia kisoja? Huonosti. Ennen kisoja olinkin jo päättänyt, että varmasti mokaan ja että se on ok. Ois voinut olla ehkä erilainen tavoite :p Esimerkiksi se, että mokaamisen jälkeen saan koottua itseni.





Mun pää kesti kyltille 10 asti, jossa annoin käsimerkin koiralle edestä takaakiertoon, kun piti antaa vain suullinen käsky edestä oikealle sivulle siirtymään. Uusittiin tämä. Uusimaan mennessä unohdin jo koiran ja se hyppi vasten. Siitä Sarppa vähän villiintyi. Kyltillä 10 (edessä puolenvaihto) kerättiin koiran villityksestä miinuspiste sekä myöskin miinus ohjaajalle huonosta ohjauksesta. Radan lopussa otettiin vielä miinusta takaa puolenvaihdossa kyltillä 18. Sara onnistui vasta kolmannella kerralla puolen vaihdossa, kun vain itse rauhotuin ja hengitin. Tästä siis miinus kymppi väärästä suoritustavasta sekä miinukset uusimisesta. Lisäksi takapään käytöt oli Saralla huonot (seuraavalla viikolla koira kävi fyssarilla ja jumia oli). Miinuspisteen vinoudet oli koiran ollessa oikealla puolen 270- ja 360-asteen pyörityksissä kylteillä 4 ja 5. Isompi takapää moka tapahtui kyltillä 9 (paikallaan käännös vasemmalle koiran ollessa oikealla), josta kerättiin koko kympin miinukset. Jäljellä jäi pisteitä 68 eikä tulosta. Harmiksi Sara oli tosi hyvällä mielellä tekemässä asioita, mutta itse sitten mokailin. Kun pää ei kestä, niin ei auta kuin treenata päätä lisää. Ens vuonna osallistun mahdollisimman monella koiralla SM-kisoihin :p




Sunnuntaina rally-kisat jatkui ASCA:n kisoina Lohjan Koirakeskuksella. Tuomarina oli jenkkituonti Jan Wesen. Ohjelmassa oli pelkkää alokasluokkaa, sillä kisat oli ensimmäiset Suomessa. Tarjolla oli kaksi rataa, joihin molempiin ilmoitin SARAN ja RINNAN. ASCA:n rallytokossakin koulariin ja luokkanousuun tarvitaan kolme hyväksyttyä tulosta. Ensi kerralla alkaa siis valmistumassa suomalaisia koulareita ;) Osallistujia oli 18 ja lähes kaikki teki nyt hyväksyttyjä tuloksia.

ASCA:n rallyssä on erilaisuuksia totuttuun rallyyn, mutta näillä pohjilla sääntöjä lukematta pärjäsi ihan hyvin. Rataantutustummessa rata käytiin hyvin läpi. Kylttien tehtävissä oli eroja. Myös suorituspaikat saattoi olla erilaisia. Esimerkiksi askeleet 1-2-3 koiran seuratessa tehtiin siten, että tehtävä päättyi ko. kyltille. Radan kulku oli myös erilaista 45-asteen kulmien takia. Eksyi helpommin :p Kylttivälitkin saattoi vaihdella alle metristä koko kentän mittaiseen. Tähtikyltit oli pisteytykseltään korkeampia kuin muut. Ratojen lopuksi oli vielä hallintaa mittaava tehtävä. Koira jätettiin istumaan ja poistuttiin hihnan mitan päähän, jonka jälkeen palattiin koira kiertäen takaisin sivulle. Tätä tehtävää ei voinut uusia, joten tämän epäonnistuessa koko suoritus oli hylätty. 


A. Ratapiirros ja kylttiselitteet.





B. Ratapiirros ja kylttiselitteet.




Molemmille tuli pisteitä A-radalta 199/200 p. En tiedä mistä miinus tuli, mutta voin kuvitella :p Rinnan rata oli nopsempi ja se sijottui radalla 3. B-radalla Sara teki edelleen 199/200 p. Rinna teki täydet 200/200 p. ollen luokan nopein. En nyt tiedä oikein, miten mun tulisi suhtautua tilanteeseen, että huonompi koirani onkin parempi kuin parempi :p


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Ratatreenit

SARA on menossa rallyn SM-kisoihin, jotka on jo viikon päästä. Eikä olla treenattu! Treenaamattomuus johtaa Saralla tuttuihin virheisiin, joten treenattavia asioiden lista on tuttu. Koiran takapään käyttö huononee aina sekä peruutusten suoritus kärsii. Oikean puolen perusasennot jää helposti uupumaan ellen aktiivisesti vahdi ja vaadi niitä. 

RINNA aloitti ratansa kaiken tietävällä asenteella. Se muka tiesi mitä tapahtuu, mutta radan edetessä sen mieli muuttui kuuntelevaksi ja vastaanottavaksi. Videolta näkee myös itsensä ja sen miten rentoudun radan edetessä :p





lauantai 25. elokuuta 2018

torstai 23. elokuuta 2018

Dot seikkailee

Lähdettiin reissuun määränpäänä Kebnekaise. Se kuuluu Skandien vuoristoon ja on kahden kilometrin korkeudessaan Ruotsin korkein kohta. Mukaan lähti näistä koirista vain Dot. Juuri se, joka on näistä epäluotettavin. Reissussa Dot osottautui kasvaneen henkisesti ja oli ihan mukavaa matkaseuraa. Levänneenä se oli oikein aurinkoinen, väsyneenä vähemmän.














Ensimmäisenä päivänä ajettiin Tornioon asti, jossa yövyttiin koiraihmisinä (luvalla) Tornion Kennelkehon pihassa autossa. Keskiviikkona ajettiin Ruotsin puolella Nikkaluoktaan, jossa jalkauduimme. Ainoa reitti huipulle ei ole jalat vaan helikopterillakin pääsee. Niitä pörräsikin reitillä jatkuvasti. 

Nikkaluoktasta on 19 km Kebnekaisen vuoristoasemalle. Kävelimme reitin alusta ensin 6 km Laddjujävrille. Kulku oli helppoa. Pääasiassa sora- ja hiekkatietä. Otettiin venekyyti osaksi matkaa. Veneestä käsin näki maisemia ihan eri tavalla. Dotia ei venekyyti hirvittänyt. Yksi mies sen sijaan järkytti minut alkamalla vaan suoraan rapsuttamaan koiraa. Dot jäykistyi sekunniksi pariksi, mutta totesi tilanteen olevan vaaraton ja aloitti kiehnäyksensä. Venekyydin jälkeen jalkauduimme taas ja käveltiin loput 8 km asemalle. Kulku oli muuttunut kivikkoisemmaksi, mutta eteneminen oli edelleen helppoa. Helpotusta toi vielä useat pitkospuut ja sillat. Matkalla ylitettiin pari puroa metalliritiläisiä heiluvia siltoja pitkin. Dotilla ei ollut ongelmia alustan tai liikkuvuuden suhteen vaan se ylitti sillat ihan reippaana.








Leiriydyimme vähän ennen vuoristoasemaa ja yövyimme teltassa. Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään kohti Kebnekaisen huippua. Sää oli hyvä reippailuun, mutta huono turisteiluun. Näkyvyyttä oli huonosti maisemien katseluun pilvisyyden takia. Kivuttiin lumirajalle asti n. 1600 metriin. Sitten vastaan tuli kohta, josta ei uskallettu enää koirien kanssa edetä. Reitti oli poikkeusreitti normaalin kulkureitin parannustöiden takia. Jyrkässä nousussa oli teräviä irtokiviä. Ylös olisi ehkä koirien kanssa päässyt, mutta olisiko myös turvallisesti päässyt alas? Harmittaa, ettei huipulle asti päästy, mutta onpahan nyt syy tulla paremmalla säällä uudestaan ;)












Yövyttiin jälleen teltassa aseman tuntumassa ja seuraavana päivänä matkattiin takaisin Nikkaluoktaan tällä kertaa kävellen koko reitti. Sää oli vaihteleva, välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Maisemat oli nättejä säästä huolimatta. Yövyimme yhden yön vielä Ruotsin puolella autossa rekkaparkissa ja sen jälkeen alas päin Suomea tullessa ei pidetty kiirettä. 

Toko-SM:n kisaturistinia Limingassa.

Kalajoen hiekkasärkillä.



Tuurissa.

Mökkimajoituksessa.





keskiviikko 8. elokuuta 2018

Sitä samaa

Treenailtiin tokoa vieraassa paikassa ja seurassa. Tilasin SARALLE ja RINNALLE liikkuroinnin ohjattuun noutoon, ruutuun ja seuraamiseen. Sara ei löytänyt kapuloita eikä ruutua nurtsilta. Kapulat upposi hyvin ja häiriömerkit näkyi ruudun jäädessä alamäkeen. Eteenmeno ympyrään onnistui pätkittäin. Koira ei selvästikään napannut vihjettäni ruutuliikkeestä. Vahvempi käytös näihin. Seuraaminen Saralla on rumaa. Rallya treenatessa kriteerit ei ole olleet niin tarkkoja ja koira on ottanut paikan liian edestä. Tähän täsmätreeniä.

Rinnalle ei todellakaan sovi suoraan autosta ottaminen treenikentälle. Ja silti otin sen ilman isompia vireen tasauksia! Tämä kostautui lennokkaana ja ääntelevänä koirana. Edes namitus ei laskenut koiraa tarpeeksi. En siltikään antanut koiran purkaa itseään, vaan purin omia hampaita yhteen. En ole vieläkään oppinut :p Rimpalle erityisen vaikeaa oli eteenmeno hypyn vierestä. Vaikka hyppy oli sivussa, niin silti se veti koiraa enempi kuin suoraan meno. Hyppyeste on tosi voimakas ärsyke.

Näistä treeneistä oppineensa seuraavana päivänä treenattiin sitä samaa. Laitoin ruutuun lelun valmiiksi ja eteenmenoon ruokakupin. Eteenmenot kaipaa nyt vahvistustusta kummallakin. Ruudusta lähtöpaikalle levittelin lisää merkkejä. Lelu ruudussa oli sopivasti palkkaamassa Saran löydettyä häiriömerkkien keskeltä ruudun. Sillä on hahmottamisongelmia, muttei tee yhtään haittaa kasvattaa ruutumotivaatiotakin. Ohjattua tehtiin siten, että kapulat upposi nurtsiin ruutulinjan jäädessä itsestä katsottuna takaviistoon. Ruudussa oli edelleen lelu ja eteenmenossa ruokakuppi. Rinna jäi näihin kiinni. Teki oikein hyvää saada treeniin tämäkin kuvio ja vahvistaa ohjatun suuntia ja etenkin kuuntelua. 

maanantai 6. elokuuta 2018