- Ensin otettiin metallin pitoa ja noutoja. Viime aikoina ollaan tehty paljon pitotreeniä metallilla. Välillä se tuntui menevän parempaan suuntaan, mutta nyt metalli tuntuu olevan koiran mielestä vähän ällöttävä. Eihän se koskaan ole metallia rakastanut, mutta on sentään suhtautunut neutraalimmin siihen. Tunnarillakin ollaan tehty pitotreenejä ja niiden suhteen suunta on parempaan päin. Metallin ällöttävyys näkyi lähinnä noutovauhdissa, kertaalleen Sa pysähtyi myös miettimään kapulalle päästyään kuinka sen asettelisikaan suuhunsa... Tasamaanoudon lisäksi metallilla tehtiin hyppynoutoa. Hypyn kanssa Sa näyttää unohtavan metallin ällöttävyyden ja hyppynoudot sujui siis ihan kivasti. Otettiin myös vinoja ja niissä koira palasi hyvin hypyn kautta. Lainasin treenikaverilta isompaa metallikapulaa ja oho, pito-ongelmat korjaantui sillä. MIksi siis treenailla pitoa, kun se korjaantuu hommaamalla isompi kapula? Vauhti oli isommankin kapulan kanssa ongelmallista. Sitä pitää alkaa korjaamaan ja toivoa, että saisin sen palautettua ennalleen.
- Liikkeestä istumista kertailtiin. Kaikki hyvin.
- Ensin lähetin koiraa nauhattomaan ruutuun enkä osannut pysäyttää sitä kohdilleen, joten laitoin ruudun ympäri nauhatkin. Johan alkoi sujumaan! Tehtiin pari kertaa myös alustan kanssa sekä pari kertaa käskin koiran maahankin. Kaikki oli hyviä. Otettiin lisäksi ruudussa pysymistä ja sieltä seuraamaan tuloa.
- Seuraamisessa otettiin lähinnä liikkeellelähtöjä leikkipalkalla. Leikittiin muutenkin aika paljon tällä kertaa. Edelleen kuminarupallo on koiran mielestä parempi kuin tennisnarupallo tai punottu köysilelu. Molemmilla se kuitenkin leikki hyvin, vaikka se paraskin oli läsnä.
- Kaukoista tehtiin kaikkia muita paitsi s-i-vaihtoa n. 10 metristä. Sa teki kaikki vaihdot hienosti liikkumatta liikoja. Olohuonotreenillä on saatu hurjasti varmuutta lisää s-m-vaihtoon. S-i-vaihto on edelleen hyvin kesken. Käsimerkki tuntuu koiraa häiritsevän siinä (se liikuttaa herkemmin tassuja), joten pitää laittaa sen käyttö mietintään.
- Otettiin kiertoja siivekkeen ympäri ja molemmat pysäytykset kertaalleen väliin. Seisominen oli ihan kiva ja maahanmeno tavalliseen tapaan pitkä.
Viime aikojen olohuonetreeninä on runsaiden kaukojen ja pitojen lisäksi tehty askelsiirtymiä ja käännöksiä. Taaksepäin askeisiin olen ottannut etupalkan mukaan, sen kanssa Sa peruuttaa suoremmin. Etupalkka on käytössä myös oikeaan päin kääntyessä, jolloin koira tulee suorempaan perusasentoon.
---
Pudotettujen esineiden noutoa ollaan edelleen jatkettu lenkeillä. Koiruus juoksee vauhdikkaasti mennen tullen 100-metriset noudot. Mutkaisat polutkaan ei tuota ongelmaa, vaikka näköyhteys katkeaa. Lapasenhan se löytää näön avulla, joten en tiedä, onko tästä esineruutuja ajatellen apua. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi me näitä tehdään, paitsi että kivaa se on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti