Lomaterveisiä!

Reissattiin pohjosessa. Koirat oli välillä hoitolassakin. Hyvin olivat siellä pärjänneet. Eläinlääkärissäkin käytiin. SARA sai toisen ekinokokkoosikäsittelyn. Tällä kertaa tuli Droncitia. Yhtenä päivänä RINNA kirmaili pihalla koirakavereidensa kanssa. Myöhemmin se siristeli oikeaa silmäänsä ja oikea etujalkakin oli kipeä. Liikkeet oli puhtaat, mutta seistessä tai istuessa se piti tassua ylhäällä. Makuulla ollessa jalka piti asetella oikein ennen kuin pysyi nukkumaan. Selvästi oli jotain sattunut. Seuraavaan päivään mennessä koiralla oli taas kaksi silmää ja neljä jalkaa. Se sai silti ottaa vähän rauhallisemmin hetkisen. 

Lomailun ohessa koirat on saaneet tehdä töitä. Tokoiltiin kahdella eri hiekkakentällä ja pari kertaa nurtsilla. Naksujutut tehtiin sisällä. Tässäpä koostetta:

SARA:

• Seuraamisessa on viilattu pilkkua. Saran pieneen edistämiseen olen puuttunut, kuten myös (vähäiseen) ääntelyyn.
• Jäävissä on edelleen vaan vahvistettu oikeita suoritustapoja: nopeasti maahan, seisomaan ja istumaan suoraksi. Ja seisominen ilman tassutteluja.
• Luoksetulon pysähdyksiin on haettu terävyyttä. Meni hyvin ja huonosti. Tää ois sellanen mitä pitäis koko ajan ylläpitää.
• Ruudun tein Jacky makupala -purkeista. Sara yritti, muttei alkuun ihan kunnolla hahmottanut niistä tehtyä ruutua. Kun sujui hyvin, lopetettiin eikä enää tehty uudestaan :p
• Noudoissa on keskitytty suoraan luovutusasentoon. En edelleenkään ole onnistunut pakotteen ajoituksessa. Kapulaa ei ole reissussa ollut mukana, mutta noutoa on tehty eri esineillä. Metallisella kilisevällä kellolla tehtiin pitoja ja nostoja. Tää oli ällö, mutta naksautin aina kun piti hyvin.
• Kaukoissa on hinkattu uusia teknikoita. 

RINNA:

• Seuraamisessa on paljon otettu vain liikkeellelähtöjä - äänettömästi. Lisäksi pidempiä pätkiä on tehty lennosta seuraamaan ottaen.
• Jäävissä olen tehnyt asentojen erottelua ja liikkeestä minun peruuttaessa. Erottelu sujuu hyvin, joitain kertoja koira on tehnyt väärin istumista tehdessä. Liikkeestä tehdessä maahan ja istu on hyviä, seisomisiin on haettu tervävyyttä lisäämällä apuja.
• Luoksetulon seisomaanpysäytys on hyvä. Sen sijaan olen vahvistanut asennossa pysymistä kunnes toisin käsketään ja loppuosaa eli sivulletuloa vauhdikkaasti. Lisäksi otettiin ohessa luoksetuloon maahanmenoja. Vauhtia on liikaa.
• Rinna ei hahmottanut yhtään Jacky makupala -ruutua. Se tarjosi merkkejä vaan jälkipurkkeina eli meni maahan niille purkki etutassujen välissä. Tehtiinkin sitten vain leluruutuja.
• Naksuttelin Rinnallekin metallisen kilisevän kellon pitoa. Rinna ei ole koskaan ennen ollut ottamatta mitään metallista suuhunsa, mutta tätä se ei ottanut vapaaehtoisesti. Siksi naksutellen. Naksun avulla sain koiran myös kantamaan sitä. 
• Kaukoissa on keskitytty vain avon vaihtoihin ja niiden vahvistamiseen. Lelupalkkaukseen vaihto muutti kaiken. Koira ei ole enää sen jälkeen tarvinnut kaksoiskäskyjä. Muita vaihtoehtoja on naksuteltu.
• Lisäksi Rinnan kanssa on keskitytty erikseen leikkimiseen. Leikkiihän se, mutta lelujen palautukset on olleet vähän niin ja näin. Nyt kahden lelun leikkiä on tehty kuurina ja taas toimii.

Jälkiä tehtiin kolmena peräkkäisenä päivänä. En merkannut jälkiä mitenkään, joten mentiin aikalailla koiran vastuulla.

1. Ekat jäljet tehtiiin aurinkoisessa, lähes helteisessä säässä.
   
   SARAN jälki oli pituudeltaan n. 1,5 km. Tein sen pururadan ulkoreunalle. Maastossa oli melkein kaikki mahdollinen. Oli kosteaa sammalikkoa, kuivaa varvikkoa, suopursuja ja korkeaa pensaistoa. Alussa oli paljon ojien ylityksiä. Oli kapeaa ja leveää. Jäljellä oli myös paljon polkujen ylityksiä, pari pätkää jälki meni polkua pitkinkin ja yksi hiekkatien ylitys oli. Kulmia oli muutama, yksi oli terävä pururataa vasten. Toki marjastajakin löytyi ja koiranulkoiluttajia. Keppejä oli viisi.
   
   Jälki ajettiin pari tuntia vanhana. Eka yrityksellä janalla (n. 10 m)  koira lähti vinoon. Otin koiran takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt lähti suoraan ja löysi jäljen. Koira tarkisti takajäljen ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Eka keppi tuli pian jäljen noston jälkeen. Se nousi hyvin. Terävässä kulmassa koira meni tielle asti ja sieltä kaarsi sitten jäljelle. Siihen väliin jäi toinen keppi. Muissakin kulmissa koira tarkisteli. Kolmas keppi olisi ollut jonku ojan jälkeen. Sitä ei huomattu. Olisikohan koira hypännyt niin vauhdilla ojan yli? Puska oli tiheä, siitä piti oikein puskea läpi. Kahdessa ekassa yrityksessä koira kääntyi takaisin. Kolmannella kuljin koiran tukena ihan sen takana. Nyt päätiin puskan läpi. Mentiin sitten pitkä pätkä ongelmittaja. Pohja muuttui vetisestä kuivaksi ja jäälleen vetisemmäksi, sammaleista varvuiksi ja suopursuiksi. Neljäs keppi löytyi. Marjastajan kohdilla Sara tarkasteli harhajälkiä, mutta pysyi omassaan. Lopussa oli kaksi polunylitystä lähekkäin ja niiden jälkeen olin jatkanut matkaa leveämpää polkua pitkin. Se päättyi T-risteykseen, jossa olin mennyt takaisin metsän puolelle. Saralla oli suuria vaikeuksia lähteä jäljestämään polkua pitkin. Siinä taisi olla trafiikki käynyt ja harhajälkiä paljon. Autoin koiran viemällä sitä vähän edemmälle polulla ja päästiin sitten jäljen loppuun asti, tosin aika haparoiden.  
   
   Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen. Koira jäljesti loppua lukuunottamatta hyvin, itsevarmasti. Saralle erityisen vaikeita on pohjan vaihtelut. Nyt ne meni hyvin. Kaikki ongelmat tuli Saralle uusissa asioissa, vaikka tuntuukin, että ne on tuolle koiralle tyypillisiä. Saraksi mentiin aika vauhdikkaasti. Siltä se tuntui ja aikaa meni aika tasan 30 min.
   
   ---RINNANKIN jälki oli pituudeltaan n. 1,5 km. Sen tein pururadan sisäpuolelle. Siinä oli helpompi maasto. Kuivempaa varvikkoa, lopussa kosteampaa sammalikkoa ja pienesti suopursua. Paljon oli tässäkin polkujen ylityksiä, etenkin alussa. Lopussa oli pururadan vierustassa kävelyä. Keppejä oli kuusi. Pari tuntia vanheni tämäkin.
   
   Rinnan jana (n. 10 m) oli upeaa luotisuoraa menoa. Jäljen se nosti ongelmitta. Pian oli eka keppi. Siitä koira kaahotti yli, annoin mennä. Olisi pitänyt pitää koiraa tiukemmalla. Kaksi seuraavaa keppiä se ilmaisi hyvin. Polkujen ylitykset sujui ihan hyvin. Välillä koira varmisteli, mutta pysyi kuitenkin oikeassa jäljessään. Välillä se taas meni kyselemättä suoraan yli. Kulmat oli hyviä. Neljäs keppi jäi ilmaisematta. Olin jättänyt sen korkeammalle kohdalle, koira taas kulki matalammalla. Ehkä hajut painui alas? Tässä kohdassa Rinnalla oli muutenkin vaikeuksia. Viidennen kepin kohdalla koira pysähtyi seisoskelemaan. Kyselin, että onkohan siinä keppi? Koira peruutti pari metriä ja paikallisti kepin. Sen jälkeen poikettiin hiekkatielle, jossa jälki meni muutaman kymmentä metriä sen vierustaa. Tämä oli Rinnalle vaikeaa. Kulku oli hidasta ja epävarmaa. Metsän puollelle päästyä meni hetkinen ennen kuin koira löysi taas hyvin rytmin. Lopussa jälleen koira jäi seisoskelemaan. Kysyin koiralta taas, että onko keppi siinä? Koira lysähti maahan. Siinähän se. Rinna meni taas aika haipakkaa tahtia, reilu 20 min meni.
   
   Noita keppi-ilmaisuja en ymmärrä. Miksi se vaan jää seisoskelemaan. Tietää, että ilmaista pitäsi, muttei siltikään tee sitä?
2. Toiset jäljet tein hiekkakentälle aamuruoalla (nappulaa). Kummallekin tein samanlaiset jäljet: n. 50 metriä pituutta, kaksi kulmaa, kaksi keppiä ja kaksi pätkää ilman ruokaa. Jana pari metriä.
   
   SARALLA jana meni hyvin ja se otti oikean suunnan. Sara kävi välillä läpi molemmat askeleet ja välillä vaan jompaa kumpaa askelta. Annoin mennä, sillä kyseessä oli Sara ;) Tyhjät kohdat meni hyvin. Ekan kepin koira otti suuhunsa, tiputti ja olisi jatkanut jälkeä. Tästä torut. Kun koira toi kepin, niin pelkät kehut. Vikalla kepillä ei ollut ongelmaa.
   
   ---RINNA tarkisti hyvin molemmat askeleet. Ekan tyhjän tullessa kohdalle se pyöri hetken ennen kuin jatkoi jälkeä. Tyhjän pätkän jälkeen sillä kesti hetken ennen kuin se pääsi normaaliin ryhmiin, jossa tarkisti kummankin askeleen. Toinen tyhjä kohta meni paremmin ja sen jälkeen koira jatkoi hyvällä rytmillä ruoka-aluettakin. Ekalle kepille se hinkui vaan eteenpäin. En päästänyt ja koira tyytyi kohtaloonsa ja ilmasi kepin. Koko makuun ajan se oli vaan jännittyneenä eteenpäin ja odotti lupaa jatkaa. Toinen ilmaisu oli parempi.
   
   
3. Kolmanetena päivänä oli pilvistä ja viileää. Pari pisaraakin tuli. Jäljet tein taas pururadan tuntumaan. Ne vanheni pari tuntia.SARAN jälki oli n. 500 metriä. Siinä oli janaa n. 15 m, polun ylityksiä, polkua pitkin meno, kulma tielle päin ja lopussa jälki meni hiekkatien vierustaa kymmenisen metriä. Keppejä oli neljä.
   
   Ensimmäisellä janayrityksellä koira meni liinanmitan suoraan ja sitten kääntyi. Ehkä liina vahingossa kiristyi? Toisella yrittämällä se meni sen 15 metriä, joskin hitaasti ja vähän siksakaten. Koira tarkisti takajäljeä pari metriä ja kääntyi oikein päin. Eka keppi löytyi pian jäljen noston jälkeen. Polkujen ylitykset ja polkua pitkin meno sujui. Toinenkin keppi löytyi. Kulmassa koira meni tielle asti ja tuli kaartaen jäljelle. Keppi jäi puunrungon toiselle puolen. Kutsuin koiran takaisin ja takaisin tullessaan se sai hajun kepistä. Tästä kehupalkka. Saran jäljen tehtyäni huomasin miehen istuvan kannolla aivan siinä mistä olin kulkenut. Tämä kohta olikin Saralle paha paikka. Seisoin vain paikallani ja annoin koiran yrittää. Lopulta se lähti seuraamaan oikeaa jälkeä. Lopun tienvierustan meno oli helpon näköistä ja vika keppikin löytyi. Alkuun Sara meni tuttuun tapaan varmistellen, mutta sitten vähitellen tuli vauhtia lisää.
   
   ---RINNAN kolmas jälki oli n. 300 m pitkä. Jana oli n. 20 m. Jälki kulki kerran polkua pitkin meno, ylitti hiekkatien ja lopussa hiekkatien vierustaa meno. Suopursualuettakin löytyi. Keppejä oli kolme.
   
   Jana Rinnalla onnistui mennä suoraan vasta kolmannella kerralla. Jälleen ekasta kepistä koira meni yli. Käskin koiraa takaisin ja etsimään keppiä. Löytyi. Koiran mielestä tästä olisi pitänyt antaa palkkaa :p En antanut. Polkua pitkin meno oli Rinnalle vaikeaa. Ehkä siitä oli kuljettu? Hetken se sähelsi nenä korkealla, sitten painoi nenän maahan ja samantien löysi oikean jäljen. Suopursualue oli helppoa. Tässä vauhtia tuli liikaakin, jousuin kunnolla jarruttelemaan. Toinen keppi ilmaistiin hyvin. Tien ylitys oli hyvä ja tien vierutaakin meno oli helpomman näköistä kuin viimeksi. Vika keppi löytyi. Rinnan keppien ilmaisutapa on pääasiassa hyvä, mutta välillä keppi jää koiran alle sen mennessä maahan. Kun kyselen kepin perään, se kyllä näyttää sen.