Toisen radan tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Rataantutustumisessa muistin, ettei Rinnan rengasta ole työstetty kuntoon. Vaihdoin suunnitelmaa ja varmistelin renkaan suorituksen. Alun ohjaus olikin kamalaa. Keinulla koira teki lentokeinun, jonka se sitten itse korjasi. Siitä siitä HYL. Tuloksesta huolimatta tämä oli meidän paras kisarata ikinä!
Edelleen työstettäviksi alut. Nyt pidin koiran hallinnassa omaa vuoroa odotellessa ja lähdöissä. Selvästi oli parempi näin, mutta edelleen näissä on työstettävää. Koira ei saisi valua lähdöissä. Kontaktit kuuluu myöskin listalle. Ne pitäisi suorittaa :p Haluan kisatilanteessakin niistä sen verran varmat, ettei omalla liikkeellä tarvitse varmistella koiran suoritusta. Ja se rengaskin pitäisi opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti