Tiinan kanssa vietettiin lauantaita treenaten. Ensin tokoiltiin Ojangon ulkokentällä. Siellä ei ollakaan vähän aikaan oltu ja hyödynsin vieraampaa kenttää SARAN seuruuongelmissa. Se kun vilkuilee ympärilleen vieraissa paikoissa. Pääsin puuttumaan vilkuiluun, mutta Sara vastasi ääntelemällä enempi. Toinen kaaviollinen tehtiin perään ja ääntä oli vähän vähemmän. Sitten vielä tehtiin lisää Tiinan naksutellessa hyvistä äänettömistä liikkeellelähdöistä. Naksua ehdottomasti lisää näihin!
Sitten tehtiin tunnaria. Ekassa osa kapuloista, myös oikea, oli matalien merkken alla. Tää oli ihan helppo. Lisättiin vaikeutta lisäämällä Tiina kyykkyyn houkuttelemaan äänen, namien ja lelujen voimin kapuloiden taakse. Sara ei voinut vastustaa tätä ja jouduin monta kertaa käskyttää koiraa takaisin hommiin. Näitä tehtiin paristi ja kaikilla kerroilla sain kyllä koiran takaisin töiden pariin ja oikea kapula palautui. Kertaalleen koira nosti väärää kierroksissaan. Vikaan tunnariharjoitteeseen lisättiin vielä leluja kapuloiden joukkoon ja Tiina seisoi nyt pari metriä tunnareiden takana. Tää oli taas helpompi. Selvästi tunnariin kestää nyt lisätä kovempaakin häiriötä :)
Luoksetulo tehtiin ensin koemaisesti. Saralla on edelleen Saran ongelmat pysähdyksissä, niistä ei ole päästy eroon. Nyt työstettiin niitä juoksuttamalla koiraa minun ja Tiinan väliä ja koira sai mennä pysäytyksistä aina Tiinan kanssa leikkimään. Näitähän on tehty ennenkin, mutta nyt Tiina hetsasi koiraa leluun ennen juoksutusta. Toimii paremmin niin. Loppuun vielä kaukot. Ensin koira reagoi istumisiin seisomassa, tekniikka oli kyllä hyvä. Mun käsimerkki oli huono. Toisella yrittämällä meni sitten oikein. Kaukot on selvästi parantuneet, mutta varmuuttahan näihin pitää saada lisää.
*
Sitten siirryttiin Kaitalammelle metsään ja korkattiin jo uusi jälkikausi! Täällähän ei lunta ole vieläkään. Tiina teki RINNALLE jäljeksi 1250 m pitkän hyvin kulmikkaan jäljen kolmella kepillä. Jälki vanheni tunteroisen. Janalla liina meni solmuun ja koiralle tuli nykäisy. Se kuitenkin jatkoi siitä huolimatta suoraan, eteni jäljelle asti, tarkisti takajäljen ja lähti oikeaan. Jäljen alku oli tallattu paremmin ja siitä oli kaiketi apua. Kulmatkin oli tallattu paremmin ja nekin oli paremmat. Maasto oli sammaleiden peittämää kivikkoista metsää. Jouduin useasti käskyttämään koiraa odottamaan, etten taittanut nilkkojani juostessa. Koira malttoi hyvin. Kolme keppiä tuli jäljellä harvakseen ja Rinna ilmaisi ne kaikki rennosti. Kaikin puolin hyvä suoritus siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti