RINNAN viime viikon pieleen menneet agitreenit toi taas intoa jatkaa jatkossakin kanssa agilityä. Saan aina lisää motivaatiota huonoista treeneistä ja kisoista; eihän olisi hauskaa, jos kaikki olisi liian helppoa :p Rinnan vuoden ekoissa aksatreeneissä parin kuukauden tauon jälkeen tuli itse ahnehdittua liikoja, mikä sai koiran menemään todella kovaa ja korkealla. Sen vire ei ollut yhtään hallinnassa. Olin jo aiemmin päättänyt, että tämä on Rinnan viimeinen agikausi, mutta ei sittenkään. Jatkossakin treenataan. Ei ehkä niinkään agilityä sen varsinaisessa merkityksessä, mutta koiran mielentilaa agilityssä. Mielenilatreenit aksassa auttaa varmasti Rinnan mielentilatreeneihn muissakin tilanteissa. Mielenilaan voi (yrittää) vaikuttaa niin monella eri tavalla, että treenattavaa siinä riittää pitkäksi aikaa.
Tokon puolella koiran mielentilat on pysyneet aika hyvin hallinnassa viime aikoina. Tähän on auttanut etenkin se oma tietoisuus omasta toimintatavasta koiran vireen noustessa. Olen osannut olla nyt järjestelmällisempi ja mustavalkoisempi asioissa. Rinnan kanssa treenaaminen on ollut rentoa. Treeneissä on päästy myöskin siihen tokon ytimeen eli viilaamaan pilkkua :)
Eilen oli Ansun tokokoulutusta. Otin aiheeksi luoksetulon pysäytykset, jotka on ongelmallisen valuvat edelleen ilman takapalkkaa. Aloitettiin häivyttämään sitä ja ehkä aika oli edellisiin kertoihin otollisempi, sillä onnistumisiakin saatiin. Haettiin vielä erityisesti virhettä ja kyllähän se toistojen myötä saatiin aikaiseksi. Näihin ohjeistukseksi koiran taluttaminen oikeampaan pysäytyskohtaan ja oikean toiminnon korostaminen pannasta vetämällä kevyesti koiraa eteenpäin, jolloin koiran tulisi vastustaa ja painottaa takaosaansa. Toistojen myötä tulos oli loppujen lopuksi nousujohteista. Suurempi jumitus (suoritus ei parane) tulisi katkaista vaikkapa suuremmilla avuilla. Ei ole tarkotus jumittaa paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti