Mä elän nyt jonkinlaista agilityn nousukautta. Agilityvuosia on jo monta takana, mutta opin silti koko ajan lajista lisää, kuinka siistiä! RINNAN treenit on nytkähtäneet reippaasti eteenpäin. Koiraa ohjatessa olen varmempi ja se on varmasti juurikin se mikä on tuonut menoon muutoksen. En varmistele turhia tai jää katsomaan koiran menoa vaan luotan siihen. Mun vähentynyt epävarmuus näkyy koirassakin ja suorituksessa. Vielä on matkaa kokonaisiin ratasuorituksiin, mutta suunta on oikea. Rinnan kanssa on nykyään rentoa mennä. Se ei pääse missään vaiheessa huutamaan turhaan. Radalle menotkin on nyt järjestetty siten, että heittelen nameja koiran etsittäväksi eikä koira jouda komentamaan minua, kun keskittyy niin heitettyjen namien saalistukseen. Tämä on vaikuttanut myöskin lähtöihin. Koira tulee useimmiten hiljaa lähtöasetelmiin eikä tässäkään vaiheessa aloita huutoa, vaikka namit on jo etsitty.
SARAN kanssa mulla on pitkään ollut vaikea ohjata koiraa kunnolla. Ohjaan helposti vaan sinne päin, sillä Sara korjaa munkin virheet. Nyt ollaan tehty ohjausta ilman turhia käskysanoja, "tässättelyjä" ja koiran nimen hokemisia. Hiljaisuudessa jouduin tekemään ohjauksen paremmin loppuun asti. Kun keskityn olemaan hiljaa, niin keskityn samalla ohjaukseen paremmin. Olen radalla läsnä koiran kanssa.
Saran kisaaminen on nyt ulkoistettu täysin Irenelle. Heillä on tavoitteena kuulemma SM-kisat kesällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti