Päivä oli pitkä. Matkaan lähdettiin majapaikasta ennen kuutta ja jo kahdeksasta lähtien oltiin kisapaikalla. Rataantutustuminen oli vasta klo 15. Saralle tällainen väsyttäminen sopii edelleen hyvin, mutta itse olin aika uupunut. Heti ekalla kyltillä hätäilin ja ohjeistin koiraa huonosti puolenvaihdossa. Meni kaksi uusintakertaa ennen kuin muistin käyttää käsimerkkiä apuna. Tiesin jo tuossa vaiheessa, ettei finaaliin pääse 94 pisteellä, joten jännitys kaikkosi. Kuulemma ihan silmin nähden rentouduin. Seuraavalta kyltiltä kerättiin vielä miinus epätarkkuudesta ja toinen vinoudesta, mutta sen jälkeen sujui hyvin, kunnes radalla oli merkki. Sara ei vain yksinkertaisesti hahmottanut sitä. Kymppi napsahti ekasta väärin suoritetusta yrityksestä ja toinen koiraan koskemisesta. Sen seurauksena merkki löytyi. Sitten vielä yksi kontrollimiinus. Kaiken kaikkiaan pisteitä meni merkkikyltillä 21. Saatiin kuitenkin tulos, 71 pistettä.
Oli niin hyvä fiilis olla Sarpan kanssa kehässä. Toivon, että päästää vielä. Viimeisiä kertoja nämä taitaa kyllä alkaa jo olla... 12-vuotias kun ei ole enää nuori. Isoista kisoista sen verran, etten edelleenkään ole isojen kisojen ihminen. Muuten on kivaa, mutta se jännittäminen kaikkien fyysisten ja psyykkisten oireineen meinaa olla liikaa. Isojen kisojen jännitys on potenssiin sata, vaikka tavallisetkin kisat jännittää. Jännitys ei ole enää niin suurta kuin se joskus on ollut, mutta nyt ollaan oltu samassa jännityksen määrässä jo pitkään eikä jännitystunteen hallinta ole edennyt. Pitäis varmaan tehdä jotain.
Kuopiosta jatkettiin Kajaaniin jossa sunnuntaina treenattiin RINNAN kanssa KPKY:n leirillä. Päivässä ehti tehdä jälkeä, esineitä ja hakua. Jäljellä halusin häiriöitä, joten tallauksen jälkeen ja ennen ajoa jälkeä sotki koirakko merkatuista paikoista. Rinnalla on tapana vaihtaa jälki riistajälkeen, mutta kun riistaa ei ole sovittavista saatavilla jäljelle, niin otettiin vieras koirakko. Tutut koirat ei ole niin häiriöksi, mutta vieras koira, joka vielä kaiken lisäksi merkkasi juuri jäljen kohdalle, oli hyvä! Rinna oli heti ensimmäisessä kohdassa vaihtamassa jälkeä. Pidättelin vain ja annoin koiran mennä, kun se valitsi oikean jäljen. Harmiksi vain koiran selvitellessä harhaa liina sokeutui puihin ja antoi koiralle rankaisua oikealle jäljelle palaamisesta. Sen verran koiraa kuormitti, että se olisi jatkanut seuraavasta kulmasta suoraan ja tässäkin vain pidättelin koiraa. Muut harhakohdat meni helpommin.
Esineruudussa esineitä oli kuusi kipaletta, joista Rinnalla nostatin kolme. Ekan se toi hyvin. Toisella lähetyksellä näki selväsi koiran vaihtavan lennosta esinettä. Kolmantena vaadinkin sitä tuomaan sen esineen, minkä koira oli jättänyt ja palkkasin siitä. Hakutreeni oli haukutusta. Maalimiehet oli sijoitettu siten, että haukkuvalle koiralle pystyi tekemään häiriöitä sen ilmaistessa. Häiriöitä tehtiin äänillä ja koiran jatkaessa haukkua se palkattiin. Ei näyttänyt olevan vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti