Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen.
Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.
Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla.
Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.
Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.
Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p
Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti