Ike on vuodessa muuttunut. Se on kasvanut paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysinen kasvu näkyy parhaiten agilityssä. Rimakorkeus on ongelmatonta 55 cm, seuraavaksi nostetaan korkeusosaaminen tappiin asti ja myös ohjaajahäiriöilläKropan hallinta alkaa olla sillä mallilla, että kontaktiesteiden treenaus on aloitettu. Vuoden aikana Ike on saanut olla juoksulenkeillä mukana sekä sitä on juoksutettu pyörällä ja suksilla. Ulkoillessa Ike on todella helppo. Sillä on korvat käytössä eikä sitä kiinnosta mitkään muut elukat.
Henkisellä puolen kasvu on ollut vielä isompaa. Joskus on ollut epätoivon hetkiä nuoren, herkän poikakoiran kanssa, mutta nykyisin vähemmän. Erilaiset konfliktitilanteet on myös vähentyneet. Rinnan kanssa Ike ei tullut toimeen, mutta Dotin kanssa ne pelaa paremmin yhteen. Kummassakin on kyllä resurssiaggressiivisuutta siihen malliin, ettei koirat oli yhdessä keskenään, mutta valvotusti sujuu. Kerran on riitaa tullut lattialla olevasta ötökästä, mutta arjessa muuten tappelut on enempi ruokaan liittyviä. Tappeluilta on vältytty, kun ruokailutilanteet on kontrolloituja ja valvottuja. Näitä on myös koko ajan treenattukin ja nyt koirat pystyy syömään samassa tilassa. Aiemmin koirat piti eristää näkösuojalla (eri huoneisiin) syömisten ajaksi tai Ikellä meni kaikki tarmo ruoan vahtimiseen eikä se kyennyt murinaltaan syömään. Jännästi lelut voi olla lattialla ja niistä ei tule riitaa, sillä kumpikin on omaksunut omat lelunsa eikä koske toisen leluihin. Tämä on ollut ihan koirien itsensä keksimää eikä tätä ole ihmisen toiminnasta opetettu.
Koirat leikkii välillä ja nukkuvat vierekkäin. Vierekkäin nukkumista tapahtuu vain, jos Ike menee Dotin viereen. Dotin tullessa Iken viereen Ike väistää. Ike on muutenkin oppinut väistämään paremmin konfliktitilanteissa. Ennen se vain jäi paikoilleen murisemaan, mutta nyt se osaa poistua paikalta omatoimisestikin välillä. Jonkin verran Ikellä on vielä Dotin "paimennusta" eli se koittaa välillä kontrolloida, missä Dot saa liikkua, mutta nämä loppuu käskystä. Ike tuijottelee myös valoja/varjoja sitä enempi mitä väsyneempi/stressaantuneempi se on. Tämänkin koira osaa lopettaa vihjeestä.
Loppuvuonna tapahtunut muutto taannutti Ikeä eikä vielä olla samassa pisteessä kuin entisessä kodissa asuessa. Uudemmassa kodissa Ike ei aluksi osannut levätä kunnolla. Asiat muuttui paremmiksi, kunhan Iken laittoi vähintään muutamaksi tunniksi omaan rauhaan suljetun oven taakse.
Harrastuspuolella agility on ollut Iken kanssa helpointa, vaikka se laji on mulle vaikein :D Ike aloitti kisauransa kesällä hyppyradoilla tehden kaksi kympin tulosta. Loppuvuodesta käytiin seuraava startti ja siellä korkattiin kisakirja ekalla LUVA:lla. Ens vuonna jatketaan kisaamista ja toivotaan, että Ike pysyy yhtä kuuliaisena radoilla eikä homma leviä vauhdin viemänä.
Toko/rallipuoli on ollut ailahtelevampaa, kun häiriöt ottaa enemmän valtaansa. Mä olen myös oppinut palkkaamaan koiraa paremmin niin, että Ike näyttää ilahtuvan. Ikessä on edelleen introvertin vikaa eikä se siedä kaikkia ihmisiä tai koiria lähellään, mutta tässäkin on selvästi edistytty. Töitä kyllä vielä sen suhteen riittää.
Haku jätettiin hautumaan. Ikeä ahdisti mennä maalimiehen luo, kun siellä piti syödä herkkuja tai leikkiä :/ Jatkoon mietitään, mihin aika resurssit riittää, mutta hakua olisi kiva päästä ratkomaan kohdetyöskentelyn kautta. Jälkiä tehtiin aivan liian vähän. Tässä asiassa pitää ryhdistäytyä! Vepessäkin tapahtui pientä edistystä, mutta edelleen samat asiat tuntuu vaikeilta. Paimennuksen puolella mä ymmärsin jo jotain, mutta taisin jo unohtaa sen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti