Ennen varsinaista treeniä käytiin hieman tokoilemassa Purinan liepeillä. Sa vetää tuosta paikasta niin korkeat kierrokset, että tarkoitus on mennä tekemään sinne välillä jotain ei-niin-kierroksia-keräävää. Tehtiin vähän takapääjumppaa, kaukoja ja lyhyt paikallaanmakuu. Kaukoissa oli pikkasen liikaa kierroksia ja vielä epävarma maa-seiso-vaihto sai lisäykseksi askeleitakin. Paikallaanmakuussa Sa keskittyi hyvin. Vieressä pari koiraa veti agilityä ja Sa jonkin kerran vilkaisi niitä. Kielsin aina sen vilkaistessa ja palkkasin tiheään. Koiran vire pysyi hyvän matalana koko pikkutreenin ajan.
Sirkuskentälle mennessä Saran kierrokset kuitenkin nousi. Ohjelmassa oli tällä kertaa hyppynouto, paikallaanmakuu, tunnari ja luoksetulo. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin hyppynoutoa metallikapulalla. Sa lähti hyvin ja otti kapulan, mutta takaisin tullessa kiersi esteen. Laitoin sitten koiran kapula suussaan esteen toiselle puolen ja kutsuin luokse. Nyt hyppäsi kapulan kanssa. Vaihdettiin kapula puukapulaan (lainakapula) ja otettiin silläkin hyppynoutoa. Taas teki saman eli kiersi esteen takaisin tullessa! Otettiin vielä kerran, jolloin teki normaalimpaan tapaan hypyn sekä mennessä että tulessa.
Ennen makuuta otettiin käskytykset erikseen. Sa meni maahan muiden käskyillä... Tällä kertaa kielsin koiraa suoraan tekemästä moista, ennen olen aina vain käskyttänyt koiran uudestaan aiempaan asentoon. Sama homma oli makuun jälkeen eli Sa nousi muiden käskyillä... Huomaa kyllä ettei olla oltu ohjatuissa treeneissä pitkään aikaan vaan ollaan piiperretty omiamme! Paikallaanmakuuseen Sa jäi hyvin. Jäin muutaman kymmenen metrin päähän näkösälle. Kesto oli parisen minuuttia. Pirkko teki häiriötä koirille kävelemällä niiden välissä. Loppua kohden Sa liikahteli hieman ja vinkui. Koskaan ennen se ei ole paikallanolossa päästänyt ääntäkään. Viereinen koira vinkui myös, en tiedä oliko sillä tekemistä asian kanssa. Joka tapauksessa aivan väärä mielentila koiralla paikallaanoloa varten.
Omaa tunnaria piiloteltiin kentän laidalla ruohikkoon. Sa löysi sen nopsaan ja tuli sivulle luovutusasentoon ilman apuja :) Uskaltauduttiin sitten tekemään tunnaria kentälläkin Pirkon avustamana. Eroina edellisiin oli siis vieraat kapulat ja pidemmät välit kapuloisen välillä. Joillakin kerroilla Sa toi väärän, joillakin maisteli muita ja toi oman ja jokusen kerran malttoi haistella kunnolla ja tuoda omankin. Kertaalleen koira haisteli muut kapulat monta kertaa läpi, kun oma ei tullut vastaan, niin otti vain jokun suuhunsa. Sara siis tietää mitä pitää tehdä, mutta ei vaan keskity kunnolla. Malttia vähän lisää. Kokeiltiin myös laittaa nameja kentälle syötäväksi ennen tunnaria. Tämä auttoi saamaan kierroksia alas, mutta ei tuotakaan voi tehdä liian usein. Eikä nameja voi laittaa kapuloiden sekaan, sillä syötyään Sa unohtaa, mitä oli tekemässä ja ottaa suuhunsa mitä sattuu (kokeiltu on).
Luoksetulo toteutettiin siten, että koirat jätettiin ympyrään selät keskustaa kohti ja yksitellen kutsuttiin koirat luokse. Sa nytkähti ensimmäisen saadessaan käskyn, Sarpsa itse oli kolmas vuorossaan.
Omaksi huviksi tehtiin kaukoja ja metallinoutoa. Eiliseen verrattuna ote kapulaan oli parantunut huomattavasti! Palkkasin noudot vauhdista. Kertaalleen tehtiin kokonaisena liikkeenäkin, se oli nappisuoritus!
Treenien jälkeen jäätiin vielä tokottamaan kentälle, sillä tässä vaiheessa Sa oli saavuttanut sen sopivan viretason tokoa varten. Tehtiin seuraamista vaihtelevan pituisina pätkinä. Niissä oli paljon 90-asteen käännöksiä vasempaan. Takapäätreeninä tehtiin myös täyskäännöksiä vasempaan, joiden jälkeen jatkettiin heti pari askelta taaksepäin. Aivan loistavaa seuraamista! Nakkasin sekaan vielä kaikki jäävät peräkkäin, kaikki oikein. Otettiin myös askelsiirtymiä taakse ja molempiin suuntiin. Taakse sujuu hyvin. Oikeaankin menee hyvin, jos vain astun askel-viereen. Vasempaan suuntaan Sa väistää vähän alta (ei paljoa). Mun pitänee siis miettiä oma askellus kuntoon, vois ekan askeleen astua hieman eteenpäin.
Jokunen luoksetulokin otettiin seisomaanpysäytyksellä, aivan loistavaa! Otettin myös eteenmenoja. Vikana kävin viemässä lelun aivan kentä toiseen laitaan (n. 60 m). Vein lelun juosten ja Sa pysyi hyvin paikoillaan juoksuhäiriöstä huolimatta. Käskyllä koiruus lähti hyvää vauhtia eteenpäin muttei löytänyt lelua, joten kutsuin sen pois. Helpotin vähän lähettämällä lähempää. Tälläkään kerralla Sa ei löytänyt lelua, mutta keksin käskyttää koiraa oikea/vasen/eteen-käskyillä. Ja vau, koira ohjautui kauko-ohjauksella lelun luokse :D
Aikamoiset vuoristoratatreenit.
---
Kotimatkalla Sa tarjosi oma-alotteisesti 2on2offeja eri tasoilla. Mahtavaa yleistystä koiralta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti