Menevää

Päivä aloitettiin Jessican opissa Sipoossa. SARAN kanssa katsastettiin luoksetulon pysäytyksiä. Maahanmenot ei etene haluamallani tavalla, joten kysyin siunausta toiselle idealle. Se on ryömiminen taaksepäin. Kunhan koira osaa ryömiä paremmin taaksepäin, niin yhdistän sen luoksetuloon. Saa nähdä mikä on lopputulos. Stopeissa koiralla on nykyään paremmin ajatusta taaksepäin. Se saattaa jopa ottaa askeleita taaksepäin pysäytyksessä. Nyt kokeiltiin stoppia kisanomaisesti ensi kertaa. Ei toiminut. Jostain syystä koira tarjosi näihin vain maahanmenoja. Ehkä siksi, että maahanmenoja oli juuri tehty tai siksi, ettei koira vaan osaa vielä. Jatketaan treeniä. Treeneissä voisin enemmän kiinnittää huomiota siihen, että pidän väliä enemmän koiran pysähtymisen ja palkkauksen välillä eli painottaen enemmän asennossa pysymistä. Palkkaa ei kannata aina heittää koiralle vaan voisin enemmän käydä myös koiraa palkkaamassa paikalleen. Lisäksi voisin käyttää takapalkkaa niinkin, että heitän palkkalelun koiran taakse, muttei koira saa mennä palkalle ennen lupaa. Eli lentävä lelu ei ole koiralle vielä vapautus.

RINNA näytti jääviään. Maahanmenot koira pystyisi tekemään nopsemminkin, joten sitä haluankin. Syyksi hitauteen paljastui koiran palkkaa kyttäävä asenne. Se on niin jännitynyt, että sillä jää helposti oikea kyynärä hieman ilmaan maahanmenossa. Jatkossa koiran puolimmaisen jalan tömäytys maahan käskyn kanssa samaan aikaan ja toistaiseksi lisäksi palkkaus koiran yli sen vasemmalta puolen. Seisomisen pompsahdus on saatu nyt Rinnalta kitkettyä pois. Siltikin suoritus ei ole vielä täydellinen, vaan koira tassuttaa vielä herkästi pysähtyessään. Tähän auttaa kädellä annettava pakote. Tämä häivytetään vähitellen pois. Istumistakin esiteltiin, mutta koira teki tällä kertaa istumisen sijaan seisomisia. Se ei vaan osaa vielä.

Lisäksi katsastettiin Rinnan sivulletuloja. Niissä kun se tykkää törmätä. Ohjeeksi tuli vaan tehdä paljon toistoja avuilla, että saadaan oikeampi malli vahvaksi. Törmäämisestä voi huomauttaa.

Sipoon keikan jälkeen mua ei paljoa tarvinnut puhua mukaan Somerolle Swedun paimennuskoululle katsomaan Miilun paimennustreenejä. Ja kappas vaan, huomasin olevani RINNANKIN kanssa lampaiden aitauksessa :D En tiennyt yhtään mitä odottaa. Viimeksi Rinna on ollut lampailla puolitoista vuotta sitten. Silloin koirasta löytyi vain kaksi ääripäätä: minun kanssa se kävi liian kiihkeänä lampaita kohtaan ja Marikan sitä kokeillessa se ei suostunut tekemään mitään. Nyt eka kierroksella Rinna haki ensin minuun kontaktia pääasiassa hyppimällä vasten. Lampaatkin sitä kiinnosti, mutta nyt koira ei ollut niin kiihkeänä vaan se myös kuunteli minua. Se myös haki paljon lupaa tekemisilleen. Se lähti kiertämään laumaa, mutta lisäksi se puski nyt monta kertaa minun ja lampaiden väliin, vaikka lampaat oli ihan mun jaloissa se vaan silti puski väliin. Rinnahan on kroppaa käyttävä koira. Aussieille tyypillisempää. Lisäksi Rinna napsi paljon ilmaa lampaiden lähellä. Nämä johtui varmaan vaan epävarmuudesta.

Toisella kierroksella koiran meno alkoi olla kiihkeämpää. Otin tällä kertaa paimennussauvan avuksi ohjaukseen ja tästähän Rinna riemastui ja kävi sauvaan kiinni. Sitten jotain vain tapahtui (ehkä koira satutti itsensä kepiin?) ja koira lähti portille. Eikä tullut sieltä käskien pois. Koira tartti hakea pannasta jälleen mukaan. Rinnalla kesti aikaa palautua, se oli vaan kauheen mielistelevä mua kohtaan eikä huomioinut lampaita. Sitten taas alkoi kiinnostamaan. Kun otin taas sauvan käteen, se lähti jälleen portille. Laitoin sauvan jälleen pois ja hain koiran pannasta takaisin lampaille. Jälleen palautuminen siitä mielistelytilasta kesti, mutta loppua kohden koira alkoi taas kiinnostumaan lampaistakin. Se tasapaino tarttis edelleen löytää, ei saa olla liian kiihkeää, muttei liian nöyrääkään.

Tulisiko tästä kuitenkin jotain? En tiedä, mutta ainakin kiinnostus heräsi taas kokeilla uudestaankin. Ja ainakin sain tarmoa opettaa nyt koiran oikeesti olemaan hyppimättä. Rinnahan ei hyppää varsinaisesti vasten vaan se loikkaa naaman korkeudelle. Pentuna se oli söpöä, mutta nykyään useinmiten ärsyttävää :p

Somerolla käynnin takia myöhästyttiin reilusti SARAN aksoista, mutta ehdittiin kuitenkin vähän tekemään. Rata oli mielenkiintoinen:

Neljä ekaa estettä oli jostain syystä vaikeita. Eikö koira taipunut vai enkö osannut ohjata? Näitä ei kuitenkaan jääty vääntämään vaan jatkettiin radan mielenkiintoisempiin kohtiin. Saralle oli vaikeaa ohittaa 9./19.-hyppy hyppäämättä seiskalta kasille mennessä. Tähän toimi hyvin oman rintamasuunnan kääntö reilusti poispäin ja ohjaus kasille sitten poispäinkäännöllä. Ykstoista-kakstoista väliin tein valssin ja sitten pituuden jälkeen taas rintamasuunan reilu käännös ja poispäinkäännöllä ohjaus kolmelletoista. Poispäinkäännöt toimii nykyään hyvin. 

Rataa ei päästy pidemmälle treeniajan loppuessa kesken. Onneksi kuitenkin ehdittiin tehdä ne mielenkiintoisimmat osat :)