Testasin RINNAN nenän pakkaskestävyyttä. On sitä! Tein jäljen aamummalla Vaakkoin maastoihin. Jäljelle tuli pituutta n. 800 metriä ja keppejä oli neljä. Jälki vanheni tunnin. Pakkasta oli jotain kymmenen ja viidentoista asteen väliltä. Lunta oli, mutta sen verran vähän ettei askeleita ihan joka kohdasssa näkynyt.
Jana oli sellaisessa kohdassa, jossa jyrkästi nouseva matala kallio tuki suoraa menoa estäen takajäljen nostoa. Rinna lähti kahteen kertaan oikomaan jäljen suuntaan. Kummallakin otin sen takaisin ja kolmannella koira meni varmasti suoraan. Se nosti takajäljen nousten kalliolle ja tarkasti jälkeä pari metriä ennen kuin korjasi itse oikeaan suuntaan. Rin tuntui kestävän kyllä janalla korjauksen, mutta tuliko siitä kuitenkin epävarmuutta ja koiran piti tarkistaa takajälkeä?
Rinna eteni jäljellä tuttuun tapaansa vauhdilla. Se tarkasteli enempi aukeissa kohdissa kallion päällä. Askeleet näkyi näissä, mutta hajut oli levinneet. Kulmat koira teki hyvin. Kepeistä kolme oli jäljen ekalla puoliskolla ja vika lopussa. Ekan olin laittanu mättään päälle ympäristöä korkeammalle. Koira paikallisti hyvin. Tokan jälkeen parin metrin päässä tuli jo kulma. Koira oli painella suoraan, mutta korjasi hyvin kääntyen. Kolmas keppi oli korkeassa varvikossa. Se jäi ilman varvikon latvaan. Tätä Rinna ei huomannut, meni vaan reagoimatta yli. Vika taas löytyi. Kolmatta lukuunottamatta ilmaisut tuntui varmoilta.
*
Lisäksi koirat on saaneet tehdä kotona nenähommina hajuntunnistusta. En varmastikaan ole asioita tehnyt kaikkien oikeiden oppien mukaan, mutta nenät kyllä toimii! Olen antanut koirille lähtöhajua jostain esineestä ja sitten piilottanut sen koirien näkemättä. Sitten koirat vaan etsintähommiin. Yllättäen kyllä SARA on näissä parempi, vaikka RINNA onkin parempi jäljestämään. Saralla riittää malttia etsiä esine, Rinna alkaa tarjoamaan helposti muuta tekemistä. Mutta jatketaan treenejä, kivaa tämä ainakin on!
*
Tänään myös juostiin SARAN kanssa kolme starttia Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajat ry:n kisoissa Vuokkosilla. Tuomarina oli kaikilla radoilla oli Pertti Siimes. Ekalla radalla en juossut kunnolla. Koirakin ennakoi lähtöä nousten seisomaan (totteli kyllä uutta istu-käskyä) ja varasteli kontakteilta. Hylkäyksen jälkeen huomautin kontakteista. HYL tuli, kun varoin viemästä koiraa liikaa väärille esteille ja vedinkin sen sitten mentävien esteiden ohi...
Toisella radalla juoksin eikä koirakaan varastellut lähdöstä tai kontakteilta. Kaikin puolin tuntui hyvältä meno ja kuulemma näyttikin siltä, kunnes vikalla esteellä tippui rima. Mun vika, aloin ennakoimaan radan loppumista hidastelemalla. Jatkossa ohjaa se viimeinenkin este kunnolla! Siitä siis vitonen ja sijoitus jotain.
Vikalla radalla pistin tossua toisen eteen niin nopsaan, että unohdin koiran :p En ohjannut sitä kunnolla edellisellekään esteelle, kun jo lähdin kohti seuraavaa sillä seurauksella, että koira meni esteitä väärin ja tulokseksi HYL. Tasapaino pitäisi vissiin ohjaukseen löytää :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti