Tein n. 60-merisen suht suoran jäljen neljällä kepillä kosteaan metsämaahan. Kepit laitoin jäljen alkuun. Eka keppi oli kymmenisen metrin päässä aloituksesta, loput kepit muutaman metrin välein ja jäljen lopussa oli purkki. Toinen keppi oli polun ylityksen jälkeen, kolmas ojan ja neljäs kaatuneen puun ylityksen jälkeen. Näin sain palkattua koiran vähän vaikeammista kohdista. Jälki sai vanheta puolisentoista tuntia.
Sa jäljesti koko pätkän rauhallisen täsmällisesti. Se kulki koko ajan nenä maassa ja eteni tasaista tahtia. Edes alussa ei tällä kertaa ollut ryntäilyä, vaan työskentely oli alusta lähtien hyvää. Kaikki kepit nousi. Polun ylitys sujui koiralta hyvin. Tuodessaan polun jälkeistä keppiä minulle Sa joutui kuitenkin tulemaan polun yli takaisin ja sitten ylittämään polun toistamiseen jatkaakseen jälkeä. Toisella ylityksellä Sa kulki pari metriä polkua pitkin ennen jäljelle paluuta. Vikalla kepillä Sa olisi halunnut jatkaa matkaa keppi suussaan, mutta en päästänyt sitä etenemään ennen kuin luovutti kepin. Luovutus oli vähän kiireinen, keppi tippui maahan, josta pyysin koiran nostamaan sen. Loppupurkilla jouduin pidättelemään koiraa, että se huomaisi purkin ja saisi palkan. En tiedä pitäisikö koiralle antaa vinkkiä maassa olevista esineistä, vaiko antaa vaan olla: jos koira ei niitä huomaa se on sen oma vika, ettei saa palkkaa. Mutta toisaalta hyvähän se olisi, että koiralle kerrottaisiin mikä on tärkeää ja kuinka työskennellä. Ristiriitaista.
Talloin vielä esineruudun. Sillä oli kokoa n. 5 x 40 m ja siinä oli kolme esinettä: takakulmissa narupallo ja patukka, ja keskellä ruutua pallo. En hetsannut koiraa esineillä lainkaan vaan jätin ne ruutuun tallaamisen yhteydessä. Saran rauhallisen täsmällinen tahti jatkui esineruudussakin. Se lähti joka lähetyksellä ripeästi nenä maassa töitä tehden ja kulki siksakkia ruudun alusta toiseen päähän. Poissa oli siis se hurja kiirus ruudun takaosaan. Liekö viime treeneillä jotain osuutta asiaan? Joka lähetyksellä Sa löysi esineen, ekana tuli patukka, sitten pallo ja lopuksi vielä narupallo. Koiruudella ei näyttänyt olevan missään vaiheessa ongelmaa, se tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Loppuosassa ruutua ruudun halkoi kaatunut puu. Ajattelin, ettei Sa ihan mutkattomasti lähtisi ylittämään runkoa, mutta mitä vielä; Sarpsahan ylitti rungon jo ekalla lähetyksellä! Koiruus pysyi koko ajan tallatulla alueella, jos se ylittikin tallatun ja tallaamattoman näkymättömän rajan, se kääntyi vauhdilla takaisin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti