Korkattiin meidän agikisaura epävirallisesti HSKH:n TehisCup-osakilpailussa, jossa tuomarina toimi Markku Láuren. Kuvittelin, että koirassa ei olisi niin paljoa vauhtia vähän vieraammassa ympäristössä. Se luulo osottautui vääräksi. Lämmmitelyesteillä vauhtia siis riitti ja koira meni omia ratojaankin, ehheh... Ohjatusti Sa teki kontaktiesteitä hyvin kontaktein. Keinun uskaltauduin ottamaan ekaa kertaa pikkurataankin mukaan. Eli putken kautta hypylle, 180-asteen kääntö toiselle hypylle ja keinulle. Keppejäkin tehtiin. Suoraan edestä koira hakee ekan välin parhaiten. Huonoiten haku sujuu keppien oikealta puolen (minun ollessa koiran vasemmalla puolen).
Kisarata:
Radan pituus oli 125 m ja ihanneaika 50 s.
Otin alun kutsuna putken suulta. Koira lähti vauhdikkaasti ja irtosi hyvin toiseenkin putkeen. Puomille mennessä kiirehdin ja koirakin tuli puomin ohi. Siitä siis kielto. Alasmenokontaktit tehtiin varman päälle. Käännös venyi vähän pitkäksi 8. hypyn ja putken välillä. Muuten varsin näppärää menoa. Loppusuoralla koiruus irtosi hyvin.
Aikaa radalla meni 31,85 s., ratavirheitä siis 5 ja sijoitus oli 8/22.
---
Ennen agikisoihin menoa käytiin tekemässä vartin tokot Kannelmäessä nurtsilla. Saralle aivan vieras paikka, mutta koiruus oli heti juonessa mukana. Ekaksi perusasentoja ja askelsiirtymiä kaikkiin suuntiin. Kerran koirasta pääsi ääni, muuten se oli hiljaa. Ääntettömyystreeneissä on siis menty eteenpäin. Sisällä askelia tehdessä koira äännähtää enää harvoin. Muut askelsiirtymät oli ihan siistejä, mutta askeleissa vasempaan Sa tuli liian eteen. Ennenhän ongelmana oli ennemminkin koiran jääminen taakse, joten tarttis löytää tästä se välimuoto. Sitten liikkeestä istumista. Ekalla annoin käsiavun, sitä seuranneet ilman ja nekin jopa onnistui! Kaukoissa s-m-vaihdossa Sa tuli eteenpäin, joten tehtiin vaihtoja ensin läheltä ja sitten pidennettiin matkaa reiluun 10 metriin onnistuneesti. S-i onnistui hyvin parista metristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti