sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Pam-pam


La-su koirat oli Terhilla hoidossa. Lauantaina RINNA oli kuulemma osallistunut näyttelytreeneihin :D Sunnuntaina koiria hakiessa jatkettiin Luukkiin jäljestämään & ampumaan. Mervi teki RINNAN keppijäljen pellolle. Keppejä oli yhdeksän kappaletta 3-5 metrin välein. Lisäksi jäljellä oli terävä kulma oikeaan. Jälki vanheni puolisen tuntia - tunnin. Alussa Rinnalla oli vaikeuksia hakea oikeaa jälkeä. Terhi oli kävellyt läheltä ja Rinna olisi mieluummin valinnut sen jäljen. Oikealle jäljelle kuitenkin päästiin, mutta jäljestämistä ei kuitenkaan voinut hyväksi kutsua. Aurinko porotti ja maa oli kuivaa, ehkä siinä syy? Koira joutui paljon hakemaan jälkeä, etenkin kulmassa se joutui hakemaan jatkoa. Lisäksi Rin pysähteli välillä vain seisoskelemaan. Eikä Rinna rynninyt tavalliseen malliinsa vaan kulki rauhallisemmin (liinasta sai silti pidätellä!). Kepit kuitenkin ilmaistiin kaikki ja ihan hyvin ilmaisuin.


Terhi teki SARAN jäljen metsän puolelle. Se oli parisataa metriä pitkä ja vanheni tunteroisen. Keppejä oli kuusi. Janaa koira ei osannut ollenkaan. Eikä ihme, sillä se pitäisi ensin opettaa... Jäljestäminen kuitenkin sujui hyvin. Hukkaa tuli jäljen loppupuolelle, jossa vaihdettiin metsästä pellolle. Jälki kuitenkin löytyi silloinkin. Kaikki kepit löytyi.


Jäljestämisen jälkeen jatkettiin EPK:n kentälle ampumaan. Molemmat koirat sai syödäkseen maasta nameja. Tällä kertaa oltiin parinkymmenen metrin päässä ampujasta. Ammuttiin kuudesti. RINNA ei reagoinut taaskaan. En ollut pilkkonut nameja tarpeeksi ja välillä tuli hetkiä, jolloin SARA ehti pälyillä ympäriinsä, mutta se palasi takaisin namien pariin kun sain niitä lisää maahan heitettyä. Sara myös säpsyi jokaisen pamauksen kohdalla.


---


SARAN kansa jatkettiin iltaa Ojankoon. Caritan & Juuson kanssa pystytettiin kokeenomaiset treenit. Sara teki eeveeällän ilman paikallaanoloja ja tunnaria. Viereisellä raunioradalla ammuttiin välillä 9-millisellä. Siitä kuului paljon kovempi pamaus kuin meidän käyttämästä starttipyssystä. Ampujat ystävällisesti ilmoittivat ennen kuin ampuivat, joten pidettiin taukoa silloin. Palkkailin koiraa koesuorituksessa siellä täällä. Tarkoitus oli palkata aina, kun koira ottaa kontaktia henkäisystä liikkurin ilmottaessa liikkeen alkavan. Alkuun pystyinkin palkkaamaan koiraa niistä, mutta sitten koira ei enää ottanut henkäisystä kontaktia.


Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Riehutin koiraa hieman ennen kehäänmenoa. En kuitenkaan ilmeisesti tarpeeksi. Kaavio alkoi paikoillaankäännöksellä ja siinä koira vinkaisi. En ehtinyt tähän reagoimaan. Loppukaavion koira kulki hiljaa. Seuraamisessa ja sitä seuranneessa zetassa yritin keskittyä tekemään käännökset terävästi.


Tähän väliin tuli ensimmäinen ampumasarja. Ammuttiin neljästi. Ampujaan oli matkaa n. 50-100 m. Laitoin koiralle nameja maahan syötäväksi. Ekaan pamaukseen Sara reagoi säpsähtämällä. Se kuitenkin jatkoi vielä syömistään. Sitten alkoi tutina eikä nameja oikein enää maasta voinut syödä, kädestä kuitenkin kelpasi. Ampumisen jälkeen palauttelin koiran lelulla. Koira oli ihan ok.


Jatkettiin sitten koesuoritusta luoksetulolla. Luoksetulon jättöpaikka oli raunioradan vieressä ja koira siis jätettiin selin ampumapaikkaa kohden. Perusasennosta maahanmeno oli nopsa! Pysäytyksistä seisominen venyi, maahanmeno oli ihan ok. Koira tuli koko matkan laukalla, mutta ehkä aavistuksen hitaammin kuin tavallisesti.


Tässä välissä taas ammuttiin, nyt kolme kertaa. Laitoin Saran maahan arkikäskyllä. Kerran se halusi nousta, mutta käskin takaisin. Sen jälkeen se pysyi maassa, mutta vinkui. Palauttelin koiraa taas leikillä. Nyt Sara puri leluun edelleen hyvin ja juoksi reippaasti heitetyn leluun peräänkin, mutta tuodessaan sitä uudelleen heitettäväksi se pälyili ympärilleen. Lisäksi koira tartti minut tuekseen hakiessaan ampumapaikkaa kohti heitettyä lelua.


Liikkeet jatkui ruudulla. Ruutu oli rauniokenttää kohden. Merkille koira meni hieman hitaasti ja ruutuun se meni ravaten koko matkan. Ruudussa koira oli etukulmassa. Seuraamaantuloon se tartti toisenkin käskyn. Ohjatussa valittiin noudettavaksi kapulaksi rauniokentästä kauempi. Nyt merkillemeno oli hidas ja lisäksi tartti antaa toinenkin käsky ennen kuin koira oli kohtisuorassa merkin takana. Sara olisi halunnut jäädä merkille kuono kohti rauniokenttää. Kapulalle kuitenkin koira meni hyvällä vauhdilla ja palautusvauhtikin oli hyvä viimeistä metriä lukuunottamatta, jonka koira tuli ravaten. Metallihyppynoudossa Sara reagoi niin viiveellä hyppykäskyyn, että meinasin jo antaa toisenkin käskyn. Palautusvauhti olisi voinut olla nopeampi ja luovutusasento oli vino. Kaukoissa perusasennosta maahanmennessa Sara taittoi etutassua alleen. Nostin koiran takaisin ylös ja käskin uudestaan maahan. Nyt oli hyvä. Vaihdoissa Sara meni maahan tassua taittaen ja laittoi se vielä päänsäkin maahan. Tästä istumaannousuun tarvittiin kolme käskyä. Muut vaihdot oli ihan ok, s-i-vaihdossa tosin tuli eteenpäin.


Palkkasin koiran pallolla. Tehtiin myös vielä ruutu niin, että koira näki, että sinne vietiin pallo. Nyt oli vauhtia taas. Lisäksi tehtiin hyppynouto, jossa palkkasin vauhdista pallolla. Caritan ja Onnin tehdessä voittajan yksilöliikkeet läpi Sara odotti kentän laidalla. Otin sen jälkeen vielä hyppyä, merkkiä ja ruutua sekoitellen. Juoksin myös kilpaa koiran kanssa merkille ja ruutuun. Koira oli ihan oma itsensä ja kirmaili iloisesti. Kävin vielä raunioradalla juoksuttamassa Saraa pk-A-estettä edestakaisin. Koira oli oma itsensä sielläkin.


Oli siis vähän erilaiset tokotreenit. Oli kuitenkin hienoa huomata, ettei Sara hyytynyt ihan kokonaan vaan pystyi kuitenkin toimimaan. Lisäksi palautuminen omaksi itsekseen oli suht nopeaa eikä koiralle jäänyt antipatioita paikoihin. Ehkei se ole toivoton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti