Hu(i)ppista

Eilen päästiin pitkästä aikaa RINNAN kanssa huippistreeneihin. Tällä kertaa kouluttajana oli Nina Manner.

Ensin valitsin rohkeasti läpikäytäväksi radan vaikeimmalta tuntuvan osan eli esteet 18.-23. Vaikein kohta oli viedä koira 23. esteelle. Tutustuin japanilaiseen eli tuplaspersjättöön, jolla koiraa vietiin 22. esteeltä 23. esteelle. Ajoitus on vaikeaa, mutta onnistui kerran lopulta, kun vain uskoin itseeni. Tämä treeniin. 

Toisella kierroksella aloitettiin radan alusta periaatteella ohjaajan mokasta ulos. Päästiin useammassa osassa 11. esteelle asti. Heti alussa koira meni putken sijasta puomille. Luotin Rinnan menevän putkeen ja ohjasin sen sitten epähuomiossa puomille. Lisäksi oletin koiran hakeutuvan hyvin toiseenkin putkeen, mutta väärässä olin tässäkin. Jos kiirehdin matkaan, koira tuli putken ohi. Vaikeinta oli 10. hypyltä kääntää koira pois väärästä putkensuusta. Se onnistui jaakottamalla ja pitämällä rintamasuuntaa pitkään vasten. Turha kiire tästäkin pois.

Rimat esteellä 20. ja 7. oli herkemmässä. Esteellä 20. lähdin useasti liikkeelle vasta koira ponnistettua hypylle. Parempi oli liikkua heti samaan aikaan keinulta vapautuskäskyn kanssa. Rima 7. esteellä jostain syystä tippui kertaalleen. Siivekkeen ympäripyöritykset pitää joka tapauksessa ottaa enempi treeniin.

Kaiken kaikkiaan Rinnasta on tullut enempi mun ohjausta seuraava koira. Tämän seurauksena koira estehakuisuus on huonontunut. Etenkin hypyillä koira ohittaa esteen helposti, jos ohjaan huolimattomasti. Treeniä siis lisää näihin, etenkin mulle. Lisäksi pituuden suoritussuuntaa pitää vahvistaa. Tässäkin samasta syystä koira voi hypätä pituuden vinosti. Mun pitäisi opetella ohjaamaan huolillisemmin ja täsmällisemmin. Helposti lähden kiirehtimään, vaikka harvassa paikassa on oikeasti kiire vaikka Rinna onkin nopsajalkainen koira ;)