Suunnittelin treenit tarkoituksella yksinkertaisiksi, jolloin minulla olisi mahdollista luoda kupla koiran kanssa ja meno olisi sujuvaa. Yksinkertaisessa ja hyvin suunnitellussa sessiossa onnistuinkin melkein. Puutteena oli hengittäminen ja pienen session jälkeen tuntui kuin olisin ihan fyysisesti urheillut. Seuraavalle kierrokselle otettiin tietyt kohdat, joissa minun tuli hengittää. Tämän kierroksen jälkeen olo oli aika mukavan zenimäinen. Ehdottamasti mulle mukaan tietoiset hengittämiskohdat treeneihin, jolloin vähitelle hengittäminen alkaa tapahtua ilman erillistä ajattelua.
Tokossa mun kupla pysyy paremmin ehjänä. Mulla on visiot ja olen varmempi tekemisissäni. Tokokuplaakin puhkoo helposti kuitenkin kouluttajan läsnäolo. Jään kuulostelemaan, jolloin kupla poksahtelee. Kouluttajan ei tarvitse puhua, kun se jo vaivaa minun ajatuksia. Myös koiran kuljettaminen sekä taukoilu on paljon selkeämpänä tokon parissa mun mielessä. Jostain syystä agilityssä nämä kaikki hajoaa jo heti. Suunnitteleminen on vaikeaa, kuplaan on hankala päästä ja se sujuvuus on vain haave. Kuplaan pääsyn avain on mulla itselläni hyvä suunnitelma treeniin. Tokokisoissa mulla on parempi kupla suojaamassa ulkopuoliselta kuin koulutuksissa. Kisakuplaa häiritsen ainoastaan minä itse eli sen kuplan ongelmat on kuplan sisältä tulevia.
Sunnuntaina jatketiin ja lisättiin enemmän asiaa treenisessioon. Ensimmäisellä kierroksella Dotin kanssa tehtiin rataa, jonka päissä oli putket ja niiden välissä hypyt. Esteet suoritettiin kolmella eri tavalla. Itse halusin tehdä kaikki treenit samassa sessiossa, sillä silloin jouduin keskittymään tekemiseeni enemmän ja silloin minulla oli mahdollisuus treenata sitä virhetilannetta. Ensin tehtiin rataa ympyränä putki, hyppy, putki ja hyppy. Sitten ekan putken jälkeen tehtiin tiukka käännös käännökäskyä käyttäen ja sitten loivempi käännös toiselle hypylle samalla käskysanalla, mutta omalla liikkeellä ero näyttäen. Tehtiin setti kolmesti. Ensimmäisellä normaalikäskymäärälläni, mikä on paljon :p Sitten keskittyen käskytysmäärään ja viimeinen kerta ilman käskyjä. Kahdessa ekassa ei niinkään ollut eroa, mutta viimeisimmässä ilman käskyjä tehden jouduin keskittymään ohjaamaan paremmin ja koirakin meni sujuvammin. Tämähän on todettu ennenkin, minä häiritsen turhilla käskyillä koiraa. Kertaalleen mun kupla hajosi ekalla kerralla siinä, kun ympäri pyörimisten jälkeen alkoi pyörryttämään. Tässä totesin yleisölle sen, mutta onneksi onnistui pitämään koiran kuitenkin kiireisenä heittelemällä sille samalla nameja. Hyvä pelastus!
Eka kierros:
Toisessa treenissä Dot treenasi putkijarrua. Treeni tehtiin lyhyellä putkella. Ensimmäinen toisto tehtiin lähettämällä koira läheltä putken ulostuloa, jolloin vahvistepalkka tuli heti käännöksen jälkeen. Seuraavalla kerralla lähetys tapahtui lähempänä sisäänmenoa, joka oli koiralle vaikeampi asetelma. Vika juoksu oli erottelu käännösten ja suoraan juoksun kanssa. Ekalla kierroksalla tehtiin toistot vasemmalla kädellä ohjaten ja toinen kierros oikealla puolella. Olin ajatellut typerästi käyttäväni koiran nimeä tarkoittamaan putkijarrua. Tällä saatiin hämmentynyt koira, joka kääntyi putkessakin ympäri totellakseen käskyä. Kokeilin seuraavalla kierroksella käyttää samoja käännöskäskyjä kuin hypyilläkin. Toimi muuten hyvin! Erottelu suoraan menon ja kääntymisen välillä oli myös toimivampi näiden käskyjen kanssa.
Käännöskäskyjen kanssa:
Yllättävää oli, ettei mun ohjauksi kritisoitu. Kun mulla oli selkeä suunnitelma, niin se oli hyvä suunnitelma. Sain hyvää palautetta muös omasta käytöksestäni koiran kanssa toimiessa. Jännää. Itse ajattelen etten osaa ja sehän se sisäpuokelta jo rikkookin kuplan :p
Muissa treeneissä osa treenasi lähtöjä, osa kontakteja ja takaakiertotreenikin oli. Niistä kirjoitin muistiinpanoja, ehkä epätäydellisemmin. Lähdöissäkin tärkeää on toki oikean asian vahvistaminen. Paljon palkkaa siitä, että koira pystyy olemaan paikoillaan, kun ohjaaja tekee liikehäiriötä ensin vieressä. Koiran liikkuessa etäisyyttä otettaessa ei palatakaan korjaamaan koiraa lähtöön vaan kutsutaan se luokse ja viedään lähtöön uusiksi. Uudella toistolla toki tehdään helpommin, jotta koira saa onnistumisen. Koiraa ei palata korjaamaan takaisin sen takia, että ihmisen liikkuessa koiran luokse koiralla on aikaa tehdä lisää epätoivottuja asioita. Lähtöjä kannattaa treenata erillään esteistä ja eri paikoissa sekä erilaisilla häiriöillä. Koiran ei haluta epäonnistuvan, vaan halutaan sille paljon tilanteita, joissa se onnistuu. Siten treenien suunnittelu.
Juoksukontakteja opettaessa namiautomaatilla automaatin sijaintia siirretään suhteessa puomiin ja sillä haetaan hyvä osumaa. Koiran loikkiessa automaatti lähempänä kontaktialuetta toimii ennataehkäisevästi. Onnistuneet toistot palkataan hyvin, huonoista toistoista koira saa huonomman palkan ja kuljetuksen harjoitteen alkuun. Näin koiran asenne säilyy eikä sille tule turhautaa. Lelua käytettäessä koiralle on opetettu jättämiskäsky ja huonosta osumasta se kutsutaan pois etäpalkkalelulta. Lelusta luopumisesta ja luoksetulosta ohjaaja palkkaa eri lelulla. Sujuvuutta saa jatkuvilla treeniasetelmilla. Esimerkiksi kontaktiestettä voi juosta edestakaisin tai voi tehdä esteistä peilikuvion, jolloin voi sujuvasti jatkaa treenistä toiseen. Koiran kuljettamisen treenin sisällä ei toki ole huonoksi, mutta sujuvalla suunnitelmalla saa enemmän toistoja lyhyessä ajassa. Juoksareissa koiran siirto puomille, kun tedään vain osaa esteestä tulee tehdä siten, ettei koira sekoita suoritusta kokonaiseen suoritukseen. Koiraa ei voi lähettää puomille (sen pitäisi mennä se kokonaan) vaan se joko nostetaan kyytiin tai sitten houkutellaan oikeaan kohtaan. Mikäli koira pelkää puomia, se nostetaan siinä kohdassa puomilta pois. Sen ei tarvitse suorittaa estettä pelokkaana. Se saa uuden yrityksen maasta lähtien. Sitten kun se uskaltautuu ja onnistuu, niin tietysti palkataan se koira vaikkei tassut haluttuun kohtaan kontaktia osuisikaan. Prioriteeteissä se asenne on se tärkein ja sitten vasta tulee tarkkuus.
Koiran pudottaessa rimoja kiireessä (hyppytekniikan ollessa kunnossa) tehdään rimoista merkittyksellisempiä. Koiran suorittaessa hyppyä ohjaajan juostessa poispäin palkataan koira hypylle (palkka valmiina, ohjaaja pudottaa tai heittää taaksepäin sen, joku muu heittää jne.). Hyppyjen katsomisesta voi tehdä myös merkittyksellisempää laittamalla esineitä rimoihin tai hypyn jalkoihin. Koiran tulee katsoa mihin se hyppää. Kaikkia näitä on Rinnan kanssa kokeiltu, mutta näitä pitäisi ehdottomasti ottaa treeniin useammin!
Pannan laiton opettaminen radan jälkeen hyväksi asiaksi. Usein radan jälkeen on ahdasta ja kaikki helpottaa se, että koira itse haluaa pannan kaulansa ympärille. Tehdään pannan laitosta palkitsevaa. Dot on sen verran epäsosiaalinen koira, että haluan opettaa sille tulevaksi kisarutiiniksi pantaan laiton radan jälkeen. Dotilla on jo vihje tähän panta sen nenän edessä ja se pannan nähdessään laittaa pään sen läpi. Jatkoon opetellaan tähän vielä suullinen vihje ja yhdistetään tämä kivana asiana kuulumaan agilityyn.
Seuraamisen edistämisessä tai hihnassa vetämissä ohjaajan pysähtyminen auttaa toki koiraa korjaamaan sijaintia, muttei se pitkällä tähtäimellä korjaa ongelmaa. Näissä pysähtyminen on se signaali, joka saa koiran tekemään muutoksen. Koiran pitäisi ymmärtää tarjota asiaa ilman tätä. Eli palataan siihen tilanteeseen, jossa vahvistetaan sitä mitä halutaan ennen virhettä. Virheen tullessa koiran voi siirtää vaikkapa käsikosketuksella treenin alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti