Eva Bertilsson - luento

Viikonloppuna osallistuin Eva Bertilssonin seminaariin positiivisesta kouluttamisesta agilityn parissa. Asiathan käy ihan sellaisenaan muihinkin lajeihin. Viikonloppu alkoi perjantaina luennolla aiheesta. Jaoin asiat luentoon ja käytännösharjoituksiin eri postauksiin. Yritin olla järjestelmällinen ja selkeä, mutta sitä en ole :p

Evan mukaan agilityssä on kolme perustetta: asenne, suunta ja tarkkuus (attitude, direction, precision) juurikin tässä järjestyksessä. Koiran asenteen olessa mitä parhain voi palkata koiraa jo asenteesta, vaikkei muut olleetkaan kohdillaan.

Muutama muu tärkeä asia: 
- Fokus. Sen avulla saa sekä koirasta että itsestä parhaimman irti.
- Intensiivisyys. Tekemisestä palkkaan ja palkasta tekemiseen, ei suunnitelemattomuuksia. Tekemisen jatkuminen myös virhetilanteissa. 
- Systemaattinen elekieli. Aina läsnä. Tiedosta! Rintamasuunta, liikeen suunta, palkan suunta. Mulla esimerkiksi on hirvittävästi sellaisia eleitä, jotka kertovat koiralle eri asioita kuin haluaisin viestittää.
  
Kupla, johon ohjaaja ja koira mahtuu muttei muuta, on tärkeä. Koen, että vaikka osaisinkin luoda kuplan ja sulkea muun maailman pois sieltä, mutta silti siellä kuplassa on liikaa tavaraa. Siellä on omaa epävarmuutta ja molempien turhautumista. Onneksi harjoittelemalla kuplan ulkopuolella olevien asioiden poissulkemista harjoittaa samalla niiden omien pään sisäisten äänten vaientamista. Kuplan lisäksi on toki tärkeää sinne kuplaan meno ja sieltä poistulo. 
   
Treenisession rautalankamalliin sisältyy koiran taukopaikka (station), kuljetus (tarnsport), tehtävä (work) ja palkka (reward). Nämä muodostaa selkeitä kiertokulkuja. Taukopaikkoja on erilaisia. Kurssilla nähtiin häkkiä, alustaa, syliä ja liikkuvaa kohdetta sekä tiettyä asentoa. Koiran kuljettamisen voi hoitaa namilla imuttaen, lelun kanssa leikkien liikkumalla, edeten nameja heitellen, sylikyytiä, pannasta kuljettamista, käskyn alla kulkemista, käsikosketuksen avulla kuljettamista tai kutsua paikasta toiseen. Kaikki asemat on kuitenkin ihan yhtä toimivia. Riippuu vaan siitä mitä koiralle haluaa opettaa. Siinä on häilyvä raja mikä on kuljetusta ja mikä taukoa. Niitä ei voi luokitella vain toiseen ryhmään eikä sillä ole väliäkään. Väliä on vain pitää koira kiireisenä. Kuljettaminen ja palkkaaminenkin voi olla sama asia. Puhetta oli myös pidempi aikaisesta taukopaikasta, jossa koira rentoutuu oikeasti. Se voi olla tietty paikka (häkki, auto jne.) tai tietty tilanne (ohjaaja vieressä) tms. Näissä treeneissä taukopaikalla tarkoitettiin lyhytaikaisempaa koiran säilyttämistä. Sitä aikaa, että itse saa koottua ajatukset ja hengitettyä ennen seuraavaa kierrosta. Silloin koiran ei edes haluta täysin rentoutuvan, vaan sen halutaan olevan tietynlailla skarppina odottamassa seuraavaa sessiota.

Koiran pitäminen treenisessiossa suunnitelmallisen kiireisenä on tärkeää, ettei vahvista epävarmuutta, turhautumista tai roskakäyttäytymistä. Suunnitelmallisuus treeneissä on tärkeää, ettei edellä mainuttuja pääse tapahtumaan. Mikäli kuitenkin jotain suunnittelematonta tapahtuu, niin tulee olla suunnitelma myös kuinka toimia silloin. Esimerkiksi käsikosketus on oiva siihen. Koira saadaan palkattua siitä ja siirrettyä tauolle eikä treenisessio päättyessä koiralle jää epävarma tilaa, mikä voi näkyä myöhemmin agilitystä puhuttaessa vaikkapa koiran vauhdissa. Se yleinen "Oho" pääsee suunnitelemattomissa tilanteissa usein ihmisen suusta. Se ei sellaisenaan tarkoita koiralle mitään, miksipä sille ei opettaisi merkitystä? Vaikkapa se käsikosketus silloin.

Virheen tullessa jatketaan tekemistä ja päätetään tilanne palkkaukseen. Seuraavaa kertaa varten mietitään miksi näin kävi ja tarvittaessa muutetaan treeniasetelmaa siten, että onnistuminen on mahdollista koiralle. Virheeseen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Treenit suunnitellaan kuitenkin siten, että onnistuneita toistoja tulee paljon enemmän virheisiin nähden. Virheeseen ei pyritä vaan vahvistetaan käytöstä monella eri tavalla eri ympäristöissä. Paljolla vahvisteella koira osaa asian vähemmällä virhemahdollisuudella. Vahvistetaan onnistumista, ei nosteta virheitä esille.

Teoriassa helppoa asiaa, mutta silti niin vaikeaa toteuttaa. Tarkan suunnitelman luominen on tärkeää ja loppujen lopuksi yllättävän vaikeaa. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Itselle ainakin ne kohdat, jotka ei mene suunnitelman mukaan. Sellainen varasuunnitelma puuttuu ja vaikka sellainen olisikin, niin yllättävässä tilanteessa ei suunnitelman mukaan osaa reagoida. Onneksi tätäkin voi treenata ja vahvistaa.