Viime aikoina on treenattu DOTIN kanssa eniten aksaa ja työstetty siinä etenkin sitä henkistä puolta. Agi on edelleenkin se laji, jossa mun pään sisällä kulkee vuoristorata ja se näkyy ulospäinkin. Huippiksen myötä henkisen puolen työstöä on taas herätelty. Ihmismieli ja sen tutkimus tuntuu olevan loputon suo, mutta silti ihmiset toimii säännön mukaisesti. En ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään uniikki lumihiutale, mutta yllätyin, miten helposti yhden mentaaliluennon aikana minutkin oli helppo lokeroida. Ihan osui ja upposi.
Ihmismieli on muuttuva. Siihen voi aktiivisesti itse vaikuttaa tai muutokset voi tapahtua huomaamattakin. Muuttuakseen täytyy olla valmis muuttamaan itseään. Toisaalta olisi kiva, jos mieli ei olisi muuttuva vaan tietäisi aina miten reagoi eri tilanteissa ja osaisi sitä kautta varautua niihin. Mutta onhan se mukautua mieli parempi. Voi pyrkiä kohti täydellisyyttä :p
Vaikka koitankin muuttaa itseäni, niin välillä palaan siihen vanhaan mitä aktiivisesti olen koittanut välttää. Ei kehittyminen toki ole suoraa linjaa yläviistoon, mutta ärsyttää, kun en aina tiedä, mikä saa minut taantumaan niin vahvasti vanhaan. Ärsyttää myös, kun en saa muutettua itseäni niin nopeasti kuin haluaisin. Argh.
Viime viikonloppuna kisattiin HSKH:n kisoissa Anne Saviojan radoilla. Ekalla radalla en osannut soveltaa, kun koira mun huonosta ohjauksesta kiersikin eri puolelle hyppyä ja linjan muutoksen seurauksena tuli seuraavan hypyn ohi. Toisella radalla Dotin kierrokset oli niin kaakossa, ettei siinä mielentilassa onnistunut kepit. Edelleen jatkamme siis treenejä, sekä minä että koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti