keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Tajunnan virtaakin

ASCA-aksaa oli tarjolla kolme päivää perjantaista sunnuntaihin. DOT kisasi perjantaina ja sunnuntaina pitäen välipäivän lauantaina. Perjantaina ei tehty yhtäkään hyväksyttyä tulosta. Dotiin olen kyllä tyytyväinen, se oli tosi hyvä, mutta itse olin huono :/ 

Sunnuntaille sain itseäni potkittu parempiin suorituksiin. Dot teki kolme hyväksyttyä rataa, yhden kussakin lajissa, eikä edes tilanne, jossa kaikki radat olisi onnistuneet ollut kaukana! Hypärillä tehtiin yksi hyppy väärin päin, gamblessä gamble-osuudella oli lentokeinu ja agissa kontaktivirhee. Mitä siis tein toisin sunnuntaina verrattuna perjantaihin? Lähdin eri asenteella radalle. Päätin etten luovuta vaan taistelen radat loppuun asti. Kokeilin myös rohkeasti kuvioita, joita varoisin treeneissäkin. Oma asenne ei ollut epävarma vaan päätin onnistua, olla itsevarma. Näin helpolla tuskin aina onnistun kääntämään kovempaa vaihdetta itsessäni. Ainakin konkreettisen tekona voisin aloittaa kofeiinitankkauksen jo kotona enkä vasta kisapaikalla :p Näin tein sunnuntaina ja olin virkeänä heti kisapaikalle tultua.

Hyvää
  • Lähdöt 
  • Kepit 
  • Aat 
  • Gamblersit (Mukava oli huomata, että osaaminen riitti tämän tuomarin radoilla gamblersissä elite-luokassakin!)

Puolihyvää 
  • Puomit (Koiran pitää tietää jatko onnistuakseen kontakteissa.)

Huonoa 
  • Keinut (Kriteerit ei ole koiralle selvät ja se varastaa rumasti.)
Dot sai palkintojakin!

Noin muuten viimeisin vuosi on ollut oikein hyvä agivuosi! Ollaan Dotin kanssa oltu kausi HAU:n huippisryhmässä, johon on viikottaisten treenien lisäksi kuulunut viikonloppuleirejä eri kouluttajien kanssa. Pelkän agilityn lisäksi konseptiin on kuulunut luentoja ja harjotteita koiran oppimisesta, ruokinnasta, fysiikasta sekä myös omaa mielenhallintaa. Tämän lisäksi keväästä lähtien ollaan treenattu viikottain Niinulassa, jossa joka toinen viikko on tehty tekniikkatreeniä ja joka toinen ratatreeniä. Kausi on siis ollut oikea agibuustaus. 

Etenkin oman mielen kannalta kausi on ollut merkittävä. Mun piti elää näin vanhaksi, että tajusin itsestäni asioita. Erään kerran meillä oli kisaamisen treenit. Dotin kanssa tehtiin kaksi suoritusta peräkkäin. Kuulemma niiden ohjauksessa oli eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta itse en sitä huomannut. En huomaa itsessäni eroa, joka näkyy ulospäin selvästi! Ihan kamalaa. Seuraavissa treeneissä keskityin siihen oloon, minkä haluan itselleni suorituksen jälkeen. Huomaan eron kyllä jälkikäteen itsessäni. Huomaan olenko tehnyt oikeasti töitä. Mahtavaa siis huomata, että jotain onnistuin nyt jo muuttaamaan itseäni tietoisesti kahden agikisapäivän välillä!

Ratoja:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti