Nyt sattui

Noin kuukausi sitten DOTIIN sattui irtokoirahyökkäyksessä. Reikiä en koirasta löytänyt, mutta vasemmassa takajalassa oli jotain vialla. Jalka ikään kuin kramppasi. Koira veti jalkaa alleen varpaat harallaan ja potki myös sillä taaksepäin. Se myös välillä piti painoa epätasaisesti sekä nuoli ja kirputti tassua. 

Dot sai kipulääkkeitä ja oli levossa pari päivää. Kramppaus ei ole enää toistunut, mutta Dot välillä katsasti takaosaansa, enempi juurikin vasemmalle puolen. Selvästi siellä oli jotain vielä vialla. Käytiin osteopaatti Hanna Kivisen tsekattavana. Ja sieltä löytyikin kyljestä/lantiosta jumissa oleva lihas. Siihen laitettiin ensin laseria ja lopuksi vielä teipattiin selkä.  Lisäksi s-i-nivel oli molemmin puolin jumissa ja lannerangan viimeisessä nikamassa oli myös ärtyisyyttä. Oikeassa etujalassakin oli kuulemma agikoirille tyypillinen jäykkyys hauiksessa. 

Kontrollikäynnillä käytiin reilun viikon päästä. Nyt kylki ja etujalka oli kunnossa, mutta viimeinen nikamaväli ei vielä. Tämä ei ole ehkä seurausta tapahtuneesta vaan liittyy koiran rakenteeseen (LTV1). Seuraava käsittelykerta on kuukauden päästä. Toivottavasti silloin jo paranee. Vaiva voi olla lihasjumia tai hermopinnettä ja pahimmillaan siitä voi kehittyä spondyloosia. Tutkitaan ja hoidetaan oireiden mukaan. Nyt tuli lupa liikuttaa koiraa jo normaalisti ja agilitynkin pariin saa palata.

Tälle vuotta tämä oli neljäs koirahyökkäys. Sitä aiemmin on ollut koirahyökkäykset harvaisempia. Aiemmilla kerroilla ei ole fyysisesti sattunut, mutta Dot on henkisesti kuormittunut hyökkäyksistä. Dot on hyökkäysten jälkeen ehkä viikon ajan ollut tavallista rähjäävämpi, sitten se on palautunut normaaliksi rähjäksi. Nyt kun sattui, niin käytös jäi selvästi pidemmäksi aikaa päälle eikä ole vieläkään entisellä tasolla. Saralle ja Rinnalle ei ole jäänyt näistä mitään selkeitä traumoja, mitkä näkyisi käytöksessä. 

Vielä pienenä tilastona. Kaksi neljästä hyökkäävän koiran haltijasta on pyytänyt anteeksi tai ylipäätään puhunut yhtään mitään. Loput kaksi neljästä on poistunut paikalta suutaan avaamatta. On vain haettu hyökkivä koira pois. Kerran jouduin jopa huutamaan hakemaan koiransa pois hyökkimästä. Onneksi tämä viimeisin tapaus on hoidettu hyvin.

Dotille on sattunut myös aiemmin tänä kesänä. Huomasin sen rinnan olevan isolta alueelta rupinen (parin kämnenen kokoiselta alueelta). Ollaan uitu paljon kallioisissa metsälammissa. Todennäköisesti Doo on ottanut kallioon osumaa. Ruvet oli onneksi vain pinnallisia ja iho on parantunut hyvin. Pelkkä seuranta on riittänyt. Dotia on myös pistänyt ampiainen tänäkin kesänä. Kovan onnen koira!

RINNA on tuuraillut Dotia vepetreeneissä. Vitsit, sen kanssa oli niin kiva treenata! Harmi, että silläkin alkaa olla jo ikää eikä elämää ole enää vuosia edessä :/ Dotilla on tässäkin lajissa haasteita. Se helposti kilahtaa vedestä. Kauden aikana olen saanut siihen on yhteyttä rannalla. Se voi ottaa kontaktia ja olla paikallaan rannalla ilman, että se rynnistäisi vaan veteen. Tehtävistä suoriutuminen on toisinaan haasteellista, kun en pääse koiran pään sisäpuolelle. Mutta hiljalleen hyvä tulenee.

 

 

Rallikisat

Käytiin RINNAN kanssa HSKH:n rallikisoissa sunnuntaina. Taas jännitin kamalasti etukäteen. Onneksi jännittäminen alkaa häviämään kisapaikalle tullessa. En tiedä mistä tää jännittäminen taas tulee. Välillä se on ollut hillitympää. 

Rata näytti haastavalta, muttei se kuitenkaan mahdoton ollut. Ensimmäiset ongelmat oli merkillä. Odotetusti Rinna ei löytänyt merkkiä. Se ei lähtenyt houkutuksen merkeille tai edessä oleville kylteille, kuten yleensä, vaan se lähti etuviistossa oleville kylteille. Positiivista, että koiralla on suunta oikea, vaikkei kohde ollutkaan oikea. Vaati kaksi käskyä löytää merkki. Käytettiin tähän eka uusinta, mutta edelleen koira meni ensin kylteille, kuitenkin jo toisella käskyllä se korjasi merkille. Tästä -1 tvä. Toinen uusinta käytettiin putken jälkeen, kun Rin arpoi asennot. Uusiessa se oli mennä putkeen, mutta otin koiran paremmin haltuun ja sen jälkeen koira lähti kuuntelemaan hyvin ja loppurata suoritettiin hyvällä mielellä. Kyltillä 13 (molemmat kääntyy oikeaan koira vasemmalla) saatiin -1 tvä, mutta muita virheitä ei tullut. Tältä tuomarilta Rin sai kehut seuraamisesta eikä yhtään miinusta tiiviydestä. Pisteitä tuli 92.

Yllättävän lähelle päästiin valiotulosta. Tarttis treenata enempi. Näillä treenimäärillä ei jäädä kuin haaveilemaan ysivitosista.

Angstaa

Kisattiin DOTIN kanssa parissa agikisassa viime kuun puolella. Ekoissa kisoissa ei ollut kovin hyvä aloitus, kun myöhästyin ekasta rataantutustumisesta enkä ehtinyt kunnolla tutustua rataan. Siitä alkoi alamäki. Olin siis luovuttanut jo ennen kuin päästiin edes varsinaiseen suoritukseen. Koska en ohjannut kunnolla, niin Doo valitsi reittinsä itse, se tuli oikeiden esteiden ohitse ja hyppeli vääriä :p Ärsytti, kun koiraan ei saanut otetta, mutta eihän koirassa vikaa ollut vaan siinä ohjauksessa. Toinen rata ei sitä paremmin mennyt. Siinä oli sellaisia kohtia, joihin vaan osaaminen ei vielä riitä. Treenilista siis vaan kasvaa. Treenilista koiran osalta ei haittaa, se on työstettävissä, mutta omaa osuuttani en vain osaa hoitaa enkä tiedä miten sitä työstäisi.

Käytiin vielä toisetkin kisat. Samaan tyyliin meni, mutta ei ihan niin epätoivoista fiilistä jäänyt. Onnistuin ohjaamaan jopa pätkiä radoista. Ollaan siltikin on pidetty taukoa siitä lähtien. Välillä on hyvä vaan pitää taukoa ja miettiä jatkoa.

Jotenkin epäonnistumiset nyt näissä turhautti ja ärsytti aiempaa enemmän ja erilailla. Turhauma ja ärsytys tuo muhun yleensä sopivaa motivaatiota yrittää enemmän, mutta nyt se lähinnä aiheutti alakuloa. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, mutta mitä jos ei silti opikaan?

Kaatosadekisatunnelmaa

Sarppa 14 v.!

Juhannuksen alla SARA täytti 14 vuotta ja korkkasi sen kunniaksi oluen :D Saran mieli on vielä pirteä, mutta kroppa alkaa olla kulunut. Välillä koira näyttää jäykältä ja varmuuden vuoksi se on saanut silloin kipulääkettä. Lääkettä enempi olen huomannut hyötyä olevan BOT-loimesta. Pidemmille lenkeille Sara ei enää lähde mukaan ja se myös pitää pari lenkitöntä päivää viikossa. Se on lenkkeillyt vielä 5-6 km:n metsälenkeillä mukana. Pehmeissä maastoissa kiireettä kulkien on sille vielä sopivaa kulkemista. Kovia pohjia vältellään. Koiran askellus on muuttunut ja esimerkiksi asvaltilla käveĺlessä koirasta kuuluu rapse. Kynnet sillä kuluu nykyään enemmän kuin ennen. 

Sara taitaa olla jo ihan kuuro. Se ei kuule kovia ääniä eikä hiljaisiakaan. Se ei reagoi puheeseen tai huutoon, vaan on täysin eleillä ohjattava. Sara on aiemmin reagoinut sisälle tuleviin pörriäisiin poistumalla paikalta, mutta nykyään se jää rauhassa katselemaan pörriäisen menoa. Jännä, että sen pelko on ollut pelkästään niin ääneen ehdollistunut. 

Saran ohella myös RINNA on jälleen saanut kesätukan. Tänä vuonna Saran jaksamisessa lenkeillä ennen ja jälkeen tukan ajelun on ollut selkeä. Aiempina vuosina siinä ei ole ollut näin selkeää eroa. Rinna tykkää läträtä vedessä ja tukan kanssa se alkaa helposti kutista. Nyt se saa huoletta läträtä vaikka joka ojassa.    

Fyssari

Koirat kävi eilen Petran käsittelyssä. RINNA oli ihan ok kunnossa. Viimekertainen oikean etujalan aristus on hävinnyt. DOTISSA oli paljon työstettävää. Ranka liikkui, mutta lihasjumeja löytyi. Dot onkin aksannut ja uinut viime aikoina. Dot sai myös magneettikäsittelyn. Saman käsittelyn sai SARA myös. 

Rinna mestarissa

RINNA korkkasi rallin mestariluokan HSKH:n kokeessa sunnuntaina. En oikein tiennyt mitä odottaa. Rinnan kanssa on treeneissä toki tehty tekniikkaakin, mutta eniten treenit on keskittyneet mielen laatuun. Ratatreenit on siis jääneet vähemmälle. Lisäksi oma jännittäminen oli huipussaan. Mulle ei sovi liian harvoin kisaaminen. Pitäsi olla tuntumaan tasaiseen tahtiin.

Rinnan mielentila ei ollut ihan optimi, mutta ihan kiva kuitenkin. Se ei kiehunut, muttei myöskään ollut täysin keskittynyt. Houkutuksessa oli lohta ja Rinna nappasi siitä hajun jo lähdössä. Radalla jouduin välillä ihan käskemään koiraa jättämään häiriön ja keskittymään paremmin tekemiseen. Rinnasta on tullut iän myötä todella ahne. Se varastelee ruokaa aina, kun saa vain tilaisuuden :p

Eniten virhepistettä saatiin Rinnan tiiviistä seuraamisesta. Tuomari tulkitsi koiran estävän ohjaajan liikettä ja antoi monta -1 pisteen kontrollivirhettä. Kyllähän se painoikin välillä ja hyppyjen välissä tuli törmäten seuraamaan. Eteentulot Rinna oli tuomarin mieleen myös liian tiiviitä. Lisäksi putkeen mennessä Rinnalta pääsi hau. Tehtiin kolme kappaletta -3 pisteen virhettä. Peruutuksessa käskytän Rinnaa aina seisomaan, ettei se suunnan muutoksessa ehdi istua. Nyt en vaan muistanut heti perään antaa seurauskäskyä, joten peruuttaminen tehtiin vähän epätahtiin. Eriaikaisuutta oli myös kyltin 11 käännöksessä. Kyltillä 360 vasempaan koiran ollessa oikealla Rinna vaihtoi väärälle puolen, joten siihen käytettiin uusinta.

Lopputulemana pisteitä jäi kuitenkin 81 eli hyväksytty tulos. Jatkoa ajatellen työstetään edelleen seuraamista siistimmäksi ja koitan olla jännittämättä vähemmän :p 

Paha tapa

Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen. 

Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.

Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin  kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla. 

Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.

Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.

Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p

Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.  

Vepetreenit vedellä ja ilman

Korkattiin vepetreenit kuivatreeneillä samalla vepetarvikkeita kuntoon kautta varten laitettaessa. Tällä kaudella DOTISTA tulee pääasiallinen treenikoira. Se on turhan pieni vepeen, mutta sen asenne on kuin isommallakin koiralla :p  Doo on hyvin tosissaan! Aiemmilla kausilla Dot on päässyt välillä puuhastelemaan. Se on hypellyt veneestä ja hakenut patukoita veneeltä. Kuivatreeniessä tehtiin perusasioita, mutta vietiin niitä vepemäisemmiksi. Ensin tehtiin rantautumista eli maalitolppien välistä remmin luokse menoa. Suunnitelmissa on opettaa Dot hakeutumaan rantautuessaan rannalle jääneen remmin luokse. Alkuun otin mukaan kosketusalustan remmin viereen ja alusta häivytetään vähitellen pois. 

Esineen haut toiselta ihmiseltä sujui hyvin, mutta tätäthän on tehty hakurullien kanssa aeimmin. Vientiä tehtiin ekaa kertaa ikinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka oikeasti ihan ekaa kertaa tehtiin! Dotille on opetettu vahva käsitargetti eikä sille ollut väliä kenen käteen koira tuo esineen. Palkkaus pitää vaan miettiä kuntoon. Suunnitelmissa on jo nyt ketjuttaa homma niin, että itse palkkaan koiran viennistä. En halua turhaan rakentaa välivaihetta, jossa viennin vastaanottaja palkkaa koiran, kun siitä pitää kuitenkin päästä eroon.

Ensimmäisissä varsinaisissa vepetreeneissä tuli mukaan sitten se vesielementti, joka todellakin kiehtoo Dotia! Treeneissä kerettiin käydä samoja asioita läpi kuin mitä kuivalla maallakin oli tehty. Rantaan tuleminen (eli remmin luo hakeutuminen) on Dotille toki haasteellisempaa, kun koira ei malttaisi jättää vesielementtiä. Sitä pitää työstää erikseen vielä paljon kuntoon. Dotille on myös tähän liittyen vaikeaa tuoda esineitä käteen asti. Se mieluusti sylkäisee esineet rantaveteen ja kääntyy uudestaan ulapalle. Tähän otin nyt avuksi palkoista parhaimman eli ruokakupin. Tällä saatiin ajatusta viime vuonnakin pois vedestä, joten eiköhän nytkin toistojen myötä se lähde toimimaan. 

Vientiä testattiin myös vedessä. Ensin kuivalla maalla ja sitten kahluusyvyisessä vedessä. Doo teki jo useita onnistuneita suorituksia, mutta vahvistetaan vielä näin periaatetta. Veneestä hyppykin tehtiin ja se onnistuu aina :p 

Rinna 11 v.!

Sankari itse!

Rinnan varjo ei ole kovin koiran näköinen :D

Noseworkiä on tehty lähinnä joskus silloin tällöin kotona. Käytiin nyt pitkästä aikaa kimppatreeneissä ja kyllä huomaa eron kotitekoisten treenien ja muiden kanssa muualla tehtyjen treenien välillä :p  

RINNAN sähläämisen määrä kasvoi suuresti Se tarjosi kaikenlaista oheistoimintaa haisteluun keskittymisen sijaan. Se ehti heitellä lasipurkkia (onneksi ei mennyt rikki!). Sitten se ehti kiipeillä ja käytti tassujaan etsimisessä. Se myös kiskoi narua, johon oli ripustettu pyykkipoikia häiriöksi. Rinnalle ei ole täysin selvää mitä se on tekemässä. Vaikean tehtävän vastaantullessa Rinna ei sinnikkäästi jatkanut tehtäväänsä vaan alkoi tarjoamaan helpompia vaihtoehtoja. Pitäisi saada siis selkeyttä tehtävään enemmän. Ongelmahan on, etten tässäkään lajissa osaa treenata eritasoisia olevia koiria vaan Rinna on tehnyt samat treenit kuin Dotkin. Jatkossa Rinnalle vain treenejä, jotka tukevat sen osaamisvaihetta.

DOT sitä vastoin pärjäsi kimppatreeneissä hyvin. Kotona on panostettu eniten ilmaisuun ja kivasti se näkyi piiloilla.

Tokoilut

DOTIN tokoiluun on mahtunut sekä hyviä että huonoja treenejä. Enempi onneksi hyviä ja huonoissa hetkissäkin on ollut selvät syyt huonouteen. Huonoin hetki oli, kun treenattiin pitkästä aikaa vieraammassa porukassa hallissa. Dot oli siksi väärässä mielentilassa, äänteli ja otti häiriöitä vieraista koirista. Tehtiinkin sitten ihan perusteita eli tehtiin ihan vain rauhaisaa olemista sekä paikallaanoloja ja perusasennossa kontaktia. Ulkona treenit on sujuneet hyvin. Häiriöitä on enempi, mutta niihin saa paremmin pidettyä etäisyyttä. 

Dotin seuraaminen on pääasiassa ollut kivanoloista. Ääntely on vähentynyt, kun on treenattu seuraamista enempi. Treenin myötä koirasta on tullut varmempi eikä sen tarvitse äänellä epävarmuuttaan. Pääasiassa seuruupaikka on ihan hyvä, välillä on epätarkkuuksia. Mielentilan kannalta vaikeaa on juoksu, peruutus ja ylipäätään seuruun kesto. Näissä kaikissa on vielä treenattavaa kuten myös askeleissa vasempaan, jossa käytän käsiapuja vielä.

Liikkeistä tunnari näyttää hajonneen, mutta se olikin sujunut tähän asti liiankin hyvin :p Koiraan on tullut vauhtia lisää ja tämä näkyy kiireenä kapuloilla. Entinen maltillinen koira on poissa ja tilalla sählä :D En ole tilanteesta huolissani vaan eiköhän tämä ole vain pakollinen treenivaihe.

SARALLA on nykyään hyvin vahvana asioiden noutaminen. Kuurolle koiralle on vaikea ohjeistaa muuta, jos koira haluaa vaan noutaa :D 

Kokeiltiin myös kerran tunnaria pitkästä aikaa ja Sarppa toi kaikki kapulat. Se sai palkkaa myös väärien tuonnista, sillä se ei suostunut irrottamaan vääristäkään ilman namiin vaihtoa. Hupsu mummo!