Koska talvi ei ole tullut vieläkään, niin käytiin vielä jäljestämässä. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutten tehnyt kuitenkaan helppoja jälkiä koirille. Maa oli märkää viime päivien sateista johtuen. RINNALLE tein jäljen metsän takaiselle niitylle. Se sai vanheta puoli tuntia ennen ajoa. Jäljellä oli pituutta n. 200 metriä ja siinä oli kolme 90-asteen kulmaa, yksi vasempaan ja kaksi oikeaan. Keppejä oli kuusi ja alussa hidastamassa oli purkki. Rin eteni viiden metrin janansa suoraan ja nosti hyvin jäljen. Jäljestys oli kaikin puolin hyvää. Kulmat sujui hyvin, eka ja vika oli täydelliset, keskimmäisessä koira oikeaan suuntaan käännyttyään palasi vielä tarkistamaan uudestaan kulman. Ilmaisut sitä vastoin ei edelleenkään sujuneet. Tauko ei ole ihmeitä niihin tehnyt... Purkilla koira pysähtyi ja seisoi hetken ennen kuin tarjosi maahanmenoa. Keppien kanssa ei sujunut niin hyvin, sain pidätellä liinasta ja osoitella sormella. Loppua kohden ilmaisut kuitenkin parantui hieman. Koira ei myöskään alkuun malttanut olla makuulla palkkauksen ajan. Lopussa se alkoi itse menemään uudestaan maahan, jos sieltä nousi. Jotain ymmärrystä Rinnalla on siis ilmaisuista, mutta niitä tarvii vahvistaa vielä paljon lisää.
SARAN jälki oli metsässä varvikkopohjalla. Sekin vanheni puolisen tuntia. Pituutta oli nelisen sataa metriä ja keppejä sillä matkalla seitsemän kipaletta. Viimeistä keppiä lukuunottamatta kepit oli ekan parin sadan metrin aikana, viimeiselle oli sitten loput pari sataa metriä ilman keppejä. Sara yllätti alkuun lähtevämällä hurjaa vauhtia janalla ja ottamalla vauhdista oikean suunnan jäljellä. Mulla lipsahti liina käsistä ja sain koiran kiinni vasta sen paikallistaessa ekaa keppiä :p Jatkossa vauhti väheni saramaisemmaksi ja koira varmisteli jäljen kulkua normaaliin tapaansa. Kaikki kepit koira ilmaisi varmasti. Se sai hajun jo kaukaa, mutta joutui jokaista paikallistamaan kuitenkin pitkään. Hajut oli varmaankin levinneet. Eka keppi oli vedettömän kapean ojan pohjalla. Sen löytymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Siksakissa koira teki ekan terävän kulman hyvin, lopuissa kahdessa se varmisteli enemmänkin jäljen suuntaa. Vaikein kohta oli ennen polun ylitystä. Koira hyöri ja pyöri pitkään ennen kuin lähti ylittämään polkua, ehkä tässäkin oli hajuja? Oja oli puolisen metriä leveä ja siinä oli vettä. Eka ylitys sujui hyvin, takaisin päin tullessa koira varmisteli jäljen kulkua ennen kuin ymmärsi sen jatkuvan ojan toisella puolen. Polun ylityksen jälkeinen keppi-ilmaisu oli vaikea. Keppi oli varvikon päällä eikä koira ensin tajunnut nostaa nenäänsä maasta. Loppujälki sujui hyvin. Pysähdyin välillä juttelemaan toiselle koiranulkoiluttajalle. Saraa ei moinen häiriö haitannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti