Eilen otettiin lähihiekkaparkkiksella pitkästä aikaa kisanomaista treeniä eli palkaksi vain kehuja ja rapsutuksia suoritusten välissä. Aloitettiin seuraamisella, johon liitin avoimen luokan jättöliikkeet. Aluksi otettiin liikkeestä seisominen, josta jatkettiin suoraa seuraamista. Ensin käännös oikealle, täyskäännös oikealle ja käännös jälleen oikealle. Nopeuden muutos juoksuun ja jälleen normaaliin käyntiin, täyskäännös oikealle ja vasemmalle neliö. Sen jälkeen hidasta käyntiä, takaisin normaaliin ja liikkeestä maahanmeno. Siitä vielä jatkettiin hieman seuraamista ja lopetus. Seuraavana liikkeenä otin alokasluokan luoksetuloja suoraan sivulle kaksin kappalein eri kulmista. Ja lopuksi vielä noutoliike puukapulla.
Intoa koiralla riitti koko ajan ja kierrokset tuntui nousevan pelkistä taputuksista ja kehuistakin. Seuraamisissa kontakti pysyi hyvänä ja kokonaisuudessaan pitkähkö kaavio sujui hyvin. Hitaassa kävelyssä koira edisti ja vasemmalle kääntyessä takapäätä nyt ei varmaan käytetty optimaalisesti. Jättöliikkeissä koira ei liikahtanutkaan. Ei edes silloin, kun sen seisoessa kuljin taakse. Useinhan sanon seiso-käskyn varmuuden vuoksi uudestaan, kun ohitan koiraa, mutta tällä kertaa sitä ei tarvittu. Luoksetulot meni nappiin; vauhtia riitti ja perusasento oli hyvä. Noudossa Sara lähti laukaten ja tuli myöskin laukaten. Kapulaa koira ei edelleenkään kiertänyt, mutta se ei kokonaisuuttaa haitannut. Superpalkaksi Sa sai ansaitusti siankorvan.
Siankorvan jälkeen harjoiteltiin ruutua ah niin ihanin ruutumerkein (värikkäitä vanukaspurkkeja). Tein ruudusta pienen, noin metri x metri. Ensin koitin koiraa lähettää noin metrin päästä ruutuun, mutta järjestäin pitkäksi meni. Vaihdoin lähetyspaikan noin kolmen metrin päähän ja ruutukin alkoi löytyä. Merkkasin naksulla oikeat pysähtymiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti