Eilinen epäonnisempi treeni mielessä mentiin aamulla yrittämään tunnaria lähiparkkikselle. Sa ei keskittynyt yhtään käyttämään nenäänsä, vaan otti muutamaan otteeseen lähimmän kapulan suuhunsa. Mulla oli pinna jo valmiiksi kireänä ja kiirekin oli, ei siis todellakaan hyvät lähtökohdat treenaamiseen. Pari tiuskasua väärässä kohdassa ja koiraa ei kiinnostanut tunnari enää lainkaan. Tunnarikäskyllä se vain tarjosi perusasentoa, eikä vilkaissutkaan kapuloihin. Se oli sitten siinä, keräsin kamppeet ja lähdettiin kotia. Matkalla piilotin kertaalleen oman kapulan ruohikkoon ja nyt Sarpsa etsi sen ihan hyvällä asenteella.
Illalla töiden jälkeen tehtiin lenkillä taas tunnaria. Levitin kapulat ruohikolle eiliseen tapaan hieman harvempaan (väliä n. 30 cm) ja piilotin hajustetun kapulan ruohon alle muiden joukkoon. Sa haisteli kapulat läpi ja kun omaa ei niiden joukossa ollut, niin se toi hieman muista erillään olleen kapulan. Niimpä, joskus se on ollut se hieman erillään ollut kapula. Hetken päästä uusi yritys ja nyt oikea kapulakin löytyi. Laitoin vielä oman muiden joukkoon näkösälle ja päästin koiran etsimään. Sa oli nyt vakuuttunut, että se mitä haetaan on edellisen tapaan piilossa. Lopulta koiruus alkoi haistelemaan kapuloitakin ja löysi oman. Metsässä tehtiin vielä yksi tunnari edellisen tapaan. Sekin meni nappiin.
Palataan nyt tunnaritreenissä askel taaksepäin. Haetaan lisää varmuutta tunnarille lenkkimaisemista. Vähitellen siirrytään eri alustoille, hiekkateille ja asfaltille. Ja jossain vaiheessa kokeillaan taas kentällä korkeampien kierrosten kera.
Käytiin vielä leikkimässä pallolla lähiparkkiksella. Onnistuin heittämään pallon parakin taakse puskaan. Vihreä pallo vihreässä kasvustossa on menetetty pallo...? Sarpsalle kysymys "Missä pallo?" ja koiruus alkaa etsimään. Se etsii ja etsii, ihan hyvän tovin etsiikin, kunnes löytää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti