Vietettiin vajaa viikko Kajaanissa. Sarpsa sai tehdä nenätöitä metsäjälkien ja tunnarin parissa.
- Ensimmäinen jälki (keskiviikkona) oli Anun tekemä. Se oli pituudeltaan n. 100-metrinen yhdellä kulmalla (vasempaan, jäljen alussa). Jälkeä halkoi yksi polku, ja pienen pätkän jälki kulki toista polkua pitkin. Keppejä jäljellä oli seitsemän. Ensimmäinen keppi oli suoralla, joka oli ennen kulmaa. Seuraavat viisi n. 5 metrin välein ja seitsemäs oli jäljen lopussa. Ensimmäistä kertaa oli siis vieraan ihmisen tekemällä jäljellä kepit (kerran aikaisemminkin oli, mutta silloin keppien ohella jäljellä oli myös purkit, jotka Sa ilmaisi). Jälki sai vanheta n. 15 min ennen ajoa. Ensimmäiset pari keppiä Sa ilmaisi hyvin, sitten koiruutta alkoi jäljellä eteneminen kiinnostamaan enemmän. Se otti yhden kepin suuhunsa, pudotti sen ja olisi jatkanut vaan jäljestämistä. Vaadin kuitenkin ilmaisun ennen jatkamista. Seuraava keppi sitten nousikin, mutta Sa oisi jatkanut matkaa jälleen keppi suussaan. Taas vaadin kunnon ilmaisun. Sen jälkeen kepit alkoi palautumaan käteen asti. Tosin polun jälkeistä keppiä Sa ei meinannut huomata, se huomasi vasta sitten sen kun hidastelin koiran vauhtia. Samoin kävi viimeisen kepin kohdalla, tosin sitä ennen olikin pidempi kepitön alue. Itse jäljestys sujui koiralta ihan hyvin, joskin välillä mentiin kuono aika ylhäällä (pitäisi pidätellä koiraa!), mutta jälki olikin juuri tallottu. Kulmakin meni sujuvasti. Kertaalleen koiruus hukkasi jäljen, mutta palattuaan omia jälkijään hieman taaksepäin Sa löysi itse takaisin jäljelle.
- Toisenkin jäljen (tostaina) teki Anu. Tällä kertaa jäljellä oli pituutta kolmisensataa metriä ja siinä oli kaksi kulmaa oikeaan (alussa ja lopussa) sekä 12 keppiä. Nyt jälki sai vanheta tunnin verran. Vanhemmalla jäljellä koirakin teki sievempää nenätyötä. Pari polunylitystäkin oli, ne meni hyvin. Kulmissa koira kuitenkin jälleen varmisteli, mutta varmistelun jälkeen jatkoi oikeaan suuntaan. Muuten keppi-ilmaisut sujui hyvin, mutta 3. ja 6. jäi metsään (en ehtinyt reagoida ajoissa enkä viitsinyt ottaa koiraa niin paljoa takaisin päin, ehkäpä oisi pitänyt?) ja 8:lla ja 12:lla jouduin pidättelemään koiraa ennen kuin se hoksasi kepit. Nyt siis koiruus ilmaisi kepit kyllä hyvin, kunhan vain malttoi etsiä ne. Parannusta siis edellispäivään.
- Kolmantena jälkenä (lauantaina) oli minun tekemä keppijälki, 8 keppiä parin-kolmen metrin välein. Puolivälissä oli kulma oikeaan. Ajettiin jälki heti. Nyt koiruus teki kaiken kaikkiaan hyvää työtä. Kaikki kepit tuli hyvin ilmaistuiksi eikä jäljellä ollut kulmassakaan mitään ongelmia. Tosin kerran pidättelin koiraa ihan turhaan, kun kuvittelin sen menevän kepin ohi sitä ilmaisematta. Eihän siinä kohdassa edes mitään keppiä ollutkaan…
Lisäksi tehtiin siis paljon tunnareita kävyillä. Sa ei nyt maistellut yhtäkään väärää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti