Tokotteluja ja agitteluja

Päivällä käytiin Viilarin kentällä ottamassa hyppyjä ja noutoja. Mennessä tehtiin kiertoja. Tein pienen testin: ”Kierrä”-käskyllä Sa ei oikein irtoa, mutta sanottaessa ”Takaa” koira lähtee hyvin. Hyvä, oppi on siis mennyt perille. Kentällä aloitettiin 90-senttisellä hypyllä, sitten mentiin metristäkin (eka kerta). Ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään Sarpsa oli jo suorittanut hypyn kertaalleen. Ei se lähdössä varasta, mutta vapaalla ollessaan mielellään hyppii. Sama homma pk-esteellä (ja agilityssäkin). Ysikymppisen koiruus hyppäsi näppärästi koskematta, jopa lelun kanssa, mutta metrisessä Sa tahtoo hipaista. Metristä tehtiin sekä säädettävällä että kiinteällä esteellä. Seuraavana madalsin korkeutta reilusti (alle säkäkorkeuden) ja otettiin vinoja hyppyjä ja vinoja noutoja. Takaisinhyppy vinosta kulmasta oli kaikista pahin. Siinä Sa olisi varmaan tarvinnut vartaloapuja. Oisin itse asiassa kuvitellut, että vinot noudot on ne pahimmat, mutta mitä vielä, yhdessäkään noudossa Sa ei kiertänyt estettä. Merkkasin takaisinhypyt naksulla. Sitten pk-estettä pariin kertaa ja lopuksi vielä ympyrätunnari. Laitoin repun kapuloiden keskellä korostamaan ulkoakiertoa. Lähetin vierestä. Eipä ollut ongelmia.

---

Illalla vaihdettiin lajiksi agility. Tällä kertaa treenattiin pitkästä aikaa ulkokentällä. Ensialkuun madallettua A:ta ja puomia sekä verkotettuja keppejä. A:ta ja puomia tehtiin samalla periaatteella eli namien ja naksun avulla. Tällä kertaa oltiin ekaa kertaa ilman hihnaa. Kepeillä otin lähetyksia eri kulmista. Koiruus ei osaa aloitusta kaikista kulmista täyudellisesti vielä hakea, mutta ihan jees kuitenkin.

Sitten neljän hypyn muodostamaa neliötä. Ensin ohjattiin koiria suorittamaan kahdeksikkoa. Koirille takaakierto ja ohjaajille valssi. Nämä meni loppujen lopuksi ihan hyvin kunhan vain muistin käskyttää oikeila käskyillä (takaakiertokäsky). Seuraavanaksi välistävedoin. Nämä oli yllättävän helppoja (ei siis ollut helppoa, mutta alunperin kuvittelin vaikeammaksi). Nämä meni näppärästi yhden käden ohjauksella. Mun piti vain muistaa pitää rintamasuunta seuraavaa estettä kohden ja käskyttää vahvasti välistävedoissa. Parhaiten siis sujui, kun en katsonut koiraan...

Lopuksi vielä rataa, jossa oli ensin hyppy, josta mutkaputkeen ja kahden hypyn kautta viimeiselle esteelle, joka oli rengas. Rengasta otettiin ensin pelkästään. Ekana kutsuna, sitten kokeiltiin sivulta ohjaten. Sa on nyt hyvin sisäistänyt renkaan suoritustavan ja se oli helppo liittää rataan. Ensimmäisellä suorituskerralla Sa meni toisiksi vikan esteen ohi suoraan renkaalle. En jättänyt koiralle tarpeeksi tilaa suorittaa estettä. Kun seuraavilla kerroilla muistin jättää koirallekin tilaa, niin saatiin kaikki esteen mukaan suoritukseen. Sitten vielä sama rata toisin päin ilman rengasta (liian hämärää). Alkuun ohjasin koiran pimeähköstä putkikulmasta. Se ei ollut Saralle ongelmaksi. Mun piti aloituksessa sijoittaa itseni hyppyesteiden väliin, että sain Saran kiertämään esteen toiseen suuntaan ja avoimeen putkeen. 

Vuoroa odottaessa taas hieman tokoiltiin. Havaintoa askelsiirtymistä: koiruus ennakoi näissä jo liikettä, pelkkä käsky aiheuttaa liikettä koirassa. Eli nyt väliin taas pelkkiä käskyjä ilman liikkumista. Samoin pitää kiinnittää ääntelyynkin huomiota. Jos koiruus äännähtää, se äännähtää usein alussa, joten nyt vaan siksikin väliä käskyn ja liikkeen välille. Jos koira on hiljaa, voidaan jatkaa.

 

Samalla reissulla Sarpsa jäi viikonloppuhoitoon Terhille.