sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Virve Sormusen toko-opissa + jälkeä


Käytiin Terhin & koirien kanssa Siikajärven metsikössä tekemässä jälkiä. Terhi teki Saralle ehkä puolisen kilometriä pitkän mutkaisen jäljen, johon tuli 10 keppiä. Se sai vanheta tunnin ennen ajoa. Jälkeä lähestyttiin janamaisesti. Tämä oli vaikeaa ja Sa pyöri jäljen alussa edestakaisin ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Itse en tiennyt missä jälki meni tai missä oli kepit, joten annoin koiralle vaan paljon liinaa ja luotin koiraan (!). Sas jäljesti hyvin. Loppupuolella kovempi tuuli vaikeutti koiran menoa ja koira kadotti muutamaan kertaan jäljen. Pienen etsimisen jälkeen se löysi tiensä takaisin jäljelle. Sa nosti yhdeksan keppiä kymmenestä. Kaikki ilmaisut oli hyvin innokkaita :) Yksi keppi jäi siis metsään. Oiskohan siitä sitten menty ohi silloin, kun jälkikin oli hukassa. Jäljestäminen sujui siis koiralta todella hyvin, etenkin kun tuo oli tähän mennessä pisin pätkä, mitä koira on koskaan ajanut. Suuri harppaus itselleni oli antaa koiran vain viedä.


Metsäilyn ja kyläilyn jälkeen hypättiin Hannan kyytiin ja suunnattiin kohti Tuusulaa Virve Sormusen toko-oppiin. Paikkana oli nurtsikenttä. Saralle valitsin läpikäytäviksi liikkeiksi ohjatun noudon ja idarin. Ohjattua noutoa tehtiin vierailla kapuloilla ja merkillä. Merkillä oli kosketusalusta. Ekalla yrittämällä Sa olisi juossut suoraan kapuloille, josta kielsin ja otin koiran takaisin. Toisella onnistui merkille meno ja siitä sitten oikeanpuolimmaisen kapulan nouto. Koko liike näyttää kuulemma olevan hyvällä mallilla. Merkille meno on hyvä, sillä koira pysähtyy suoraan merkin taakse. Kokeessa liike nollautuu, jos koiran ottaa takaisin. Kannattaa koira siis käskeä pysähtymään, jos näyttää siltä että koira lähtee merkin sijaan suoraan kapuloille ja siitä käskeä uudestaan merkille. Lisää siis vaan merkin opiskelua, myös niin että merkin takana on kapuloita tms. Luovutusasentoon hakeutumista pitää viilata lisää, etenkin oikealta puolelta tuloja.


Idarissakin avainasemassa on vain treenaaminen, oikotietä onneen ei ole ;) Ensin otettiin pelkkä neliöseuraaminen. Koiralla oli liikaa virtaa ja se näkyi seuraamisessa. Seuruu oli tiivistä ja mun makuun paikka oli aavistuksen liian edessä. Hyvältä kuitenkin kuulemma näytti. Mun pitää miettiä miten teen vasempaan käännöksen, jotta koira saisi vinkkiä tulevasta käännöksestä. Tuo tiiviys kun aiheuttaa helposti törmäämistä. Seuraavaan kierrokseen otettiin mukaan jäävätkin. Jäävät oli suoria. Seisomisessa koira kuitenkin vinoutui hieman mun kulkiessa rinkiä. Niitä pitää treenata. Jäävien erottelussa jatketaan edelleen samaan malliin, eli treenataan ja ennen kaikkea tarkistetaan että koira on kuulolla (ts. ei liian suurilla kierroksilla).


Muita ideoita:



  • Seuruuttamisessa koiraa voi opettaa pitämään nenäkontaktia tiettyyn kohtaan. Hauska idea, jota voisi seuraavan koiran kanssa kokeilla!

  • Muistutuksena: pitää tehdä vauhtiluoksetuloja myös lyhyeltä matkalta. Nämä jää usein vähemmälle huomiolle.


Juurikaan uutta asiaa ei siis tullut, mutta sitäkin tärkeämpänä sain varmistusta siihen mitä ollaan tekemässä :)


---


Kotona koira oli vielä tekemistä vaille, joten se sai harjoitella pienten esineiden nostoja ja nostella vielä kolikoita. Ennen olen nostattanut pieniä esineitä vain maton päältä tai muulta epätasaiselta alustalta, nyt tehtiin nostot pelkältä lattialta. Eikä koiralla ollut mitään ongelmaa. Kaiken kokoiset kolikot nousi hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti