Tavattiin tokokoulutusohjaajakurssilaisia vapaamuotoisen ohjelman merkeissä Espoon Oittaalla. Ohjelmassa oli siis keskustelun lisäksi omien koirien kouluttelua. Kouluttajina oli Pirkko Bellaoui, Pia Miettinen ja Niina Virtanen. SARAN kanssa näytettiin meidän luoksetuloa. Etenkin oli tarkoitus saada vinkkejä ja kommentteja maahanmenoon. Kommentiksi tuli se mitä ennenkin olen kuullut eli vaatiminen. Tässä on vain vaikeaa se, etten tiedä miten näpäkästi Sas pystyy menemään maahan, joten en tiedä mihin laittaa kriteerit. En ole koskaan nähnyt Saralta hyvää maahanpysäytystä. Ensimmäiseksi kriteeriksi otetaan nyt vaan, että maahanmenot ois edes hiukan ripeämpiä kuin ennen. Luoksetulossa pidin käskytyksien välillä pitkät tauot, koira ei ennakoinut liikkurin käskytyksistä. Luokstuloissa ja noudoissa mun pitää olla tarkkana oikeasta perusasennosta. Vauhdista Sa jää liian usein vinoon.
Toisena liikkeenä ruutu. Ekassa jo valmistelevaosuus ei toiminut, koira vain tuijotti merkkiä eikä vilkaissutkaan ruutuun. Merkille se menikin hienosti, mutta ruutuun ei irronnut ilman apuja (Huom! Mieluummin näyttöruutu kuin yhdessä ruutuunmeno!). Toisella kerralla oli jo parempi. Otettiin ruutua myös käskytettynä niin, että liikkuri toisti käskyjä usemman kerran, taas sitä ennakoimattomuutta siis. Ekassa koira nytkähti "Valmis"-sanasta ja ruudussakin nytkähti ekasta liikkurin käskytyksestä. Ei kuitenkaan kummassakaan varastanut ja seuraavilla käskyillä pysyi nytkähtämättä. Lisäksi muiden tehdessä otin häiriöseuruuta. Sa piti hyvin kontaktin.
---
Samaisena päivänä lähdettiin viikoksi pohjoseen. Rinnakin pääsi ekaa kertaa matkustamaan pitkää matkaa junalla. Takaisin tullessa pentu nukkui lähes koko pitkän junamatkan täpötäydessä junassa. Oli vissiin rankka viikko ;D Molemmat teki jälkitreenejä, Saralle lähinnä janoja, Rinnalle metsäjälkiä.
SARAN janatreenit tehtiin näkötreeninä ja ajettiin tuoreeltaan.Sara on niin ihana, kun sillä on näissä aivan valtava into! Koira tuntuu toimivan tosi päämäärätietoisesti. Ekalla kertaa kerta kumpaankin suuntaan. Ekassa (oikeaan) jana oli n. 10 metriä. Se meni hyvin. Tokassa (vasempaan) janaa oli n. 20 metriä. Kertaalleen Sa poikkesi suoralta, jolloin jäin seisomaan paikoilleni ja koira korjasi itse suoraan linjaan. Molemmissa jäljet nousi hyvin ja kepit ilmaistiin. Toisella treenikerralla ekassa janassa (oikeaan) olin huomaamattani tallonut jäljen aivan pienen polun viereen. Sas meni jäljestä yli, pyöri aikansa polulla ja sitten vasta huomasikin jäljen. Otin vielä toisen janatreenin oikeaan. Janana toimi nyt toinen polku. Nyt Sa vaihtoi polulta jälkeen hienosti. Vielä treeni vasempaankin. Se oli hyvä. Kaikssa janat oli n. 10 metrin mittaisia. Kaikki keppi-ilmaisut oli hyviä.
Sara sai ajaa myös yhden vieraan ihmisen (Villen) tekemän jäljen lumiseen metsään. Jäljellä oli pituutta parisen sataa metriä ja siinä oli kaksi keppiä. Se vanheni puolisen tuntia. Alkuun tehtiin n. viiden metrin jana (koira oli ollut näkemässä jälken alun tallonnan). Se meni hyvin. Aika alussa oli 90-asteen kulma vasempaan. Siihen asti Sa jäljesti hyvin, mutta kulmassa sitten pyöri pitkään ennen kuin jatkoi matkaa. Ekaan keppiin asti meno oli aika huolimatonta, sen jälkeen parani hyväksi. Lopussa oli polun ylitys ja siitä oli vasta joku kävellytkin. Sas selvitti polun hienosti seuraamalla vain omaa jälkeä. Molemmat keppi-ilmaisut oli huonohkoja. Koira joutui paikallistamaan kumpaankin pidempään. Vikassa oli lisäksi kävellä ensin kepin yli, otin takaisin, jolloin keppikin nousi.
RINNAN eka jälki tehtiin sateen jälkeen metsään vetiseen sammalkohtaan. Talloin jäljen lainakumppareissa. Sillä oli pituutta 50 askelta, purkit oli askeleilla 15 ja 50, askeleilla ei ollut nameja. Jälki vanheni n. 45 min ennen ajoa. Ekaan purkkiin asti oli aika kaahotusta. Purkista pentu meni ensin yli, otin takaisin, mutta pentu ei tajunnut sitä ennen napautusta, jolloin pentu meni maahan. Sitten oli ihan ok jäljestämistä. Vikan purkin pentu huomasi, ei vaan ois malttanut jäädä siihen. En päästänyt pentu etenemään, jolloin se istui purkille. Ohjeistin maahan. Toisen jäljen maasto oli varvikkometsää. Oli pieni tihkusade ja märkä maa (ei kuitenkaan yhtä vetinen kuin edellisessä). Jälki oli J-kirjaimen mallinen. Ekana oli 40 askelta suht suoraa ja purkki. Ennen purkkia maasto vaihtui sammaleeksi. Sitten suht suoraa 20 askelta ja purkki. Sen jälkeen polun ylitys, tallasin sen kohdan paremmin. Vikat 50 askelta muodosti mutkan. Jäljellä oli taas pelkät purkit, ei nameja askeleilla. Jälki sai tällä kertaa vanheta puolisen tuntia. Ennen ekaa purkkia maaston vaihdos aiheutti jäljen hukkumisen. Pienen tarkastelukierroksen jälkeen penne löysi ominvoimin takaisin jäljelle. Polulla pentu olisi lähtenyt polkua pitkin syvemmälle metsään. Jäin seisomaan paikoilleni ja hihnan loputtua pentu korjasi itse jäljen suuntaan. Mutkassa jälki taas hukkui, mutta Rin selvitti sen itse. Purkin Rinna huomasi muttei malttanut niitä ilmaista. Kahdella ekalla maahanmeno tapahtui vasta purkkia kopauttamallam, vikalla jo minun kumartuminen sai pennun menemään maahan.
Maa oli jäässä kolmantena jälkikertana. Tällä kertaa tein 100-metrisen suht suoran jäljen. Pohjana oli varvikkoa, paikoin sammalta ja hivenen luntakin. Lopussa oli polun ylitys (talloin paremmin) ja muutaman metrin päässä siitä purkki. Muuten jäljellä ei ollut muita purkkeja eikä namejakaan. Jälki vanheni puolisen tuntia. Alkuun n. viiden metrin jana, no problems! Penne lähti oikeaan suuntaan vauhdikkaasti. Pahimman mutkan (loiva kulma) pentu selvitti mainiosti. Muutamassa kohdassa Rin poikkesi jäljeltä, mutta palasi takasin nopsaan. Pohjan vaihtelut ei pentua nyt haitanneet, ei edes luminen kohta. Polulla pentu vaihtoi jäljen polkuun, mutta kun seisoin paikoillani, se vaihtoi takaisin jälkeen omatoimisesti. Purkista pentu meni ensin yli. Otin takaisin ja toisella yrittämällä pentunen meni itse hienosti maahan! Neljännellä kerralla oli vuorossa eka vieraan ihmisen (Villen) tekemä jälki. Se oli lumisessa metsässä n. 100-metrinen jälki kolmella purkilla, ei nameja askeleilla. Maasto oli varvikkoista ryteikköä. Jälki sai vanheta vartin. Pennen jäljestämisessä ei ollut mitään eroa edellisiin eli rynni edelleen. Hienosti se pysyi lähes koko ajan jäljen päällä, vain loppupuolella parissa kohtaa hukkasi jäljen, mutta löysi kuitenkin itse takaisin. Purkkeja pentu ei huomannut ennen kuin osoitin ne (ne olikin jäljen sivussa...).
Jäljet oli siis pääasiassa yhtä rynnimistä edelleen. Nelivedosta huolimatta nenä kuintekin pysyy maassa. Pennulla on hyvä jälkinenä, mutta virettä pitäisi saada paljon alemmas ennen kuin nenä pääsee kunnolla oikeuksiinsa.
Rin on puuhastellut myös tunnarin alkeita kävyilä ja kepeillä. Ekassa laitoin kymmenisen käpyä nurmelle, yksi oli hajustettu. Hyvin pentu etsi ja löysi! Toinen käpytunnarikerta ei mennytkään niin hyvin. Penne nimittäin keksi, että kävythän kimpoaa laatoilla hienosti kun niitä päin juoksee ja siinäpä se sitten hävisikin se tunnarin idea. Loppujen lopuiksi saatiin kaksi melkein ookoo tunnaria. Enempää en viitsinyt kokeilla, vaan otettiin askel taaksepäin ja piiloteltiin vain yhtä käpyä. Yön ja muutaman oman kävyn etsinnän jälkeen kokeilin taas tunnarinomaisesti nurtsilla. Mukana oli nyt kävyjä ja oksia ja yksi oksista oli hajustettu. Hienosti meni. Seuraava tunnari tehtiin laatoilla. Omana oli käpy, muuten oli käpyjä ja oksia. Pentu merkkasi oman ensin, haisteli muitakin ja nostin oman vasta sitten. Vika tunnari tehtiin lumessa. Muuten oli hyvä, mutta Rin maistoi väärää käpyä ennen oikean löytymistä. Otettiin vielä kävyn piilotusta. Hyvin se etsii. Kapuloihin vaihdetaan kunhan pito ja luovutus saadaan kuntoon. Eli ei ihan pian... Lisäksi naksuttelin pennulle 2on2offin. Siihen pitää vielä liittää käsky ja tokikin vahvistaa.
Kuvat Ville Korhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti