Matkoilla

Reissattiin pohjosessa. Koirat kyläili, lenkkeili ja ui sekä tietysti treenasivat :p

SARAN eka jälki oli kokeeksi n. 1,5 km pitkä. Se vanheni 1 h. Maa oli märkää varvikkoa, uhkasi sataa ja jälkeä ajaessa lopussa ripottelikin. Jäljellä oli 10 keppiä tai käpyä, osa tiheämmässä, osa harvemmin. Eka ja vika oli keppejä loput kuusen tai männyn käpyjä. Jälki teki suuren kaaren. Siinä oli kaksi 90-asteen kulmaa ja yksi terävä kulma, kaikki oikeaan. Terävä kulma oli lähelle pururataa. Jäljellä oli kymmenisen polun ylitystä ja kertaalleen se meni parikymmentä metriä polkua pitkin. Alkuun tehtiin n. 15 metrin jana, jolta jälki jatkui vasempaan. Janan koira meni täysin suoraan ja nosti jäljen empimättä. Ekan kepin koira ilmaisi hyvin. Ekasta kävystä koira meni yli. Otin sen takaisin ja toisella kertaa koirakin ilmaisi sen. Loput kävyt koira ilmaisi itse yhtä lukuunottamatta, tosin joutui niitä paikallistamaan keppejä pidempään. Olin jättänyt viidennen kävyn (noin puolivälissä jälkeä) polulle kohtaan, jossa jälki seurasi polku pitkin. Se jäi koiralta ilmaisematta. Polulta poistuminen olikin vaikeaa, sillä koira poistui polulta jo liian aikaisin. Se vaihtoi siis harhajälkeen ja seurasi sitä kymmenisin metriä ja muuttui epävarmaksi. Otin koiran takaisin polulle ja sama toistui. Seuraavaksi vein koiran edemmäs polkua ja koirakin jatkoi polulta sitten minun jälkiäni pois. Siinä tohinassa jäi se käpykin ilmaisematta. Muuten jäljestäminen oli siistiä. Kuta kuinkin koko ajan koira oli jäljen päällä, se kulki varmasti eikä tarkistellut jäljen kulkua normaaliin tapaansa. Hyvin se jaksoi noinkin pitkän jäljen. Muutaman kerran se seisahtui (kuunteli ääniä tai katsahti epämääräsiä sammalmättäitä). Lopussa koira eksyi, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopun maa oli aika vetisempää, saattoi sekin olla syynä hukkaan. Lisäksi lopussa jälki meni muutaman metrin päästä pururataa. Aikaa 1,5 km jäljestykseen meni puolisen tuntia. Älyttämän hyvää työtä Saralta (ja Saraksi)!

Saran toinen jälki tehtiin kuivaan varvikkomaastoon auringon paistaessa. Sillä oli pituutta noin puolisen kilometriä ja keppejä oli 7. Kepit oli pieniä, ne oli joko alimittaisia tai -paksuisia. Jälki vaneni n. 1,5 h. Alussa otin muutaman metrin janan, josta koira suoriutui hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Muutama metri jäljen nostamisesta tuli jo polun ylitys. Harhajäljet on Saralle vaikeita, etenkin jos ne tulee heti alussa, kun koira ei ole vielä kunnolla saanut hajusta kiinni. Nyt Sas meni muutaman metrin polun suuntaan, lähti sitten kaartamaan  ja palasi takaisin jäljen nostokohtaan. Toisella kertaa se ylitti polun hyvin, mutta jäljestäminen sujui aikalailla varmistellen. Ekan kepin huomasin minä enkä päästänyt koiraa jatkamaan ennen kuin se nosti kepin. Toisesta ja kolmannesta kepistä se käveli myöskin yli ja näissäkin otin koiran takaisin, jolloin se nosti kepitkin. Alkupään kepit oli huonommin hajustettu, joten ei välttämättä ihmekään, että korialta jäi ne ilmaisematta. Jatkossa kuitenkin ei näistä enää palkkaa, pelkät kehut saa riittää, jos joudun huomauttamaan ilmaisuista. Sarallahan kun on aika varmat ilmaisut yleensä. Kolmennella kepillä etenemislupaa odotellessa Sara alkoi tuijottelemaan lentäviä ötököitä. Se ei jatkanut jäljestystä useammallakaan käskyllä, vaan edelleen tuijotteli ötököitä. Suutuin koiralle, jonka jälkeen se jatkoi jäljestämistä, tosin korvat luimussa. Töitä se kuitenkin teki tosissaan ja oikein veti kepeille! Loput kepit se siis ilmaisi itsenäisesti hyvin. Jäljen keskiosiin olin tehnyt siksakkia eli usemman kulman lähekkäin. Väleihin olin jättänyt muutaman kepin palkaksi. Jäljen loppupuolella oli useampi polun ylitys. Ekan jälkeen oli keppi palkkana, sitten puolen kymmentä ylitystä ennen viimeistä keppiä. Toisiksi viimeisen ja viimeisen kepin välillä oli pari sataa metriä. Huonosta alusta huolimatta Sara paransi jäljestämistään loppua kohden. Siksak onnistui ja loput polun ylitykset sujui ongelmitta.

RINNAN ensimmäinen jälki oli n. 100 metriä pituudeltaan. Siinä oli nyt ensimmäistä kertaa pelkät kepit, niitä neljä kappaletta. Tein jäljen sateen jälkeen. Jälki vanheni n. 1,5 h, sinä aikana satoi. Jälki ajettiin sateessa. Jälki alkoi polulta, josta se kääntyi 90-asteen kulmassa oikeaan. Se jälkeen aika pian eka keppi ja loput kepit tasaisin välein. Rinnan suoritus oli surkea. Polkua mennessä se ei yhtään tiennyt mitä oltiin tekemässä. Otin sen kohtaan, jossa jälki jatkui polulta metsään. Penne lähti jäljestämään, mutta jatkuvasti poikkesi jäljeltä oikeaan, teki kierroksen ja palasi takaisin jäljelle. Kerran kierrokselta jäljelle palatessa se otti suunnaksi taaksepäin. Käänsin tässä vaiheessa koiran ympäri oikeaan suuntaan. Huomasinkin toiset pyykkipojat puussa sivummassa oikealla eli ehkä siellä meni toinen jälki, ei ihme että jäljestys oli vaikeaa! Loppua kohden jäljestäminen parantui ja vika pätkä olikin ihan hyvää menoa. Tosin Rinnaksi hidasta eli toisin sanoen sopivaa vauhtia. Kepeistä pentu meni joka kerta yli ja otin sen joka kerta takaisin. Se ei reagoinut mitenkään keppeihin, mutta meni kuitenkin avustettuna maahan. Ei vaan ehkäpä tiennyt miksi... Otin vielä erikseen kepin ilmaisua eikä pennellä ollut mitään ideaa mitä pitäisi tehdä. Ehkäpä kepit oli vaan liian märkiä? Liian vaikeaa. Rin ei ole ennen jäljestänyt niin märällä säällä. Kepitkin oli liikaa sateen pesemät, jotta pentu olisi niihin reagoinut.

Rinnan toinen jäljestysyritys tehtiin kuivalla säällä, maa oli kuivaa ja taivas aurinkoinen. Jälki oli vajaa 100 metriä pituudeltaan. Varvikkometsää, jokunen korkeampikin pusikko. Jäljellä oli yksi kulma (90-asteen kulma vasempaan) ennen puoltaväliä. Lopussa oli keppi. Talloin keppikohdan helpotukseksi tarkemmin. Jälki vanheni suunnilleen tunnin. Jäljestäminen oli ihan erilaista verrattuna edelliskertaiseen. Penne oli innolla tekemässä töitä ja meni tarkalleen jäljen päällä. Tosin kulmassa se tarkisti muutkin suunnat ennen kuin jatkoi oikeaan suuntaan. Se meni aika sopivaa vauhtia, sain toki pidätellä hihnasta, muttei koira kuitenkaan rynninyt. Ennen jäljen ajoa olin ottanut muutaman keppi-ilmaisun muistutuksena. Ensimmäisellä koira meni hitaasti maahan ja keppikin jäi vatsan alle. Seuraavat oli hyviä, koira meni nopeammin maahan ja keppi jäi etutassujen väliin kuten kuuluukin. Jäljellä keppikohdassa koira seisoi hetken ennen kuin meni makuulle. Keppi jäi koiran alle, mutta koira ansaitsi silti palkkansa. Olihan se eka kerta kun pentu ilmaisee pelkän kepin jäljellä :)

Esineruututreeniä tehtiin kerran. Alue oli n. 50 x 50 m. Etulaitana pururata, vasempana laitana polku. RINNALLE ensin tennispallo keskelle ruutua. Vein sen koiran nähden. Rin juoksi suunnilleen esineelle asti suoraan, mutta sitten kaartoi ja juoksenteli koko ruudun alueella. Se juoksi ja juoksi sekä juoksi ja juoksi, kunnes lopulta käskin sen takaisin. Kävin näyttämässä palloa uudestaan ja nyt pennekin löysi pallon ja lähti heti palauttamaan sitä. Vapautin pennun vauhdista repimäleluun.

Rinna tauolle ja SARA vuoroon. Neljä esinettä: oikeaan takakulmaan pehmolelu, keskelle ruutua muovinen pehmeä lasten pallo, keskelle taakse tennispallo ja vasempaan laitaan keskelle sukkahousumytty. Aloitin lähettämällä koiran oikeasta laidasta. Se lähti suht suoraan, vähän siksakkasi ja toi pehmolelun. Se tuli palauttamaan lelua suoraan perusasentoon. Hyvä. Palkaksi repimäleikkiä ja siirryttiin ruudun keskelle. Lähetyksellä koira lähti suoraan ja löysi muovipallon. Luovutuksen jälkeen lähetin koiran uudestaan samasta kohdasta ruutuun ilman välipalkkaa. Sara ei lähtenyt suoraan (omia jälkiään), vaan lähti heti alusta kaartamaan oikealle ja sitä kautta taakse. Tennispallo palautui. Palkaksi vauhdista pallon heittelyä. Vikana vielä vasemmasta reunasta lähetys. Koira lähti suoraan, muttei saanut hajua ja juoksi esineen ohi. Se huomasi sen vasta palatessaan takaisin päin. Vauhdista taas palkkaus.

Otin vielä RINNALLE sukkahousumytyn vasempaan laitaan keskelle. Vein sen taas koiran nähden ja nyt Rin eteni suoraan esineelle ja lähti tuomaan sitä heti takaisin :) Rinnalle ei siis vielä isoja ruutuja, ainoastaan kapeita suikaleita.

Kahteen kertaan tokoiltiinkin. Ensimmäisenä suunnitellusti isolla hiekkakentällä. Oli vieras paikka. SARALLE ruutua. Ruudun merkit oli jogurttipurkkeja :p Lähinnä lelullisia ruutuja, mutta myös pari tyhjään ruutuun juoksua, joissa palkkasin seisomisista. Ruutuihin juostiin ikään kuin merkiltä (purkit ei riittäneet merkiksi asti) eeveeälmäisesti, voittajamaisesti suoraan ja maalin kiertojen kautta. Lisäsi otettiin pari vauhtiluoksetuloa. Lopuksi liikkeiden ketjutusta. Ensin seuraamista. Pysähdyksiä oli paljon ja välillä annoin liikkeellelähtökäskyn, mutten lähtenyt liikkeelle. Ei lähtenyt koirakaan, hyvä. Seuraamisen lopuksi liikkeestä maahanmeno. Kävelin n. 15 metrin päähän koirasta ja otinkin siitä kaukot. Sas ei osannut odottaa sitä ja ekassa vaihdossa, m-s, ottikin askeleen eteenpäin. Loput vaihdot oli puhtaita, myös s-i. Viimeisen vaihdon jälkeen en palannutkaan koiran luokse vaan otin luoksetulon suoraan sivulle. Hyvin se tuli.

RINNA ei hahmottanut jogurttipurkkiruutua, joten sen kanssa tehtiin vain palloruutuja. Seuraamista otin ensin koira vapaana. Poikitti, vaikka palkkasin takaa. Otin koiran hihnaan ja sain poikituksen työstettyä pois sitlä erää. Huomautin myös kontaktin katkeamisista ja näiden myötä penne alkoi pitää paremmin kontaktia :) Otettiin myös eteentuloa, johon penne tarjoaa herkästi edelleen suoraan sivulletuloa. Eli käsiavut tarvitaan edelleen ensimäisiin toistoihin. Edestä sivulle siirtymistä otettiin myös ja ne alkaa sujua siististi.

Toisella kertaa tokoiltiin lenkkimatkalla pienemmällä heikkakentällä taskun pohjalta löytyvien namien voimin. SARALLE pikkumaalin kiertoa ja siihen liitettynä seuraamaantuloa (kuin ruudusta). Palkkasin joko seuraamisesta tai perusasennosta tai sitten pienen seuruun jälkeen tehtiin joku jäävistä. Seisominen ja maahanmeno sujui ongelmitta, mutta alkuun istumiset oli seisomisia. Saralle heikoin on istuminen ja usein kun siihen liitetään jotain uutta niin se näkyy epävarmana suorituksena (eli seisomisena). Saatiin nekin kuitenkin onnistumaan. Otin kierron kautta seuraamaan tuloa myös juoksuun. Se sujui hyvin. Lisäksi jäävissä muisteltiin asennoissa pysymistä. Muistissa oli.

RINNAN kanssa keskityttiin lähinnä vain seuraamiseen ja erityisesti katsekontaktin pitoon siinä. Ensialkuun lähetin koiran vähentämään liikoja energioita maalin kiertoon. Rinna irtosi hyvin kaukaa kietämään tuntematonta kohdetta. Se tykkää kiertämisestä. Seuruupätkien välilläkin lähetin sitä kiertämään palkaksi. Seuratessa into oli kohdillaan. Se vaan toi lievää poikittamista mukanaan. En nyt välittänyt siitä vaan keskityin vain siihen kontaktin pitoon. Se onnistui ihan ookoosti, mutta saisi olla kyllä vahvempaa.

Lisäksi kaukotekniikkaa on silloin tällöin tehty molempien kanssa. RINNALLAKIN alkaa olemaan s-i-vaihdoissa isompi onnistumisprosentti :p Hyödyllisenä temppuna koirat opetteli hakeutumaan vanhempieni luona käskyllä "Huone" tiettyyn huoneeseen.