Jälkikauden korkkaus

Jälkikausi on korkattu ja RINNA on ajellut jo pari jälkeä. Metsässä on pääasiassa lunta ja siinä näkyy askeleet hyvin ainakin omaan silmään. Siksipä on ollut hyvä treenata häiriöjälkiä, kun näkee selvästi missä ne menee. Tehtyjen häiriöiden lisäksi on koitettu metsästää jäljelle myös riistajälkiä.

Pari jo tuttuakin huomiota tämän päivän treenistä, jossa Sara oli mukana jälkeä tallomassa. Janan suunnittelin siten, että Rinnalla oli valittavissa joko Saran tai minun jälki. Rinna valitsi minun. Vauhdin kasvaessa tarkkuus kärsii. Näissä Rinna vaihtoi helposti minun jäljistä Saran jälkiin. Vauhtia hidastaessa se korjasi takaisin. Samoin kävi minun jäljen hävitessä, kun hyppäsin kalliolta alas. Silloin Rinna lähti seuraamaan katkeamatonta Saran jälkeä. Tässä uudella yrittämällä koira otti kohdan tarkemmin. Ennen jälkiä on menty vastuu täysin koiralla. Koiraa ei ole autettu mitenkään. Hukasta se on vaan menettänyt jäljen. Koen kuitenkin, että viime kaudella riistajäljelle vaihdon vahvistumiseen on reagoitava toisin. Riistan jäljestäminen on kuitenkin jo itsessään niin palkitsevaa koiralle. Tällä hetkellä ajatuksena on puuttua jäljen vaihtamiseen heti ajamalla kohta uudestaan. Katotaan mihin tämä vie.

Rinna on ilmaissut kaikki kepit. Yleensä kauden alussa keppien ilmaiseminen on ollut huonompaa, sillä jälki vaan vielä liikaa. Uskon viime kaudella saavutetun rennon asenteen kepeillä jatkuvan vielä. Sitä vahvistetaan edelleen joka kepillä palkkaamalla koiraa kiireettä.

Jäljen vanhetessa ehtii vaikka jäälle lenkille.