Dot seikkailee

Lähdettiin reissuun määränpäänä Kebnekaise. Se kuuluu Skandien vuoristoon ja on kahden kilometrin korkeudessaan Ruotsin korkein kohta. Mukaan lähti näistä koirista vain Dot. Juuri se, joka on näistä epäluotettavin. Reissussa Dot osottautui kasvaneen henkisesti ja oli ihan mukavaa matkaseuraa. Levänneenä se oli oikein aurinkoinen, väsyneenä vähemmän.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin Tornioon asti, jossa yövyttiin koiraihmisinä (luvalla) Tornion Kennelkehon pihassa autossa. Keskiviikkona ajettiin Ruotsin puolella Nikkaluoktaan, jossa jalkauduimme. Ainoa reitti huipulle ei ole jalat vaan helikopterillakin pääsee. Niitä pörräsikin reitillä jatkuvasti. 

Nikkaluoktasta on 19 km Kebnekaisen vuoristoasemalle. Kävelimme reitin alusta ensin 6 km Laddjujävrille. Kulku oli helppoa. Pääasiassa sora- ja hiekkatietä. Otettiin venekyyti osaksi matkaa. Veneestä käsin näki maisemia ihan eri tavalla. Dotia ei venekyyti hirvittänyt. Yksi mies sen sijaan järkytti minut alkamalla vaan suoraan rapsuttamaan koiraa. Dot jäykistyi sekunniksi pariksi, mutta totesi tilanteen olevan vaaraton ja aloitti kiehnäyksensä. Venekyydin jälkeen jalkauduimme taas ja käveltiin loput 8 km asemalle. Kulku oli muuttunut kivikkoisemmaksi, mutta eteneminen oli edelleen helppoa. Helpotusta toi vielä useat pitkospuut ja sillat. Matkalla ylitettiin pari puroa metalliritiläisiä heiluvia siltoja pitkin. Dotilla ei ollut ongelmia alustan tai liikkuvuuden suhteen vaan se ylitti sillat ihan reippaana.

Leiriydyimme vähän ennen vuoristoasemaa ja yövyimme teltassa. Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään kohti Kebnekaisen huippua. Sää oli hyvä reippailuun, mutta huono turisteiluun. Näkyvyyttä oli huonosti maisemien katseluun pilvisyyden takia. Kivuttiin lumirajalle asti n. 1600 metriin. Sitten vastaan tuli kohta, josta ei uskallettu enää koirien kanssa edetä. Reitti oli poikkeusreitti normaalin kulkureitin parannustöiden takia. Jyrkässä nousussa oli teräviä irtokiviä. Ylös olisi ehkä koirien kanssa päässyt, mutta olisiko myös turvallisesti päässyt alas? Harmittaa, ettei huipulle asti päästy, mutta onpahan nyt syy tulla paremmalla säällä uudestaan ;)

 

Yövyttiin jälleen teltassa aseman tuntumassa ja seuraavana päivänä matkattiin takaisin Nikkaluoktaan tällä kertaa kävellen koko reitti. Sää oli vaihteleva, välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Maisemat oli nättejä säästä huolimatta. Yövyimme yhden yön vielä Ruotsin puolella autossa rekkaparkissa ja sen jälkeen alas päin Suomea tullessa ei pidetty kiirettä. 

Toko-SM:n kisaturistinia Limingassa.

Kalajoen hiekkasärkillä.

Tuurissa.

Mökkimajoituksessa.