Tunnetta

Kävin seuraamasssa piirin Nuorten koirien tokoringin koulutusta, jota veti Jari Kantoluoto. Tällä kertaa käsiteltiin enemmän koiran tunnetiloja. Ensin ohjaaja auttaa koiraa pääsemään oikeaan tunnetilaan, jonka jälkeen koira osaa itse hakea eri tilanteissa sen tunnetilan. Tunnetilan tulisikin olla niitä ensimmäisiä asioita, joita koiralle opetetaan. Se on kaiken perusta. Oikea tunnetila auttaa koiraa selviämään vaikeammassakin paikassa. Siitä on apua, kun vaikkapa esimerkiksi kokeessa ohjaajan ollessa vähän outo :p

Tunnetilasta toiseen siirtymistä harjoitellessa palkataan aina tunnetila muuttuessa oikeaksi. Joko koira aktivoituu passiivisuudesta tai siirtyy stressin tai turhauman alueelta oikealle toiminta-alueelle.Turhaumasta nopeutettu siirtyminen oikealla taajuudelle tapahtuu keskittymisen ja luopumisen kautta. Koiran tulee oikeasti keskittyä luopumaan eikä olla turhautunut ja näennäisesti luopunut palkasta. 

Oikeaa tunnetilaa voidaan naksutella koiralle. Koiran itseluoma asia on luotettavampi kuin ihmisen rakentama. Turhauma ei saa olla kannattavaa koiralle. Jos koira on turhautunut, se ei voi olla keskittynyt. Koiran toivotaan tekevän keskittyneesti, ei turhautuneena. Kiihtynyt koira jätetään rauhottumaan ja palkataan, kun se itse rauhottaa itsensä. Jättöä ei voida käyttää kuitenkaan rankaisuna (esim. treenin lopettaminen, jäähy) ennen kuin koiran väärä käyttäytyminen on hyvin vahvaa ja sillä on tieto siitä, mitä siltä odotetaan.

Teknisempikin asia ylös. Sivulla asennon vahvistaminen (huonon pään asennon korjaaminen). Ensin oikean asennon valinta ohjaajan edessä (ohjaaja näkee). Ja koiran asennon pitäminen palkasta luopuen. Sitten ohjaaja siirtyy sivulle siten, että koiran asento ei muutu. Ohjaaja voi olla sivulla vain niin kauan kuin koira pystyy olemaan asennossa (esim. palkan kaivaminen taskusta voi aiheuttaa väärän asennon). Palkan suunta on aina oleellinen. Eli aina pallataan oikeasta suunnasta, vaikka palkan kaivaisikin taskusta.