Ekat kisat oli lauantaina 5.1. KAT:n järjestämiä Ojangossa. Tuomari Ritva Herrala oli tehnyt kivat radat. Oli oikein hyvänmielen päivä. Doo nosti kierroksia kisapaikalla, mutta nykyään (halutessaan) se osaa myös laskea niitä. Radoilla koira oli hyvässä mielentilassa. Se teki kaikki niin hyvin tai huonosti kuin osaan. Hyvästä mielentilasta kertoo keppien sujuminen molemmilla radoilla. Molemmat radat päättyi ihan omasta ohjauksesta johtuvaan hylkäykseen. Sunnuntaina käytiin epistelemässä. Sama homma, mun ohjauksesta johtuva hylkäys. (Samoissa epiksissä Rinna voitti ahmimiskisan :D )
Seuraavatkin kisat oli sunnuntaina 13.1.Ojangossa tällä kertaa HSKH:n järjestäminä. Niissä tuomarina oli Esa Muotka ja radat oli hyvin suoraviivaisia. Ekalta radalta tehtiin tulokseksi tyhmä 15. Kepeillä tehtiin eka vitonen, kun koira tuli liian lujaa eikä taipunut toiseen väliin. Edelleenkään se ei osaa itse säädellä vauhtiaa kepeille sopivaksi. Puomilta tuli toinen viisi alastulolta, koira kun ei osaa vielä vinoja poistumisia. Vielä saatiin viimeinen vitonen, kun lopetin ohjauksen ja poistuttiin radalta. Koiran ohitettua jo vika este päätinkin kutsua sen takaisin nollatakseni kellon. Siitä siis kieltomerkintä. Tyhmää on se, että virheistä lopetin ohjauksen. Olisi pitänyt vaan silti ohjata loppuun asti! Toiselle radalla tsemppasin ja tehtiin nolla, jolla voitti!
Kolmannet kisat oli lauantaina 19.1. LÄGI-Areenalla. Tuomarina oli Marjo Heino. Jännää radoilla oli se, ettei niillä ollut yhtään putkea. Dot oli älyttömällä päällä. Ekalla radalla se vaan sinkoili minne sattuu. Tehtiin moninkertainen hylly koiran ottaessa ylimäääräisiä esteitä. Toisella radalla koira oli jo paremmassa mielentilassa, muttei kuitenkaan vielä sopivasssa. Se teki lentokeinun, loikkasi kontaktit (osuen kuintekin) eikä pystynyt suorittamaan keppejä kerrasta. Nykyään Dot on ollut vähemmän tämänkaltainen. Sen käytös on ollut parempaa enkä nyt ole varma mikä laukaisi villin käytöksen. Se on kuitenkin selvää, että oma käytöskseni vaikuttaa. Olen miettinyt omaa kisaminääni agilityssä. Nyt kisoissa olen ollut sekä yksin että seurassa. Muiden seurassa oleminen nostattaa omaa jännitystä enkä keskity oleelliseen. Ihan keskenäni ollessa saan pidettyä pääni viileämpää. Harmi vaan, että tykkään seurasta :p Samanlaista ongelmaa en ole huomannut muissa lajeissa kisatessa, mutta agility on mulle vaikeinta. Se on niin hektistä.
Dot on käyttäytynyt kisapaikoilla hyvin, vaikka agiympäristössä onkin paljon mieltä nostattavaa. Dotia on pystynyt jättämään esim. rataantutustumisajan ajaksi käskyn alle makaamaan ja se on pystynyt makaamaan rennosti ympäristöstä välittämättä. Noin muuten arkikin sujuu jo erilailla. Pystyn nykyään kuuntelemaan lenkkeillessä vaikkapa äänikirjoja, mitä en ole pystynyt tekemään koko Dotin olemassaoloaikana. Dot alkaa selvästi saamaan vähitellen jo itsehillintää. Se pystyy ajattelemaan ennen toimintaa eikä räjähdyksiä enää niin usein satu.
Agilityynkin liittyen vielä fyssaroinnit ylös. Doon lisäksi RINNA kävi fyssaroitavana joulukuun alkupuolella. Rinna saatiin silloin hyvin käsiteltyä, mutta Doossa riitti käsiteltävä vielä toiseenkin kertaan. Tammikuulle Dot kävi käsittelyssä seuraavan kerran ja sen jälkeen sekin oli taas kunnossa. Edellinen käsittelykerta oli syyskuulla. Eli kolme kuukautta aiemmin. Selkeesti se oli liian pitkä väli Dotille. Normisti se käy hoidossa kahden kuukauden välein. Yleisistä jumistaan poiketen koiralla oli myös jumia lannerangassa. Ehkä enempi agility näkyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti