Tänään alkoi Munkkiniemessä HurHan kuuden kerran tokokurssi, jonne Sarakin pääsi osallistumaan juoksusta huolimatta. Aluksi otettiin seuraamispätkä avoimen luokan koetyyliin. Saralla oli aivan liikaa energiaa, seuraaminen oli tiivistä, mutta koira koitti edistää koko ajan ja täyskäännöksissä näykki lahkeesta. Jouduin välillä hidastelemaan ja pysähtelemään, jotta saisin koiraa enemmän oikealle paikalle. Ois tehnyt terää käyttää hihnapakotetta... Taisin vähän liian paljon innostaa koiraa lelulla vuoroamme odotellessa? En ole vielä keksinyt sitä oikeaa tapaa saada koira juuri sopivan innokkaaksi, useimmiten menee yli... Toisaalta tuolla kentällä ei olla treenattu sitten alkukesän, joten voi olla, että Sarpsalla oli senkin takia turhan paljon intoa. Mutta jotain positiivistakin eli kuulemma Sarps käyttää vähän jo takapäätään käännöksissä :)
Seuraavana oli paikallaanmakuu rivissä. Sara oli laitimmaisena. Lyhyehkön paikallaanolon jälkeen kävin palkkaamassa välillä ja sen jälkeen menin piiloon pariksikymmeneksi sekunniksi ja loppuajan olin jälleen näkyvillä. Yhteensä makuutusaika oli siis avoimen luokan aika eli 3 min. Ohjaajan mielestä Sara on paljon skarpimpi, kun en ole näkösällä. Hyvä niin. Muuten se otti taas perinteisen lonkka-asennon ja toinen etutassukin oli käännettynä kaksinkerroin... Uudella käskyllä "Maahan" oikaisi sentäs tassunsa. Ennen paikallaanmakuuta otettiin luoksepäästettävyys alokasluokkamaisesti. Sara pysyi perusasennossa ohjaajan tullessa lähelle! Näköjään käsky "Odota" on tarpeeksi voimakas pitämään koiran paikoillaan. Aiemmin olen hokenut vain "Sivulle" -käskyä, joka ei ilmeisesti Saran mielestä ole niin vakuuttava etteikö voisi ottaa ihmistä hyppien innosta vastaan.
Lopuksi kokeilin pariin kertaan ruutua samalla tapaa kuin viime kerrallakin. Tällä kertaa Sara vaati ohjausta melkein ruutuun asti. Syitä tähän voipi olla monia. Eli mulla oli narupallo näkyvissä, jota koira tietysti kyttäsi. Lisäksi alkoi olla pimeää ja ruutumerkit hukkuivat kentällä oleviin lehtiin. Pitäisi hommata omat merkit jo. Ja toki sellainen paketti, missä tulee jalkapallo Sarpsalle :)
Ihan viimoseksi Sarps veti vielä rundia samalla kurssilla olevan Assi-auspain kanssa.
---
Sunnuntaina saimme kylään Seneca-äipän ja Rita-tädin. He viihdyttävät elämäämme toistaiseksi. Sarps on selkeästi saanut enemmän "minä, minä" -asennetta normaaliin yhden koiran elämään verrattuna. Sellanen tarttuu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti