Lauantai vietettiin hakumetsässä Sari Kärnän koulutuksessa. Mullehan haku on vielä lajina vieras, mutta päivän päätyttyä laji tuntui tutummalta. Jotain on Rinnan opetuksessa mennyt jo pieleen. Sen opetuksesta on kuulemma jäänyt yksi vaihe väliin, eli aloitettiin suoraan hajun haulla eikä hajuun reagoimisella. Hupsista. Onneksi suurempia vahinkoja koulutuksessa ei ole tehty, vielä :p
Tehtiin kaksi kierrosta. Molemmissa oli viisi maalimiestä samoissa kohdissa. Ekalla kierroksella tehtiin hajun hakuina ja toisella vähemmillä avuilla. Hajun haussa mun pitää olla ihan varma, että koira on saanut hajun. Nyt tuli ekalla maalimiehellä turhaa juoksentelua, kun koira ei ollutkaan saanut ukosta hajua. Se tosin teki siinä vahingossa hyvän tyhjän :p
Toinen kierros suorilla lähetyksillä oli Rinnalle liian vaikea. Se ei juossut viiteenkymmppiin suoraan lähetyksellä, vaan lähti kiemurtelemaan. Se sai kuitenkin mennä ja etsiä maalimiehen näin. Jatkossa jatketaan edelleen hajun haulla, toki tuulen tuodessa hajuja voi lähettää ilman apujakin. Maalimiehet myös jo useammin jo viiteenkymmppiin. Rinnalla ei ole useinkaan ollut.
Sunnuntaina jälkeiltiin. Tuuli teki 650-metrisin jäljen ja se oli suurimmaksi osaksi hakkuuaukealla. Pohja oli kuivaa savea, hiekkaa ja multaa. Tämä yhdistettynä helteiseen säähän teki jäljestä ehkä yhden haastavimmista mitä Rin on koskaan ajanut. Rinnalla olikin selvästi vaikeaa. Paristi se hukkasi jäljenkin, mutta löysi sen sitten taas. Näissä se turvautui jälleen lähtemällä jälkeä taaksepäin ja nyt sitä oli vaikea kääntää oikeaan suuntaan. Vauhti oli hidasta. Kulmat oli nyt ehkä sen takia parempia. Se oli niissä tarkempi eikä vetänyt yli. Lopun hiekkatien ylitys oli hyvä. Kuudesta kepistä löytyi kolme. Eka oli jo ennen hakkuualuetta ja siitä koira meni reagoimatta yli. Kaksi muuta jäi hakkuualueelle. Vika löytyi. Jäljellä oli kolme jäljen nostokohtaa. Kaikki janat oli huonoja. Koira lähti melkein heti vinoon jäljen suuntaan. Ensin lähetin sen uudestaan vinoonmenokohdasta, mutta vikalla otin uudestaan samasta kohtaa ja se oli selvästi parempi.
Päivän päätteeksi tein vielä nurtsille jonkun 100-metrisen namijäljen. Nyt lähtö oli hyvä. Käytin nyt namien etsintää tarkoittavaa käskyä. Jäljellä Rin meni paikoin hyvällä rytmillä, mutta paikoin se ryysäsi. Lopun purkin se ilmaisi hyvin.
SARPPAKIN pääsi tekemään vähän sunnuntaina tokoa. Käytin vierasta paikkaa hyväksi ja tehtiin kokeenomaisesti halliin tulo ja liikkeen aloitukseen ohjaus. Koira kulki sivulla halliin sisälle ja liikkeen aloituspaikkaan ohjauksessa se tarjosi kontaktia, josta palkka. Siitä jatkettiin käskytettynä seuraamiseen. Saran oli ihan vain pakko vilkuilla paikkaa välillä, etenkin käännöksissä tipahti. Pääsi nyt huomauttamaan näistä. Ääntelyistä myös jouduin huomauttelemaan, nykytilanteeseen nähden aika paljonkin. Mutta otinkin koiran aika suorilla autosta halliin. Olisi pitänyt antaa sen purkaa vähän. Lisäksi Sa teki pää maassa makuita. Siinä riittää vielä töitä.
Lisäksi perjantaina ehdin hömpötellä kummankin kanssa agia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti