Kohdutonta menoa

Terveisiä avaruudesta!

SARAN lekurikäynti yhdistettiin reissuun ja koira steriloitiin Kajaanissa Countrypoliksessa. Eläinlääkärinä oli Marja Ojalehto. Ennen sterilointia Saralta otettiin selkäkuvat. Koirallahan todettiin selkämuutos jo virallisia lonkkakuvia otettaessa. Niistä kuvista ei selvinnyt oliko nikamia liikaa vai liian vähän, joten halusin ottaa koirasta vielä uudet kuvat. Nyt tuli hyvä tilaisuus steriloinnin yhteydessä. Saran nikamamuutos paljastui yhdeksi ylimääräiseksi nikamaksi. Nikamien välit on onneksi siistit, ei lainkaan ahtaat. Kuvat lähti myös Kennelliittoon arvioitaviksi. Vastausta sieltä odotellaan vielä.

Saran sterilointi tapahtui avoleikkauksella poistaen koko kohtu. Halusin niin. Leikkauksessa käytettiin sulavia tikkejä sisäsulkuun ja päälle tuli pelkkä kudosliima. Koira sai opioidi- ja tulehduskipulääkepiikit leikkaksen jälkeen ja sitten vielä kuuden päivän tulehduskipulääkekuurin (Norocarp) suun kautta. Sara antoi haavan olla rauhassa käskystä, eikä sitä haava tuntunut sitä juuri kiinnostavan. Se saikin olla paljon ilman kauluria, vaikkei kaulurikaan näyttänyt koiraa haittaavan. Enempi se haittasi muita. Rinnaakaan ei Saran haava kiinnostanut.

Vuorokausi leikkauksesta.

Leikkauksen jälkeen koira alkoi heräilemään vasta illalla ja oli aika väsynyt. Seuraavana päivänä kuitenkin jo nähtiin sarppamaisuuksia :) Sara on ollut kiltti potilas. Toisesta päivästä alkaen se vaan kuvitteli olevansa jo terve :p Sittemmin Sara on keskittynyt vain parantumiseen. 

Viikko leikkauksesta.

RINNA kisasi agilityä Kajaanissa kahtena päivänä yhteensä neljän startin verran. Kaikilta radoilta tehtiin tuttuun tapaan hylätyt. Tuli taas mietittyä touhun järkevyyttä, kun mä en vaan opi. Ongelmahan on (siis yksi niistä), etten osaa rataantutusmista tehdä Rinnan silmin. Ohjeistessa koiraa mun pitäisi olla jo muutaman esteen edellä, ei fyysisesti, mutta ainakin mielessä. Todellisuudessa oon korkeintaan koiran kohdalla vasta menossa.... Eli taas tehtiin tuloksetonta työtä. Lopputuloksena mua alkoi ärsyttää siihen malliin, että taidan kuitenkin selata lisää kisakalenteria ;)
 
Kari Jalonen oli tehnyt aika kimurantit radat ykkösten radoiksi. Onnistumisia oli takaaleikkaus kepeille onnistui ja puomin leijeröinti. Lisäksi onnistuin ohjaamaan koiran kepeille, vaikka putken suu oli metrin päässä houkuttimena. Mieltä lämmittää myös Rimpan oli kuuliaisuus. Kun ohjaus oli myöhässä tai epäselvää, koira antoi palautetta haukkuen mun edessä eikä lähtenyt omille kiertoradoilleen.

Toisen päivän radat oli Anne Viitasen suoraviivaisia ykkösluokan ratoja. Tällä kertaa kusahti kontaktit. Ekalla radalla koira pyörähti mun takaaleikkauksesta puomin alastulolla palaten kontaktille uudestaan, joten siitä hyl. Mutta ei se mitään, vitonen oli jo alla keinun ylösmenolta. Toisella radalla Rin varasti puomin kontaktilta, josta kävelytin koiran ulos. Siinäkin oli jo hylly alla koiran hypättyä este edestakaisin mun ohjattua huonosti.

Rinna on myös treenaillut. Päästiin paikallisessa seurassa hakuilemaan. Vaikka edelliskertoja ei ole montaa takana ja viime kerrastakin on kuukausi ja nyt oltiin taas eri seurassa, niin kyllä vaan Rinna tietää jostain että pääsee hakuilemaan. Se alkoi autosta otettaessa taas kiljumaan :p Rinnalle otettiin neljä maalimiestä. Eka hajun hakuna, loput valmiina suorapalkoilla. Treenin tarkoituksena oli tällä kertaa se, että maalimies saa pideltyä koiraa kunnes saavun paikalle. Noh, vastoin mun odotuksia Rinna viihtyi hyvin maalimiehillä. Se toi niille leluakin ja tarjosi haukkua. Hienosti! Lisäksi koira teki marjastusreissulla janatreeniä. Janat oli n. 40-60 metrissä. Koira suoriutui niistä tosi hyvin!

Päästiin kuokkimaan myös tottiksia seuran vapaavuorolle. Laitoin Rinnan ensin makuuseen muiden tehdessä omiaan. Kyynärä jäi ylös, joten sen kävin korjaamassa vetäen koiran maahan. Pysyi sitten hyvin. Seuruussa nillitin kontaktista, sen myötä paikkakin korjaantuu. Ja kun koira seuraa kunnolla niin se tekee jäävätkin hyvin. Eli kaikki lähtee perusteista ja niiden ollessa puutteellista ongelmat vaan kertautuu.

Jäävistä maahan jätti taas kyynärää ylös, siihen kanssa korjaus. Muuten palkat jäävistä pysymisessä. Luoksetuloissa autoin koiraa eteentulossa tai käskin sen maahan eteen. Tää tarttis edelleen paljon reeniä. Noudoissa treenattiin kakskilosella niskoja ja sitten vauhtinoutoa pitkältä matkalta. Luovutuksen jälkeen edestä sivulle siitymissä namitin koiraa, ettei se äännellyt. Näitä voisi tehdä kuuristi. Hyppynoudot koira teki hyvin, myös vinona. A:lla otin ensin noutona, sitten edestakaisin menoa namituksella. Kapulan haut telineestä sujui ok. Eteenmenossa tehtiin koko liikettä ja lelulle juoksua. Se maahan meno pitäisi treenata nopsemmaksi. Tänään keskityttiin enempi seuruuosioon. 

Hyvä reeni kaiken kaikkiaan. Ehkä olen alkanut oppia viimein kuinka Rinna toimii. Olen osannut treenata nyt enempi ajatuksen kanssa. Mun pitää olla täysin mustavalkoinen. Sara tekee parhaansa tein minä mitä tein, mutta jos Rinnan antaa lipsua niin se kyllä lipsahtaa. Vaatimustason pitää olla aina korkealla. Koira on hiljaisempikin, kun sillä on selkeät säännöt.