maanantai 7. elokuuta 2017

Jännitystä kuriin

Olen alkanut ajatuksella työstämään omaa jännittämistäni. Kuinka voisin sitä hallita tai tulla edes sen kanssa toimeen? Käväistiin RINNAN kanssa PK-SM-kisoissa, mikäs sen parempi tilanne treenata omaa jännittämistä! Siinä ennen omaa suoritusta muiden hienoja suorituksia katsellessa en voinut kuin ihmetellä mitä siellä tein. Kuka hullu nyt menee treenaamaan SM-kisoihin?

Mun jännittämistä on toki työstetty jo pitempään. Suurin edistysaskel oli hyväksyä jännittäminen. Annoin itselleni luvan jännittää ja kuulostelin itseäni. Missä tilanteessa jännittäminen nousee, missä laskee ja miltä minusta tuntuu milloinkin tuntuu? Jännitääminen ei enää ahdista, vaan on ennemminkin mielenkiintoista tutkia omia mielenliikkeitä. Alkuun en jännityksestä pystynyt syömään, en nukkumaan. Nyt pystyn jo syömään ongelmitta ja myös nukkumaan yöni hyvin. Viime kertoina en ole enää päivän päätteeksi saanut migreeniä jännittämisen takia.
 
Rinnahan reagoi voimakkaasti mun jännittäniseen. Kun en jännitä, niin se kulkee näppärästi mukana. Se vaan hakee mun huomiota keksien keinoja ansaita namppoja. Kun olen jännittynyt, niin se näkee potentiaalisia uhkia joka puolella ja pälyilee ympärilleen. Se on ihan ihmisen mieli. Tämän huomasi nytkin hyvin. Kun otin koiran reilusti ennen omaa vuoroa kisapaikalle hengailemaan eikä oma jännittäminen ollut noussut vielä huippuunsa, niin mulla oli oikein mukava koira mukana. Kun taas otin sen mukaani ennen suoritusvuoroa jännittyneenä, se rähjäili muille koirille.

Jännityksen tilat vaihteli ennen suoritusta laidasta laitaan, mutta kun oikein keskityin niin onnistuin hallitsemaan omia jännitystilojani! Aika huimaa, että ihan vaan ajatuksen voimalla voin hallita itseäni. Ei yhtään turha reissu siis! Sain jotenkin itseni rentoutettua omaa vuoroa kentän reunalla odotellessa koiraa rapsutellessa. Avainasemassa oli keskittyä oman itseni tunnetilaan, pelkästään omaan itseeni. Toivottavasti onnistun näin toistekin!

Vaikka nyt pystyin olemaan suht vähän jännittynyt, niin Rinna toimi pääosin kuten ennenkin. Millähän sen saisi uskomaan ettei ole hätää? Sille ei riittänyt se, että sain laskettua jännitykseni vaan koiralla jäi siitä huolimatta tilanne päälle. Olisi varmaan pitänyt kyetä ottamaan koira autosta jännittämättä. Ja mikä koiran käytöksessä johtuu mun jännittämisestä ja mikä on jo opittua kisakäytöstä? Tottiksessa on vielä paljon tehtävää. Sitä on työstettykin, mutta mielentilaongelmat ei hetkessä korjaannu.

Seuraamisessa päätin vain keskittyä omaan kävelemiseeni enkä antanut yhtään lisäkäskyä. Rinna huiteli alkuun edellä. Se haukahteli täyskäännökset, sillä tulin sen linjalle. Kaavion loppua kohden se alkoi löytää paikkansa ja kulki kontaktissa. Istumisessa Rin keuli seuraamisen muuten liike oli hyvää. Molemmat jäävät onnistui vasta toistolla ja eteentuleminen oli huono kummallakin kertaa, ensin koira törmäsi tullen vinoon ja toisella kertaa eteentuloa ei edes tapahtunut vaan koira tuli suoraan selän takaa kiertäen sivulle. Se ei vaan pysty jäämään erilleen minusta kokeissa juoksujäävissä ja sitten se tulee niin lujaa luokse ettei ehdi jarrutella. Noudoissa se oli liian kiihkeenä. Haukkua tuli, mutta sain sen omalla rauhallisella olemuksella loppumaan alkuunsa. Esteet Rin kiersi molemmat tullessaan. Se ei halua tulla esteitä yli minuun päin. Eteenmeno oli jopa aika ok. Mun kävely oli vaan kuulemma liian hidasta. Lisäksi suunnilleen kaikissa liikkeissä sain noottia siitä, etten ottanut riittävästi askeleita valmistelevissa osuuksissa. En pystynyt laskemaan askeleita ja pitämään omaa mieltä kasassa yhtä aikaa.

Eli liikevirheitä tuli reilusti. Moni liike jäi puutteelliseksi. Paikkamakuu oli ainoa erinomainen. Istuminen oli erittäin hyvä. Tasamaanouto vielä tyydyttävä ja eteenmeno hyvä. Kaikkine virheineen Rinna kerää kyllä hyvin pisteitä! Tällä kertaa pisteitä tuli 66. Ei niillä tokikaan jatkoon päässyt, mutta oma tavoite täyttyi.


Samaan aikaan toisaallla eli Hyvinkäällä SARA oli Elinan esittämänä elämänsä toisissa näyttelyissä :D Se oli maksutonta huvia, sillä yli 10-vuotiaat veteraanit pääsi ilmaiseksi osallistumaan erkkariin. Sasu oli edelleen rotuisekseen tunnistettavissa tuomari Sharon Spaeksin mielestä.

"Nice head plains, but would like to see more fill under eye, more width to muzzle. Nice lenght of neck, adequate posternum. Could use a better shoulder lay and return of upper arm. Nice topline and lenght of loim. Could use more bone for size. Nice converting rear, paddles a bit in front. Adequate sidegate."

VET H 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti