Tarkoitus oli antaa keppijäljen vanhentua tällä kertaa ennen sen ajamista. Talloin siis peltojäljen neljällä kepillä. Se sai olla puolisentoista tuntia ennen ajoa. Jäljestäminen oli yhtä sähläystä. Eka keppi vielä nousi, sen jälkeen homma hajosi kokonaan. Maassa oli painaumia, joten joku/jotkut oli kävelleet vastikään jäljellä. Jätettiin se siihen ja tehtiin suunnitelmiin muutos: otettiin ekaa kertaa janatreeniä. Talloin kauemmas pellolle J:n mallisen parinkymmenen metrin mittaisen jäljen kolmella kepillä. En antanut koiralle mitään vinkkiä tulevasta, vaan annoin sen itse keksiä homman. Sara löysi ongelmitta jäljen, siitä kehut. Jälkityö oli nyt ihan toista kuin äsken. Hyvää työtä siis, kaikki kepit nousi. Palkaksi olin varannut pelkkää nappulaa ja narupallon. Aiemmin en ole palkannut koiraa jäljellä leluilla, sillä ajattelin niiden nostavan liikaa kierroksia. Nyt kokeiltiin sitten sitäkin, koira ei vaan oikein syttynyt palloonsa normaaliin tapaansa. Juoksenteli kyllä sen perässä ja repi, mutta oli ikään kuin olisi ollut jotain muuta vailla. (By the way, kuinka vaikeaa voi olla muistaa tehdä namiruutua ennen jälkeä?)
Illemmalla vielä tunnari. Aloitettiin haistelujärjestyksen opettelu. Kuuden kapulan rivi, jossa toisiksi viimeinen oli hajustettu. Koira perusasentoon kapuloiden vasempaan päähän ja siitä käsky. Sa haisteli siististi järjestyksessä kapulat. Oman tullessa kohdalle otti sen ja toi pureskelematta. Jotta suoritus ei olisi ollut ihan täydellinen, niin luovutusasento oli vino. Lisäksi aloitettiin kosketusalustaan hakemaan lisää kestoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti