torstai 21. toukokuuta 2009

Jäljestystä


Tallasin Saralla tällä kertaa ovaalin mallisen 100 metrisen jäljen kosteahkoon metsään. Tein jäljen jälleen pienillä askelväleilla ja namitin muutaman metrin välein. Kaksi purkkiakin laitoin jäljelle; ekan noin 30 metriin ja vikan loppuun. Jälki ylitti kahteen kertaan saman polun. Ylitykset tallasin tiheään ja namitin. Lisäbonuksena jäljen vanhetessa koira ja ihminen kulki polkua pitkin.


Ensimmäisen kymmenmetrisen Sa kulki pää turhan ylhäällä häsläten, sitten se painoi nenänsä maahan. Muutenkin koiruus ei tehnyt töitä tarkasti, vaan vähän sinne päin vain. Poikkeuksena edellisiin jälkiin tällä kertaa jäljestyskäskyn antaessani en osoittanut maata. En myöskään tallanut ja namittanut ensimmäisiä metrejä kuten ennen olen tehnyt. Ensi kerralla otetaan siis nämä taas kuvioihin mukaan. Lisäksi voisi vaikkapa antaa koiran haisteltavaksi namiruutu ennen varsinaista jälkeä, jotta koiralla olisi jo valmiiksi oikea vaihde päällä. Pitäsi myös välillä antaa koiran haistella vanhempaakin jälkeä, jolloin hajut oisi painuneet maahan. Nythän jäljet vanhenee vaan vartista puoleen tuntiin.


Polun ylitykset oli vähän vaikeita. Sa oisi lähtenyt kulkemaan polkua pitkin. Se kuitenkin palasin itse takaisin ja lähti kulkemaan jäljen suuntaan. Sa kulki ensin vikan purkin ohi ja sitten bongasi sen katseellaan. Jätin siis purkit puiden taakse niin ettei jälkeä pitkin tullessa purkkeja huomannut. Mutta pitänee siis piilottaa ne vielä paremmin. Lisäksi voisi vaihdella purkkien määrää, ei aina sitä kahta purkkia.


Kotimatkalla Sarps näki tälle vuotta ekaa kertaa lehmiä läheltä. Se ohitti ne tomerana häntä pystyssä. Olisikin mielenkiintoista päästä testaamaan koiruuden paimmennusominaisuudet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti