Jalkauduimme Terhin kanssa Siikajärven metsiin tekemään jälkiä. Sa sai haisteltavakseen namiruudun, Terhin tekemän parinkymmenen metrin mittaisen suoran loppupurkillä ja minun talloman 100-metrisen pienesti mutkittelevan kaaren kolmella purkilla. Jäljet ehti vanheta parisen tuntia ja ruutu puoli tuntia.
Ekana siis namiruutu (pieni, kokoa n. 1 x 1 m). Sa pysyi hyvin ruudussa, mutta namien syönti jäi lyhyeen. Ihmettelin vähän, kun Sarpsa söi nameja irvistellen. Sitten huomasinkin maan kuhisevan muurahaisia. Kutsuin koiran siis poies. Seuraavaksi sitten Terhin tekemä jälki. Tämän tarkoituksena oli vain nähdä, miten koira työskentelee jonkin muun tekemällä jäljellä. Sarahan ei ole aikoihin saanut haistella muiden tekemiä jälkiä. Jäljen alkupätkä meni hyvin, mutta lopussa koira kadotti hajun. Palkkasin sen sitten taskunameilla, sillä en itsekään huomannut purkkia (oltiin kuitenkin jäljen lopussa).
Viimeisellä jäljellä oli Saran työskentely oli huonoa. Se kulki nenä ilmassa ja haki hajuja niin. Jonkin kerran annoin käsiohjauksen kera jäljestyskäskyä, jolloin koira menikin hetken maata haistellen jälkeä pitkin. Keskimmäinen purkki jäi jäljelle, sillä Sa meni parinkymmenen metrin matkan jäljen vieressä. En osannut jarruttaa koiraa, sillä en itsekään tiennyt tarkalleen missä jälki menee (merkkaa paremmin!). Sa selvitti siis kuta kuinkin jäljen itsekseen, mutta meni liiaksi ilmavainun perusteella.
Vuoden ekat jäljet meni todella kivasti, mutta nyt viimeisillä kolmella kerralla työskentely ei ole ollut mitenkään mallikasta. Niissä kaikissa on ollut märkä tai kosteahko maa, joka on siis Saralle se vaikein. Ens kerralla tehdään helppo jälki helppoon maastoon, jotta saataisiin välillä parempi suoritus. Mun pitää myös vaatia koiraa työskentelemään paremmin, jarrutella siis koiran menoa ja odottaa, että nenä painuu maahan.
Nyt keräsin metsästä myös suht oikean kokoisia keppejä. Lisäksi otin muutaman pidemmänkin, jotka pitää saada pätkityksi. Nyt vois siis yrittää aloittaa keppitreenejäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti