Jälkiä, jälkiä ja jälkiä!

Tänään tein RINNALLE kaksi cityjälkeä lähinurkille. Ne ajattiin peräkkäin. Ensimmäinen kulki harjun päällä lähes koko 300 metriä. Kerran se poikkesi alas, jossa oli asvalttitien ylitys. Ihmiset oli ystävällisesti vaikeuttaneet jälkeä jättämällä roskaa puskiin :/ Rimppa ei ne haitanneet. Sitä haittasi kesken jäljestyksen lähellä mennyt koira. Rinna räjähti sille, mutta palasi käskystä takaisin jäljen pariin. Molemmat jäljen kepit löytyi. Vika oli kuopassa sahanpurujen seassa ja Rinnalla meni hetki sitä paikallistaessa.

Toinen jälki kulki pururadan lähettyvillä. Silä oli pituutta n. 400 metriä ja keppejä oli kaksi pientä. Rinnalla oli paljon enemmän vaikeuksia tällä jäljellä. Ehkä jäljen vanhetessa pari tuntia siellä oli ehtinyt kulkea muitakin. Jälki kulki satasen metriä pururataa pitkin ja se oli Rinnalle liiankin kova pala. Rinna hairahtui tässä väärälle jäljelle. Kiskoin koiran pois ja palattin kohtaan, jossa tiesin koiran olleen vielä oikealla jäljellä ja ajettin kohta uudestaan lyhyellä liinalla. Jäljellä oli osin syöty harakka eikä Rinna noteerannut sitä mitenkään. Terävässä kulmassa lopussa koira meni ensin yli ennen kuin ymmärsi hakea kääntynyttä jälkeä. Nämä on olleet ennenkin samanlaista hapuilua. Kepeistä löytyi vain viimeinen. Eka jäi löytymättä koiran hukattua jäljen.

Eilen käytiin Inkan kanssa tekemässä jälkiä metsään. Rinnalle tilasin pitkän jälken ja Rinna sai 2 km jälkeä. Se oli tosi puhki ajon jälkeen! Paikoin metsässä oli vielä lunta, pääosin hankikantoa. Rinna ajoi lumikohdat tarkemmin, matalalla nenällä hitaasti. Jäljen loppupuolella odotti jackpot eli tuoreita hirven jälkiä! Rimppa poistui jäljen sivuun maistamaan kakkaa. "Jätä"-käskyllä se lopetti syönnin ja sitten omatoimisesti siirtyi takaisin jäljen pariin. Hienoa! Jäljellä oli löydettävissä kuusi keppiä. Rinna ilmaisi hyvin viisi ja kuudes jäi metsään. Koira oli ehkä siinä vaiheessa jo aika väsynyt.

Kepit on nyt kauden alusta löytyneet tosi kivasti. Nämä kaksi on nyt ainoat ilmaisematta jääneet kepit ja keppiprosentti on nyt yli 90 %. Ikinä ennen ei ole näin vahvasti lähtenyt kausi käytiin keppi-ilmaisujen suhteen, vaan alkukaudesta kepeistä suunnilleen joka toinen löytyy ja loppukauteen mennessä alkaa jokainen nousta. Tästä taitaa tulla hyvä kausi. Pelottava tunne :p

Eilen jälkien vanhetessa tehtiin kauden eka esinetreen ja tallottiin kaksi suikaletta ruutua. Ekaan tuli esineet eteen ja vahingossa taaksekin, toiseen taakse. Ekassa ruudussa Rin reagoi tosi hyvin ekaan esineeseen. Se juoksi yli, painoi jarrut pohjaan ja löysi sukan juuren kolosta. Takaesinettä ei tästä ruudusta noudettu (tipahti vahingossa eikä tiedetty sen olemassaolosta :p ). Hienoa, että takapainotteinen koira reagoi etuesineeseen! Toisessa ruudussa oli alussa kaatunut puu koko ruudun leveyisenä. Rimppa sujahti siitä siististi oksien lomasta ali. Takana esine oli korkeammalla juurakon päällä. Sekin löytyi näppärästi. Oikein onnistunut esinetreenikin siis!

DOTKIN on aloittanut jälkikautensa. Se on saanut ajaa yhden helpon namijäljen kahdella esineellä. Talven tauon jälkeen ajattelin esineilmaisujen kadonneen kokonaan, mutta mitä vielä! Molemmat tuli ilmaistuiksi. Muutenkin Dotin meno oli jälleen samanlaista kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Ihme tyyppi.

Rällyä

Viime kimpparallyn ratana:

Kuva kopsittu täältä.

Käännöskäskyt kaipaa erottelutreeniä. Ne sekoittuu liian helposti. Osassa käännöksistä on edelleen käskyjen lisäksi vartaloavutkin mukana ja luulen, ettei koira vaan erota käännöksiä toisistaan liian samankaltaisten apujen takia. Vahvistetaan siis suullisia ja vähennetään muita apuja. Käänöksissä lisäksi ongelmana on sijoittuminen kyltille. Helposti suoritan kylttiä liian lähellä, jolloin koira osuu kylttiin :p

Oikean puolen seuraaminen ei tokikaan ole samalla tasolla kuin vasemman puoleinen. Oikean puolen seuruussa on paljolti samoja ongelmia kuin aikanaan vasemman puolisessa. Tarvitaan siis treeniä tähänkin. Vahvistetaan oikeaa paikka ja kontaktia. Oikean puolen tapahtumat myöskin on vasenta heikompia. Pyörähdys oikealla ei onnistu ilman reiluja käsiapuja. Sara osaa tällä hetkellä erotella pyörähtämissuunnat käskystä. Oikealla perusasennosta pyörähdys onnistuu tällä hetkellä pelkällä käskyllä, mutta seuraamisessa ei. Asennon vaihdot onnistuu oikeallakin sivulla, mutta koira vinoutuu sillä sivulla helpommin. Näihin palkan suunnan avulla korjauksia.

Tänään treenattiin edellä mainittujen lisäksi putki-käännös-erottelua. Näissä Saralla ei ole suurempia vaikeuksia, sillä putkea on käytetty runsaasti häiriöelementtinä jo tokon parissa.

Onnistunutta treeniä

Maanantain tokoissa tehtiin RINNAN kanssa samaa treeniä kuin pari viikoa takaperin (klikkaus taaksepäin). Tällä kertaa treenin tavoitteena oli saada treeni onnistumaan. Treenin vaiheet piti suunnitella hyvin, että koira saisi vain onnistumisia. Aluksi tehtiin temppuratoja samoilla asetelmilla kuin viimeksikin. Niihin minulla oli toimintasuunnitelma. Merkin kierrossa ruutua kohti kävin näyttämässä koiralle merkkiä ensin. Kierron jälkeen koira pysäytetyäni kävin näyttämässä seuraavaa etappia eli ruutua ennen lähetystä. Toisessa treenissä tunnarit vietiin ensiksi ja sen jälkeen kävin näyttämässä ennen kapuloille lähetystä kierrettävää merkkiä. Nämä sujui kuin suunnitelma eli koiran kiihkot pysyi poissa toisin kuin viimeksi, jolloin homma tehtiin eksperimentaalisesti ilman kunnon suunnitelmaa. 

Onnistuneen setin jälkeen lisättiin uusia temppuja. Uskaltauduin tekemään nämä vähemmillä suunnitelmilla, kun koiran asenne oli saatu avoimemmaksi rutiinien rikkomista kohtaan. Ensin tunnareiden viennin jälkeen lähetys vastakkaisen suuntaan hypylle ja koiran pysäyttäminen hypyn taakse. Sieltä tunnareille lähetys itse ollen selin tunnareihin (kohti hyppyä). Toisessa setissä kokeiltiin kaukoja pelkillä suullisilla käskyillä ohjaajan ollessa selin. Kaukoissa mun käskyttämiseen vaikutti tieto siitä miten koira reagoi käskyihin. Minun katsoessa peilin kautta koiran toimia käskytys oli varmempaa kuin silloin, kun en tiennyt mitä koira teki. Mun käskyttäessä epävarmemmin vaihtoon saattoi tarvita useammankin käskyn. Vaihtotekniikka oli yllättäen samanlainen olin itse miten päin vain. 

Hakutreeneissä Rinna on taas kuurina ollut alueen tallonnassa mukana. Tänään koira pääsi suoraan tallontahommista treenihommiin. Sen mielentila oli aika hyvä! Toisella puolen aluetta haukkuilmaisut oli parempia kuin toisella puolen. Todennäköisesti Rinnalla oli toisella puolen enemmän vaikeuksia paikallistaa maalimiestä, sillä se oli vinkunut ennen maalimiehen löytymistä ja haukun aloittamista. Sen pää vaan vie nopsempaan kuin jalat. Tällä puolella myös haukku oli katkonaisempaa. 

Halinnan puolesta treeneistä jäi treenattavaa. Koira oli ihan hyvin hallussa, mutta pitäisi varmaan alkaa ottaa uusia elementtejä mukaan. Maalimihiehet on tähän mennessä palkanneet koiran suoraan hyvästä ilmaisusta, jonka jälkeen olen ottanut sen sivulle. Hallintaan ottoa maalimieheltä ilman palkkausta välissä ei ole vielä kokeiltu. Rin ei myöskään pysy sivulla pidempään vaan haluaa olla lähempänä maalimiestä :p Maalimieheltä kuljettaessa koiraa keskilinjalle se tahtoisi mennä edellä. Tänään pidin itse kiirettä keskilinjalle mennessä ja koira pysyikin paremmin mukana. Sille kävisi siis rivakampi tahti. Kerran lähetin koiran lennosta ja sillon se tuli pienen kierroksen jälkeen takaisin. Se oli selvästi hämillään saiko mennä vai ei. Eli erilaiset lähetykset myös treeniin. Hyvät treenit kun jäi paljon treenattavaa :)

Eva Bertilsson - käytäntö

Toisena seminaaripäivänä lauantaina koirat pääsi hommiin. Treenien lomassa heräsi tosi hyviä keskusteluja! Aloitettin ihan perusteista. Ensimmäinen harjoitteen keskiössä oli taukopaikka. Harjoitteessa koiraa palkattiin taukopaikalle, kutsuttiin tauolta kuljetukseen ja siitä takaisin taukopaikalle. Toisessa harjoitteessa otettiin varsinainen tehtäväkin mukaan. Hirveen simppeliä, jos vaan se suunnitelma on selkeä. Ekaan sessioon tulin ilman kunnon suunnitelmaa. Siksi työskentely oli epämääräistä sekä minun että DOTINKIN osalta. Ei muuta kun koira tauolle odottamaan siksi aikaa kunnes treenisuunnitelma oli selvä. Kunhan vain itse tiedän mitä teen, niin Dotkin on oikeasti hyvä! Suunnitelman puutteellisuus johtui siitä, että kuvittelin treenaavani uuteen paikkaan tuloa. Dot kuitenkin taas yllätti (minut) ja tuli tilaan ongelmitta kuin se olisi tullut tuttuunkin paikkaan. Sillä ei taida olla sellaisia ongelmia kuin kuvittelen sillä olevan :p Yhtäkkiä kuitenkin huomasin olevani jo suorittamispaikalla ilman sen pidemmälle tehtyä suunnitelmaa. En ollut kuvitellut pääseväni niin pitkälle. Tästä oppineena muut treenit oli paremmin suunniteltuja ja oikeasti sujuvia.

Suunnittelin treenit tarkoituksella yksinkertaisiksi, jolloin minulla olisi mahdollista luoda kupla koiran kanssa ja meno olisi sujuvaa. Yksinkertaisessa ja hyvin suunnitellussa sessiossa onnistuinkin melkein. Puutteena oli hengittäminen ja pienen session jälkeen tuntui kuin olisin ihan fyysisesti urheillut. Seuraavalle kierrokselle otettiin tietyt kohdat, joissa minun tuli hengittää. Tämän kierroksen jälkeen olo oli aika mukavan zenimäinen. Ehdottamasti mulle mukaan tietoiset hengittämiskohdat treeneihin, jolloin vähitelle hengittäminen alkaa tapahtua ilman erillistä ajattelua. 

Tokossa mun kupla pysyy paremmin ehjänä. Mulla on visiot ja olen varmempi tekemisissäni. Tokokuplaakin puhkoo helposti kuitenkin kouluttajan läsnäolo. Jään kuulostelemaan, jolloin kupla poksahtelee. Kouluttajan ei tarvitse puhua, kun se jo vaivaa minun ajatuksia. Myös koiran kuljettaminen sekä taukoilu on paljon selkeämpänä tokon parissa mun mielessä. Jostain syystä agilityssä nämä kaikki hajoaa jo heti. Suunnitteleminen on vaikeaa, kuplaan on hankala päästä ja se sujuvuus on vain haave. Kuplaan pääsyn avain on mulla itselläni hyvä suunnitelma treeniin. Tokokisoissa mulla on parempi kupla suojaamassa ulkopuoliselta kuin koulutuksissa. Kisakuplaa häiritsen ainoastaan minä itse eli sen kuplan ongelmat on kuplan sisältä tulevia.

Sunnuntaina jatketiin ja lisättiin enemmän asiaa treenisessioon. Ensimmäisellä kierroksella Dotin kanssa tehtiin rataa, jonka päissä oli putket ja niiden välissä hypyt. Esteet suoritettiin kolmella eri tavalla. Itse halusin tehdä kaikki treenit samassa sessiossa, sillä silloin jouduin keskittymään tekemiseeni enemmän ja silloin minulla oli mahdollisuus treenata sitä virhetilannetta. Ensin tehtiin rataa ympyränä putki, hyppy, putki ja hyppy. Sitten ekan putken jälkeen tehtiin tiukka käännös käännökäskyä käyttäen ja sitten loivempi käännös toiselle hypylle samalla käskysanalla, mutta omalla liikkeellä ero näyttäen. Tehtiin setti kolmesti. Ensimmäisellä normaalikäskymäärälläni, mikä on paljon :p Sitten keskittyen käskytysmäärään ja viimeinen kerta ilman käskyjä. Kahdessa ekassa ei niinkään ollut eroa, mutta viimeisimmässä ilman käskyjä tehden jouduin keskittymään ohjaamaan paremmin ja koirakin meni sujuvammin. Tämähän on todettu ennenkin, minä häiritsen turhilla käskyillä koiraa. Kertaalleen mun kupla hajosi ekalla kerralla siinä, kun ympäri pyörimisten jälkeen alkoi pyörryttämään. Tässä totesin yleisölle sen, mutta onneksi onnistui pitämään koiran kuitenkin kiireisenä heittelemällä sille samalla nameja. Hyvä pelastus!

Eka kierros:

Toisessa treenissä Dot treenasi putkijarrua. Treeni tehtiin lyhyellä putkella. Ensimmäinen toisto tehtiin lähettämällä koira läheltä putken ulostuloa, jolloin vahvistepalkka tuli heti käännöksen jälkeen. Seuraavalla kerralla lähetys tapahtui lähempänä sisäänmenoa, joka oli koiralle vaikeampi asetelma. Vika juoksu oli erottelu käännösten ja suoraan juoksun kanssa. Ekalla kierroksalla tehtiin toistot vasemmalla kädellä ohjaten ja toinen kierros oikealla puolella. Olin ajatellut typerästi käyttäväni koiran nimeä tarkoittamaan putkijarrua. Tällä saatiin hämmentynyt koira, joka kääntyi putkessakin ympäri totellakseen käskyä. Kokeilin seuraavalla kierroksella käyttää samoja käännöskäskyjä kuin hypyilläkin. Toimi muuten hyvin! Erottelu suoraan menon ja kääntymisen välillä oli myös toimivampi näiden käskyjen kanssa.

Käännöskäskyjen kanssa:

Yllättävää oli, ettei mun ohjauksi kritisoitu. Kun mulla oli selkeä suunnitelma, niin se oli hyvä suunnitelma. Sain hyvää palautetta muös omasta käytöksestäni koiran kanssa toimiessa. Jännää. Itse ajattelen etten osaa ja sehän se sisäpuokelta jo rikkookin kuplan :p

Muissa treeneissä osa treenasi lähtöjä, osa kontakteja ja takaakiertotreenikin oli. Niistä kirjoitin muistiinpanoja, ehkä epätäydellisemmin. Lähdöissäkin tärkeää on toki oikean asian vahvistaminen. Paljon palkkaa siitä, että koira pystyy olemaan paikoillaan, kun ohjaaja tekee liikehäiriötä ensin vieressä. Koiran liikkuessa etäisyyttä otettaessa ei palatakaan korjaamaan koiraa lähtöön vaan kutsutaan se luokse ja viedään lähtöön uusiksi. Uudella toistolla toki tehdään helpommin, jotta koira saa onnistumisen. Koiraa ei palata korjaamaan takaisin sen takia, että ihmisen liikkuessa koiran luokse koiralla on aikaa tehdä lisää epätoivottuja asioita. Lähtöjä kannattaa treenata erillään esteistä ja eri paikoissa sekä erilaisilla häiriöillä. Koiran ei haluta epäonnistuvan, vaan halutaan sille paljon tilanteita, joissa se onnistuu. Siten treenien suunnittelu.

Juoksukontakteja opettaessa namiautomaatilla automaatin sijaintia siirretään suhteessa puomiin ja sillä haetaan hyvä osumaa. Koiran loikkiessa automaatti lähempänä kontaktialuetta toimii ennataehkäisevästi. Onnistuneet toistot palkataan hyvin, huonoista toistoista koira saa huonomman palkan ja kuljetuksen harjoitteen alkuun. Näin koiran asenne säilyy eikä sille tule turhautaa. Lelua käytettäessä koiralle on opetettu jättämiskäsky ja huonosta osumasta se kutsutaan pois etäpalkkalelulta. Lelusta luopumisesta ja luoksetulosta ohjaaja palkkaa eri lelulla. Sujuvuutta saa jatkuvilla treeniasetelmilla. Esimerkiksi kontaktiestettä voi juosta edestakaisin tai voi tehdä esteistä peilikuvion, jolloin voi sujuvasti jatkaa treenistä toiseen. Koiran kuljettamisen treenin sisällä ei toki ole huonoksi, mutta sujuvalla suunnitelmalla saa enemmän toistoja lyhyessä ajassa. Juoksareissa koiran siirto puomille, kun tedään vain osaa esteestä tulee tehdä siten, ettei koira sekoita suoritusta kokonaiseen suoritukseen. Koiraa ei voi lähettää puomille (sen pitäisi mennä se kokonaan) vaan se joko nostetaan kyytiin tai sitten houkutellaan oikeaan kohtaan. Mikäli koira pelkää puomia, se nostetaan siinä kohdassa puomilta pois. Sen ei tarvitse suorittaa estettä pelokkaana. Se saa uuden yrityksen maasta lähtien. Sitten kun se uskaltautuu ja onnistuu, niin tietysti palkataan se koira vaikkei tassut haluttuun kohtaan kontaktia osuisikaan. Prioriteeteissä se asenne on se tärkein ja sitten vasta tulee tarkkuus.

Koiran pudottaessa rimoja kiireessä (hyppytekniikan ollessa kunnossa) tehdään rimoista merkittyksellisempiä. Koiran suorittaessa hyppyä ohjaajan juostessa poispäin palkataan koira hypylle (palkka valmiina, ohjaaja pudottaa tai heittää taaksepäin sen, joku muu heittää jne.). Hyppyjen katsomisesta voi tehdä myös merkittyksellisempää laittamalla esineitä rimoihin tai hypyn jalkoihin. Koiran tulee katsoa mihin se hyppää. Kaikkia näitä on Rinnan kanssa kokeiltu, mutta näitä pitäisi ehdottomasti ottaa treeniin useammin!

Pannan laiton opettaminen radan jälkeen hyväksi asiaksi. Usein radan jälkeen on ahdasta ja kaikki helpottaa se, että koira itse haluaa pannan kaulansa ympärille. Tehdään pannan laitosta palkitsevaa. Dot on sen verran epäsosiaalinen koira, että haluan opettaa sille tulevaksi kisarutiiniksi pantaan laiton radan jälkeen. Dotilla on jo vihje tähän panta sen nenän edessä ja se pannan nähdessään laittaa pään sen läpi. Jatkoon opetellaan tähän vielä suullinen vihje ja yhdistetään tämä kivana asiana kuulumaan agilityyn.

Seuraamisen edistämisessä tai hihnassa vetämissä ohjaajan pysähtyminen auttaa toki koiraa korjaamaan sijaintia, muttei se pitkällä tähtäimellä korjaa ongelmaa. Näissä pysähtyminen on se signaali, joka saa koiran tekemään muutoksen. Koiran pitäisi ymmärtää tarjota asiaa ilman tätä. Eli palataan siihen tilanteeseen, jossa vahvistetaan sitä mitä halutaan ennen virhettä. Virheen tullessa koiran voi siirtää vaikkapa käsikosketuksella treenin alkuun.

Eva Bertilsson - luento

Viikonloppuna osallistuin Eva Bertilssonin seminaariin positiivisesta kouluttamisesta agilityn parissa. Asiathan käy ihan sellaisenaan muihinkin lajeihin. Viikonloppu alkoi perjantaina luennolla aiheesta. Jaoin asiat luentoon ja käytännösharjoituksiin eri postauksiin. Yritin olla järjestelmällinen ja selkeä, mutta sitä en ole :p

Evan mukaan agilityssä on kolme perustetta: asenne, suunta ja tarkkuus (attitude, direction, precision) juurikin tässä järjestyksessä. Koiran asenteen olessa mitä parhain voi palkata koiraa jo asenteesta, vaikkei muut olleetkaan kohdillaan.

Muutama muu tärkeä asia: 
- Fokus. Sen avulla saa sekä koirasta että itsestä parhaimman irti.
- Intensiivisyys. Tekemisestä palkkaan ja palkasta tekemiseen, ei suunnitelemattomuuksia. Tekemisen jatkuminen myös virhetilanteissa. 
- Systemaattinen elekieli. Aina läsnä. Tiedosta! Rintamasuunta, liikeen suunta, palkan suunta. Mulla esimerkiksi on hirvittävästi sellaisia eleitä, jotka kertovat koiralle eri asioita kuin haluaisin viestittää.
  
Kupla, johon ohjaaja ja koira mahtuu muttei muuta, on tärkeä. Koen, että vaikka osaisinkin luoda kuplan ja sulkea muun maailman pois sieltä, mutta silti siellä kuplassa on liikaa tavaraa. Siellä on omaa epävarmuutta ja molempien turhautumista. Onneksi harjoittelemalla kuplan ulkopuolella olevien asioiden poissulkemista harjoittaa samalla niiden omien pään sisäisten äänten vaientamista. Kuplan lisäksi on toki tärkeää sinne kuplaan meno ja sieltä poistulo. 
   
Treenisession rautalankamalliin sisältyy koiran taukopaikka (station), kuljetus (tarnsport), tehtävä (work) ja palkka (reward). Nämä muodostaa selkeitä kiertokulkuja. Taukopaikkoja on erilaisia. Kurssilla nähtiin häkkiä, alustaa, syliä ja liikkuvaa kohdetta sekä tiettyä asentoa. Koiran kuljettamisen voi hoitaa namilla imuttaen, lelun kanssa leikkien liikkumalla, edeten nameja heitellen, sylikyytiä, pannasta kuljettamista, käskyn alla kulkemista, käsikosketuksen avulla kuljettamista tai kutsua paikasta toiseen. Kaikki asemat on kuitenkin ihan yhtä toimivia. Riippuu vaan siitä mitä koiralle haluaa opettaa. Siinä on häilyvä raja mikä on kuljetusta ja mikä taukoa. Niitä ei voi luokitella vain toiseen ryhmään eikä sillä ole väliäkään. Väliä on vain pitää koira kiireisenä. Kuljettaminen ja palkkaaminenkin voi olla sama asia. Puhetta oli myös pidempi aikaisesta taukopaikasta, jossa koira rentoutuu oikeasti. Se voi olla tietty paikka (häkki, auto jne.) tai tietty tilanne (ohjaaja vieressä) tms. Näissä treeneissä taukopaikalla tarkoitettiin lyhytaikaisempaa koiran säilyttämistä. Sitä aikaa, että itse saa koottua ajatukset ja hengitettyä ennen seuraavaa kierrosta. Silloin koiran ei edes haluta täysin rentoutuvan, vaan sen halutaan olevan tietynlailla skarppina odottamassa seuraavaa sessiota.

Koiran pitäminen treenisessiossa suunnitelmallisen kiireisenä on tärkeää, ettei vahvista epävarmuutta, turhautumista tai roskakäyttäytymistä. Suunnitelmallisuus treeneissä on tärkeää, ettei edellä mainuttuja pääse tapahtumaan. Mikäli kuitenkin jotain suunnittelematonta tapahtuu, niin tulee olla suunnitelma myös kuinka toimia silloin. Esimerkiksi käsikosketus on oiva siihen. Koira saadaan palkattua siitä ja siirrettyä tauolle eikä treenisessio päättyessä koiralle jää epävarma tilaa, mikä voi näkyä myöhemmin agilitystä puhuttaessa vaikkapa koiran vauhdissa. Se yleinen "Oho" pääsee suunnitelemattomissa tilanteissa usein ihmisen suusta. Se ei sellaisenaan tarkoita koiralle mitään, miksipä sille ei opettaisi merkitystä? Vaikkapa se käsikosketus silloin.

Virheen tullessa jatketaan tekemistä ja päätetään tilanne palkkaukseen. Seuraavaa kertaa varten mietitään miksi näin kävi ja tarvittaessa muutetaan treeniasetelmaa siten, että onnistuminen on mahdollista koiralle. Virheeseen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Treenit suunnitellaan kuitenkin siten, että onnistuneita toistoja tulee paljon enemmän virheisiin nähden. Virheeseen ei pyritä vaan vahvistetaan käytöstä monella eri tavalla eri ympäristöissä. Paljolla vahvisteella koira osaa asian vähemmällä virhemahdollisuudella. Vahvistetaan onnistumista, ei nosteta virheitä esille.

Teoriassa helppoa asiaa, mutta silti niin vaikeaa toteuttaa. Tarkan suunnitelman luominen on tärkeää ja loppujen lopuksi yllättävän vaikeaa. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Itselle ainakin ne kohdat, jotka ei mene suunnitelman mukaan. Sellainen varasuunnitelma puuttuu ja vaikka sellainen olisikin, niin yllättävässä tilanteessa ei suunnitelman mukaan osaa reagoida. Onneksi tätäkin voi treenata ja vahvistaa.

Mä hiihdän

Lomareissulla RINNAN kanssa on taas hiihdelty parin vuoden tauon jälkeen. Parissa vuodessa on tapahtunut ihmeitä ja koiran ohjattavuus on parantunut. Siihen on tullut jarrut. Hidastaminen onnistuu käskystä ja pysähtyminenkin useamman käskyn jälkeen. Ennen koiran sai pysähtymään vain kaatumalla :D

Onnellinen Rimppa kolmentoista kilometrin jälkeen. 

Juhalla

DOTIN kanssa on käyty ihan sormilla laskettavat kerrat agilitykoulutuksissa. Meillä on tosi hyvä agiryhmä, mutta tekee hyvää käydä välillä vieraissa. Tällä viikolla käytiin ekaa kertaa Agility Akatemiassa Juha Oreniuksen opissa. Dotin kanssa lähden helposti sipsuttelemaan enkä ole edes itse tosissani ohjauksessa mukana. Vieraassa seurassa onneksi tsemppaan edes vähän. 

Syystä jos toisestakin alan myös helposti (ala-)arvioimaan Dotsia, vaikka kyse onkin enemmänkin omasta osaamattomuudestani toimia Dotin kanssa. Dotin dissaus onkin ihan yleinen vitsi :p Taaskin Dot yllätti (minut) ja se teki rataa kuin se tekee treeneissäkin, innosta kiljuen. Sitä ei haitannut vieras paikka, erilainen pohja, erilaiset esteet, äänet tai mikään muukaan.

Videolla Dotilla on ekaa kertaa kepit radalla ja rimatkin on 60 cm. Ei se nyt ihan huono ole!

 

Ja pakka sekaisin

Taas juuri kun RINNA onnistui yllättämään hyvällä mielentilalla, niin saatiin kokea myös sitä toista ääripäätä. Tokotreeneissä oli aiheena temppuradat eikä koiran mielen horjuminen tässä tilanteessa yllättänyt. Rinna on koira, joka tykkää rutiineista siksi, että se voi ennakoida asioita :p Kun pakkaa sekoittaa, niin se ilmenee juoksentelulla sinne tänne huudon kanssa. Tällä kerta kuitenkin kaikki tilanteet saatiin rauhoitettua, joten kyllä vaan treeni on mennyt eteenpäin!

Ruutu on Rinnalle todella vahva signaali toiminnasta: ruutuun mennään. Ruudun kanssa on tehty enemmän häiriötreenitä siten, että ruutua ennen on ollut paljon häiriötä, mutta tehtävänä on ollut silti ruutu. Vähemmässä on olleet ne treenit, joissa ruutua ennen on se varsinainen tehtävä ja ruutu taustalla häiriönä. Tämä epätasapaino näkyi hyvin tämän päivän treenissä. Toinen samankaltainen fiksaatio Rinnalla oli tunnareihin. Kun liikkuri tunnarit vie, niin varmasti tehtävänä on tunnari! Tässä koiran pää oli paljon helpompi kääntää kuin ruudun kanssa. 

Tehtävissä käytettiin myös välillä putkeen juoksua. Tätä on tehty tokossa ennekin, mutta jostain syystä tällä kertaa Rinnalla meni kuppi nurin agilitytapaan. Se ei suostunut syömään vaan namien syöntiä piti vaatia. Mitään ei tapahtunut ennen kuin koira oli rauhoittunut tarpeeksi syödäkseen namit. Se ei myöskään pystynyt tekemään maahanvaihtoa kaukoissa, jotka tehtiin koiran tultua putkesta. Muut vaihdot se pystyi tekemään, mutta maahanmenot onnistui vasta, kun matkaa minun ja koiran väliltä lyhennettiin.

Summa summarum, näitä treenejä useammin!

Rinnan mieli < 3

RINNAN mieli oli mieletön päivän hakutreeneissä. Alue oli toiselta puolen keskilinjaa tiheämpää kuusikkoa ja toiselta puolen avaraa. Lunta oli, mutta hanki kantoi hyvin. Kuusikon puolella Rinnan oli jostain syystä vaikeaa löytyy maalimiehiä. Se yritti kyllä, mutta tartti useamman pommituksen kohteeseen. Toistoista huolimatta Rinna lähti joka kerta hyvin eikä mielentila järkkynyt lainkaan. Oon niin onnellinen, kun pakka pysyi kasassa :)

Trikit lenkillä. Kuva: Pipsa Sahrman.

Seuraamista x 3

Kuvat: Pirkko Bellaoui

Eilisessä Maarit Hellmanin koulutuksessa katsastettiin jälleen RINNAN seuraamista. Edelleenkin on aie selkeyttää koiralle sen paikkaa tarkemmaksi. Tätä lähdetään työstämään nyt ihan alusta lähtien. Varmistetaan, ettei jää mikään kohta epäselväksi. Rinnalla on niin vahvana pieni edistäminen, ettei se helpolla siitä luovu.

DOTILTAKIN katsottiin seuraamisen alkeita. Olen hirvittävän vähän treenannut Dotin kanssa seuraamista juurikin siksi, etten tiedä miten sen tekisisin siten, ettei koira ääntelisi. Dotilla ääni liittyy paljolti perusasentoon tuloon eikä se enää ääntele perusasennossa ollessaan. Tehdään Dotinkin kanssa asia selkeämmäksi. Rakennetaan sille tarkka kaavio, jota sen tulee noudattaa perusasentoon tullessaan. Nythän se vain jotenkin vaan tulee sivulle. Varsinainen seuruu luodaan askel kerrallaan. 

SARAKIN pääsi seuraamaan. Otettiin videota Saran oikean puolen seuraamisesta. Siinä näkyykin hyvin tämän hetken tilanne. Perusasennot on helposti vinoja, etenkin vasemmalle käännöksen jälkeen. Juoksussa koira lähtee helposti huitelemaan. Se ei osaa perusseuruussakaan pitää selkeää paikkaa vaan se vähän ajelehtii. Askeleet koiraan päin on ihan mahdottomat :p