Osteopaattikäynti

RINNA pääsi tänään ekaa kertaa osteopaatin käsittelyyn. Käytiin Hehkussa Carita Reijosella. Rinnalta löytyi nikamalukko selässä syvällä rintarangassa. Se aiheuttaa kierrettä selän lihaksiin. Rinnan elämän tavat tuntien se voi johtua mistä vain :p Vamma ei ole akuutti vaan voi olla vanhempikin. Se voi kuulemma olla peräisin jopa parin vuoden takaisesta kasassa olevaan pussin törmäämisestä. Tällä kertaa lukkoa ei saatu avattua loppuun asti, vaan toinen aika varattiin muutaman viikon päähän. Vaiva ei ole niin akuutti, että vaatisi heti hoitoa, mutta hoidettavahan se kuitenkin on. Tämän ajan kiellettyä on pujottelu sekä kroppaan kierrettä aiheuttavat hypyt ja lelun heitot. 

Muutaman viikon takaiseen kolmijalkaisuuden mun paras veikkaus syyksi on kynsivamma. Syy-seuraus-yhteyttä kynsivammoihin ja oireisiin on välillä vaikea löytää. Rinna on paristi kynsivammojaan oireillut ja syy oireisiin on paljastunut vasta parin viikon päästä kynnen kasvattua sen verran, että vamma näkyy päällekin päin. Vamma on siis osunut kynnen varpaan sisällä kasvavaan osaan.

Kimpat

Eilen oli aksakimpat Sporttiksella. RINNAN kanssa meno oli epätoivoista räpellystä. Ei aina voi onnistua :p Rinnalle oli yllättävän vaikeaa aloitus. Koiran ollessa aloituksessa A-kohdassa se tuli ekan esteen ohi, vaikka yritinkin työntää sitä hypylle ennen niistoa kakkosella. Koiran lähtiessä B-kohdasta se hyppäsi ykkösen, mutta kaarratti kakkosen väärälle puolelle. Pistettiin sitten alku palasiksi, että saatiin sujumaan. Näitä pitää treenata.

Tänään  kimppaviestiteltiin Nurmijärvellä Lauran ja Marikan kanssa. Koiria oli yhteensä viisi. A-B-matka oli noin 150 metriä ja siitä eteenpäin välit B-D noin 50 metriä kumpikin. Rinna juoksi hyvin ja käyttäytyi mun päässä ihan hyvin. Inkan päässä se oli kuulemma ollut aika kamala :p Treeniä edelleen siihen.

Yhden treenikoiran ihminen

Maanantai oli taas monitreenipäivä. Onneksi tämä oli viimeinen kerta tällä erää. Vaikka koiren kanssa treenailusta pidänkin, niin rajansa on kuitenkin kaikella :p

Ensin SARA teki hyppytekniikkajumppaa. Se teki perussarjaa ja kasvavaa. Se suoriutui sarppamaisesti. Sitten Sara pääsi tokoilemaan ATD:n tokoihin. Olisin kuvitellut koiran olevan tauon jäljiltä räjähdyspisteessä, mutta se olikin yllättävän seesteinen. Katsastettiin EVL:n yksilöliikkeiden tilanne. Tehtiin koemaisesti, mutta palkkailin koiraa siellä täällä. Luoksetulossa koira ei tullut kiitolaukkaa ja sen takia stoppi onnistuikin hyvin. Loppuperusasento oli reilusti vino. Zeta oli kivanoloinen. Ruutukin oli hyvä. Tunnari oli ok. Kaukot oli myös hyvät. Ohjatussa noudossa koiralta pääsi ääni merkillemenossa. Metallihyppynoudossa se nyki. Ja seuruussa muutamassa kohtaa tuli ääntä. Suurempia ilmiöitä ei siis tauon aikana ollut tullut, vaan kaikki oli niinkuin ne silloin jätettiin. Jatketaan siis siitä.

Seuraavaksi oli RINNAN aksat, joissa valssiteema jatkui. Mäkin ehkä jo kohta opin ;)

Lisäksi tehtiin kepeillä mun aiheuttamia häiriöitä. Rinna häiriintyy mun yhtäkkisistä liikkeistä. Se ei vielä kestä niitä. Mun pitää ohjatessa muistaa jättää esim. valssauksissa ohjaava käsi päälle ja vaihtaa kättä vasta koiran pujoteltua loppuun. Lisäksi saatiin läksyksi avokulmista kepeille haku. Rinnan kierrokset nousee helposti kepeistä ja silloin se ei enää ajattele. Nyt vahvistetaan ekan välin löytymistä niin, että se kestää kovissakin kierroksissa. Muistuttelin myös puomilla itsenäisestä alastulosta mun jäädessä kauemmaksi.

Illan päätteeksi oli vielä HAU:n tokot, jossa oli Sirken koulutuskerta. Rinna treenasi ensin paikkamakuuta toisen koirakon tehdessä häiriötä. Toisen koiran tehdessä putkea Rinna nyki ja nosteli kyynäriään, mutta korjasi asentonsa sitten itse. Selvästi se tietää mitä pitää tehdä. Häiriöiden lisäksi pitää treenata jättöjä. Voisin ottaa alle palkatonta treeniä ja koiran oikein odottaessa jo palkkaa laittaa se vielä makuuseen. Sen vain pitää oppia oikean mielentila siihen.

Katsastettiin vielä Rinnan seuraamisen tilanne. Tällä hetkellähän Rinnan asenne on useimmiten kiva, mutta se silti edistää. Kokeillaan nyt koiran pään työntämistä eteenpäin. Koira saa palkkaa, kun se osaa vastustaa työntämistä jopa peruuttaen. Jatkossa paikan muistutuksesta pitäisi riittää vain kosketus koiran takaraivoon. Kokeillaan tätä, koirakin tykkäsi.

Hoksasin myös yhden syyn lisää siihen, miksi Rinnan kanssa aksat ja kaikki muutkin on nyt sujunut paremmin. Saran saikun aikana olen pystynyt keskittymään vain yhteen koiraan. En vaan edelleenkään osaa treenata kahta koiraa samanaikaisesti.

Viestejä

Torstaina aamusella vietiin koirat viestimetsään Inkan kanssa. Olin etenevänä. RINNA juoksi avoimen matkaa (1 + 1,3 + 1,3 km = 3,6 km). Matkat se juoksi hyvin, mutta lähdöissä sitä vaivaa rutiinen puute. Mun päästä se lähti vaisusti. Puolen minuutin hiljaisuuden aikana se katseli ympärilleen eikä ollut fokusoituneena. B:llä annoin lähtökäskyn, kun koira katseli toisaalle. Se kuitenkin lähti yhdestä käskystä, mutta vain vaisusti. Lähdön jälkeen sen on täytynyt nostaa vauhtia, sillä kilometriin aikaa meni muutama minuutti. C:llä mitään ei tapahtunut ekasta käskystä, koira oli vain edelleen perusasennossa. Toisella käskyllä se lähti. Inkan päässä A:lla Rinna oli ollut ihan päinvastainen. Se kiljahteli ja nousi monesti istumasta seisomaan. Siellä päässä se tietää liiankin hyvin mitä on tapahtumassa :p Lähdön rutiineja on tehty liian vähän eikä koira vaan vielä niitä osaa kunnolla. Nyt rutiinit mukaan joka treehin. Se tarttee toistoja ymmärtääkseen mitä on tapahtumassa ja samalla hallinnankin kannalta.

Lauantaina juoksutettiin koiria taas. Nyt etenin B:lle n. 300 metrin päähän ja Rinna juoksi väliä viidesti. Keskityttiin tällä kertaa vain lähtöihin. Kummassakin päässä koiralla oli fokusta, Inkan päässä edelleen liikaakin. Hallintaa mukaan lisää.

Tehtiin vielä esineruutukaistale, kokoa n. 10 x 50 m. Rinnalle laitettiin lapanen vasempaan reunaan pikkukuusikkoon lähelle etureunaa. Lähetin koiran suoraan sinne. Rinna juoksi sen yli, mutta palasi ja toi esineen eikä juoksennellut ensin koko alueella.

Sitten SARAAKIN vielä. Koira on jatkanut toipumistaan ja se taitaa olla jo aika terve. Nyt leikkauksesta on kulunut aikaa 1,5 kk. Koira kulkee jo normaalisti lenkillä. Lenkkimaastoiksi on valikoitunut enempi mäkimaisemia ja pohjiksi sellaisia, joissa koirat joutuu nostelemaan jalkojaan ravissa tai kävelyssä.

Harrastuksia se ei kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaikka varmaan voisi tehdä jo kevyempiä juttuja. Mä vaan olen vaan ehkä huonolla omallatunnolla nauttinut yhden koiran kanssa harrastamisesta. Voi Sarppa-polo, se ei ole saanut tehdä edes yhtä perusasentoa. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä senkin kanssa, eihän sen saikku voi jatkua loputtomiin :p

Paljon aksaa ja vähän muuta

Maanantaina pyöräiltiin RINNAN kanssa ensin ATD:n tokoihin. Rinna teki samoja kuin viimeksikin. Eli seuraamista, jääviä ja luoksetuloa sekä lisänä kaukoja. Seuraaminen tuntui hyvältä, koiralla oli siinä nyt oikea asenne. Edelleen se kuitenkin helposti poikittaa ja painaa. Näihin korjaukseksi koiran kiepsauttaminen ympäri sekä palkkauksen suunta. Jääviä tehtiin takapalkalla. Maahanmeno on edelleen parempi avuilla kuin ilman. Treenataan sitä siis lisää. Luoksetuloihin tehtiin vauhtia putkien kautta. Aika hyviä. Kaukoja tsekattiin vielä lopuksi. Pienien häiriöiden kanssa sujui. Kokeilin kaukoja myöskin pitkältä matkalta eikä sujunut. Edelleen jumppaa siis näihinkin.

Sitten Purinalle Rinnan aksoihin. Ohjelmassa oli iki-kamalat valssit.

Valssaus tuli joka helkutin välissä. Yllättäen ne sujui, ehkä jopa pidin niistä :p Sain ensin ohjattua koiraa oikealla asenteella, mutta sitten palattiin normaalimpaan eli ei tehty koiran kanssa yhteistyötä. Jotenkin sain loppuun mennessä taas oman asenteen kuntoon. En vieläkään tiedä, miten saan itselleni sen oikean asenteen, mutta ainakin siihen liittyy vahvasti koiran hallinta. Kun pidän koira kurissa lähtöön viedessä ja harjoitteiden välissäkin, niin ohjaaminenkin on parempaa. Eli Rimppa ei saa viilettää itsenäisesti ratojen välissä eikä se saa haukkua. Sen pitää kulkea hiljaa vierellä tai sen pitää odottaa maassa lupaa liikkua. Näitä olenkin vaatinut koiralta, mutta aivan liian usein lipsun :p

HAU:n tokot aloitettiin viestitreeneillä. Treenattiin lähetyksiä ja hallintaa. Rin kiljahtelee herkästi seuruussa, mutta lähtölupaa se odottaa hiljaa, joskin nykien ja nousten välillä seisomaan. Näitä edelleen treeniin.

Lopuksi tehtiin vielä häiriötreenejä. Ensin koirat oli rivissä. Osa suoritti paikallaanoloa joko istuen tai maaten ja osa teki samalla kaukoja. Lisäksi tehtiin vuoronperään rivistä luoksetuloja. Paikallaanolot Rinna suoritti hyvin. Kaukoissakaan se ei tehnyt vaihtoja muiden käskyistä, mutta saattoi tarvita vaihdon tekoon toisenkin käskyn. Luoksetulot se teki vain mun luvalla. Tehtiin vielä ringissä sivulta maahanmenoja ja sivulle nousuja vuoronperään käskien. Näissäkin Rin suoritti vain omin käskyin.

---

Tiistaina valssiteema jatkui huippiksissa. 

   
Pidin nyt koiran hyvässä kurissa ja mullakin oli radalla kivaa. Onnistuin välillä ihan oikea-aikaisessa ohjauksessakin sekä valsseissa että takaakierroissa. Rinnalta saa niin paljon linjoja paremmaksi kunnon ohjauksella.

---

Keskiviikkona oli HAU:n kimppahyppytekniikkatreenit. Harjotteina oli perussarja, kasvava sarja ja alastuloharjoitus. SARA teki medinä. Perussarja sillä oli sitä perussaraa. Kasvavassa sen tyyli oli aiempaa huonompi, rimat ropisi. Rimat oli pennun suorituksen jäljiltä melkein maassa, olikohan se syynä? Lopetettiin parempaan suoritukseen. Alastuloharjoituksessa koiran tyyli parani, kun laitoin sen lähtöpaikan aivan apuhypyn viereen. Näin se muissakin harjoitteissa ottaa paremmin takaosan alleen heti alkuun.

RINNA teki pari kertaa kasvavan sarjan ja alastuloharjoitteen maksimitoilla. Sen meno näytti mun silmään vaivattomalta.

Saikkua

RINNALLA on ollut kolmijalkaisuutta pari kertaa. Se saattaa yhtäkkiä olla täysin kolmijalkainen eikä laita painoa lainkaan oikealle etutassulle. Mistään ei kuitenkaan löydy kipukohtia tai aristusta. Koira saattaa kolmijalkaisenakin leikkiä rajusti leluillaan, muuta eroa normaaliin ei ole kuin se kolmijalkaisuus. Muutenkaan koira ei vaikuta kipeältä, menee niinkuin ennenkin. Jonkin ajan jälkeen se on jälleen nelijalkainen eikä liikkeessä näy epäpuhtautta. Varmuuden vuoksi koira on saanut ottaa vähän kevyemmin. Osteopaatille se pääsee parin viikon päästä.

SARAN toipuminen on mennyt edelleen hyvin. Remmipakko päättyi ja vähitellen liikuntaa lisätään normaaliin. Koira on jumpannut ja tehnyt nyt hyppytekniikkaakin. Varsinaisista treeneistä koira on pitänyt totaalitaukoa. Haluan sen paranevan ensin kunnolla ennen kuin tehdään mitään treeniä.

Haava 3 vko

Selkäkuvista tuli Kennelliitosta Anu Lappalaisen lausunto. Siinä oli maininta välimuotoisesta nikamasta, muttei mitään nikamien määrästä. Pitää kysellä niiden perään.

Eilen RINNA kuokki Saran aksoissa. Se teki lähtötreeniä joka koiran välissä. Eli koira joutui takaisin remmiin, mikäli liikkui lähdössä ilman lupia. Paikallaan pysymisestä se sai palkinnoksi suorittaa muutaman esteen. Ri oli yhteensä seitsemässä lähdössä, joista kahdessa se pysyi. Onnistumiset oli treenin loppupuolella, joten haluan uskoa, että se ymmärsi tästä juonen.

SARA sai tehdä vähän hyppytekniikkaa. Ensin kuudella esteellä perussarjaa mediväleillä. Koira niputti ekalla yrittämällä vikat hypyt. Taisi koiralla olla intoa päästessään pitkästä aikaa tekemään jotain. Sitten tehtiin vielä set point okserilla, okserin korkeudet 30-35-40-45-30 cm. Vikat hypyt se hyppäsi mun silmään vähän huonommin. Alkoi varmaan jo väsymään. RINNA teki samoja. Set pointissa okserin korkeudet oli 35-45-55-35 cm. Sen lähtöasento oli vino vasempaan päin, mutta koira otti tasapainoisen asennon helposti korjauksella.

Tänään suunnattiin aamusta Inkan kanssa Luukkiin. RINNA sai haisteltavakseen keppijäljen pellolla. Pituuttaa jäljellä oli muutama sata metrinen ja keppejä oli 12. Jälki vanheni reilun puolituntisen. Rinna aloitti hyvin, mutta loppua kohden motivaatio ilmaista keppejä kunnolla tuntui laskevan. Koiran huomatessa kepin en päästänyt sitä eteenpäin ilman ilmaisua. Toisiksi vika keppi jäi ilmaisutta. Siitä koira meni reagoimatta yli. Keppi oli vähän vaikeammin pidemmässä heinikossa. Vikan kepin koira kuitenkin ilmaisi ihan hyvin, joten hyvillä mielin lopetettiin siihen.

Sitten tottiksen pariin kentälle. Ihanaa, että Rinna teki nytkin koevirheitään! Helpottavaa, jos niitä alkaa tulla useammin ilmi treeneissäkin. Rin oli ekana makuussa. Se reagoi ekaan käskyyn niin hitaasti, että huomautin koiraa. Näissä se välillä käy hitaalla. Muita liikkeitä tehtiin osina. Seuraamisessa koira alkuun olisi halunnut ääntää. Se oli aika hyvissä kierroksissa. En päästänyt sitä matkaan äänen kanssa. Seuruussa koira oli mukana hyvin, mutta edistäen. Siihen pitäisi puuttua. Jäävistä koira osasi vain istumisen. Muutkin jäävät se teki istumisena ja se oli sitkeässä. Se menee korkeemmissa kierroksissa moodiin, jossa se ei kuuntele. Luoksetulot oli ihan kivoja. Vauhtia oli, muttei törmäysvaaraa. Käskin näissä koiran maahan eteen. Tämä on selvästi auttanut koiran ajattelumaailmaa. Noudossa ennaltaehkäisin nykimistä namittamalla koiraa kapulaa heittäessä. Tätä pitäisi nyt tehdä. Nouto oli ihan kiva, mutta luovutuksessa koira teki samaa kuin viime kokeessakin eli tiputti kapulan mun jalkoihin. Esteitä ei tehty. Eteenmenossa Rinna oli hyvä. Alun vaatimisen jälkeen se seurasi aika kivasti ja meni Rinnaksi nopsasti maahankin. Lopuksi se sai juosta vielä yhdessä viedylle lelulle.

Mestari Rinna

Australiapaimenkoirien pk-rotumestaruus ratkottiin Kainuun Palveluskoirien kokeessa lauantaina Kajaanissa. Koe oli myös Kainuun piirinmestauuskoe. RINNA edusti. Koe alkoi jäljellä, sitten oli tottisosuus ja lopuksi esineruutu. Jäljen tuomaroi Matti Koistinen ja loput tuomaroi Eija Koistinen.

Jäljellä jana oli vähän sähellystä. Liinaan jäi joku kepakko kiinni ja vahingossa nykäisin koiraa ennen kuin se oli edes ehtinyt mennä liinan mittaa. Koira lähti sen johdosta tarkastelemaan sivusuuntia. Ei siinä mitään jälkeä ollut, joten koira itse korjasi takaisin janalle. Edettiin taas hetkinen ja taas sama, edelleen koira itse korjasi takaisin janalle ja jatkoi sitä suoraan. Sitten tultiin jäljelle, jonka koira nosti taaksepäin. Takajäljestä huolimatta olin kyllä tyytyväinen koiran ratkaisuihin janalla. Treeneissä korjaan koiraa nopeasti sen poikettua väärässä kohtaa janasuoralta. Pitäisi varmaan antaa sen sielläkin ratkaista itse tilanteet.

Jäljellä Ri eteni jälleen vauhdikkaasti. En pysynyt mukana, vaan kompastelin perässä. Maasto oli aika hankalaa edetä, suota ja ryteikköä. Riistajälkiäkin oli. Välillä ajattelinkin painajaismaisesti koiran olevan riistajäljellä, sillä se haisteli peuran kakkoja ja siinä kohtaa oli pidempi keppiväli. Jäljellä kuitenkin oltiin ja se oli ajettu parissa kymmenessä minuutissa. Alussa oli koiralla liikaa intoa ja se saattoi mennä kulmissa hieman yli ennen kuin ymmärsi jäljen kääntyvän. Terävissä kulmissa oli vähän tarkastelua. Muuten jäljestäminen oli aika kivannäköistä menoa. Kepit Ri ilmaisi huonosti, hätiköiden. Vitosesta se sitten käveli yli. Minä huomasin sen onneksi. Muut kepit koira ilmaisi jotenkuten. Jäljeltä miinuspisteitä lähti vain takajäljestä, eli jäi 164 pistettä.

Tottikseen olin tyytyväinen, vaikkei pisteillä juhlittukaan. Pisteitä tuli 72. Moni ongelma ei ollut nyt nii-in ongelmallinen. Ennen kaikkea oli iloinen, että teimme koiran kanssa yhdessä töitä. Paljon töitä on toki vielä tottiksen parissa. Koiran mielentila on edelleen aivan väärä, se käy suurilla kierroksilla ja sen kuulee kiljunnasta. Eikä toki liikkeetkään ole loppuun asti hiottu. Pitkä on matka siihen mihin pyritään, mutta jos nyt tässä oltaisi jo oikeaan suuntaan menossa...

Seuraaminen - hyvä
Rinna kulki ihan hyvin mukana, parantamista toki on paikassa ja kontaktissa, mutta se kulki kuitenkin mun kanssa, vaikkakin kiljuen.

Liikkeestä isminen - erinomainen
Oikein hyvin kuunneltu.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - puutteellinen
Rinna jäi seisomaan. Annoin luoksetulossa toisen käskyn painokkaasti koiran ollessa tulossa lähellä. Eipä tästä paljoa pisteitä jäänyt ;)

Liikkeestä seisominen ja luoksetulo - puutteellinen
Nyt Rin jäi istumaan. Taaskin annoin toisenkin käskyn, mutta siitä huolimatta koira törmäsi. Ei tästäkään siis montaa pistettä jäänyt.

Tasamaanouto - tyydyttävä
Rinnamaisen vauhdikas ja äänekäs nouto, mutta koira tiputti kapulan jalkoihini. Siitä se nosti sen uusiksi.

Hyppynouto - puutteellinen
Sama kuin edellä, mutta itse nollasin pisteet liikkumalla luovutuksessa...

Estenouto - erinomainen
Ääntelystä huolimatta.

Eteenmeno - erinomainen
Ri keskittyi seuruussa ja oli aika nopsa maahanmenokin.

Paikallaan makuu - erinomainen
Se makasi juuri siinä mihin se oli jätettykin!

Sitten vielä esineruutu. Rinna toi kaksi esinettä ja aika loppu kolmannen kohdalla. Ruutuun jäi iso hanska keskelle taakse. Jännä, ettei löytynyt. Ekan esineen luovutuksessa koira meni ohi ja tiputti esineen jatkaen edelleen matkaa ohitse. Uudella käskyllä sain koiran tuomaan esineen luovutusasentoon. Toisen esineen koira luovutti sitten nätisti. Tästä pisteitä 19.

Tulokseksi siis kakkostulos 255 pisteellä ja sijoitus 1./6.

Kaksi koiraa kuudesta sai jäljellä tuloksen. Rinnalle ja toiselle aussielle tuli samat loppupisteet, mutta Rinnalla oli paremmat maastopisteet, joten Rinnasta tuli Rotumestari. Aussieita oli kokeessa harmillisen vähän. Kaksi koiraa jäljellä ja yksi hakukoira, joka keskeytti tottiksen jälkeen. Rinnan tulos oli kokeen paras, joten se sai myös Mestarien Mestari -tittelin.

Niin arkista

Maanantaina RINNALLA oli triplatreenit. Mentiin pitkästä aikaa pyöräillen, 5,5 km. Koiralla ei ollut käytöstapoja vaan se veti laukalla. Ensin oli ATD:n hallilla Päivin tokokurssia. Kerettiin ekaa kertaa mukaan toisiksi vikalle kerralle :p Rinnalle aiheeksi valitsin seuraamisen ja jäävät. Seuraamisessa silloin tällöinen poikittaminen on se pahin ongelma tällä hetkellä. Tähän avuksi enempi ulospäin suuntautuvaa palkkaamista. Muuten seuraaminen alkaa tuntumaan jo kivalta! Jääviä tehtiin takapalkalla. Seisomiseen tämä toimii todella hyvin. Maahanmenossa käsiapu auttaa enempi. Istuminen on hyvä. Loppuun vielä eteentuloja. Ensin lyhkäseltä matkalta, sitten pidemmältä. Nämä alkaa sujua. Koira tuli vauhdilla kuitenkaan törmäämättä. Edessä asento oli suora.

Sitten aksoihin, jossa olikin kisateema. Rata saatiin mennä kahdesti. Ekalla kerralla ohjaus oli todella huonoa. Toisella kierroksella sain ohjauksen toimimaan vasta radan puolivälistä lähtien. Mitähän nappia pitäisi päässä painaa, että saisi sen ohjauksen toimimaan ihan heti?

Lopuksi vielä HAU:n tokot. Aloitettiin paikallaanoloilla, ensin istuminen, sitten makuu. Kummassakin koira kertaalleen nuuskaisi, siitä huomautin. Muuten olot oli ihan hyvät, myös maahanmeno oli ripeä. Sitten Rimppa teki samoja kuin mitä aiemminkin. Kaikki teki kentällä yhtä aikaa, joten aika hyvät oli häiriöt. Rinna läksi sitten Inkalle yökylään :D

Sain koiran takaisin seuraavana aamuna, kun tehtiin koemaisemmat tottikset Inkan kanssa Talissa. Rinna oli ekana makuussa. Se nousi istumaan seuruukaavion tai liikkeestä istumisen aikana. Käskin koiran takaisin maihin. Muissakin liikkeissä saatiin nyt koevirheet esiin ja sain niistä koiralle sanottua. Liikkeellelähdöissä koira koitti äännähtää, en antanut sen lähteä äänen kanssa mukaan. Muuten seuraaminen oli ok. Liikkeestä istumisessa koira singahti käskystä eteenpäin, se vähän ennakoi eteenmenoa :p Paristi sen jälkeen se meni maihin käskystä ennen kuin liike onnistui istumisena. Juoksusta maahanmeno oli huono, seisominen oli parempi. Luoksetuloissa koira joko törmäsi tai juoksi ohi. Se ei yhtään jarruttanut, kun en antanut apuja. Noudoissa koira nyki heitossa ja kapulan luovutuksen jälkeen se äännähtää mieluusti sivullesiirtymisessä. Näistä yritin koiralle sanoa. Lisäksi hypyllä Rin jäi kiinni A-esteeseen. En saanut sitä irtsi siitä ennen kapulan heittoa. Eteenmenossa Rinna keuli seuruussa. Tein silloin täyskäännöstä. Eteenmenossa se meni vauhdilla, mutta jälleen se reagoi hitaasti maahankäskyyn.

Korjaussarjaa sitten. Liikkeestä istuminen onnistui ja luoksetulotkin onnistui avuilla. Niihin vaan edelleen toistoja lisää oikeasta toiminnasta. Eteenmenossa käskytin koiraa sarjana maahan ja se meni nopsempaan. Näissä se on saanut palkan multa ja toivon koiran yhdistävän sen ja nopsentavan liikettä. Noudoissa otin vielä luovutuksesta sivullesiirtymiä namitettuna. Hyvä reeni, kun tuli niin paljon koevirheitä esiin. Näitä lisää. Lisäksi kentälle menoon pitää taas puuttua. Nyt koira olisi keulinut. Kapulan haut sujuu, kunhan vain itse keskityn näissä koiraankin.

Illemmalla tiistaina oli huippisaksat Pirjon opastamana. Rinna oli hyvin räjähtelevä ja minä heräsin vasta treenin loppupuolella, ei hyvä yhdistelmä. Aiheena oli serpentiinit. Rinnalla oli ongelmia maltin kanssa. Se ei malttaisi hypätä hyppyjä, sillä juoksemalla niiden ohi pääsee nopeempaa... Mun pitäisi osata ohjeistaa koiraa ajoissa ja vaatia tarpeeksi jämäkällä ohjauksella oikeaa toimintaa. Lisäksi rataan kuului saksalaisia. Näissäkin ajoissa oleva ja selkeä ohjaus ois hyväksi.

Läksyksi:

• Serpentiini. Hypyt alkuun vinoina, jotta koira varmemmin päätyy niille. Alkuun riittää pari hyppyä, osaamisen kasvaessa lisää. Oikea-aikaisuus, rytmitys, linjat.
• Kauko-ohjaus. Vaikkapa serpentiiniä minun ohjatessa kauempana paikoiltaan. Alkuun yhdellä hypyllä, sitten osaamisen mukaan hyppyjä lisää. Palkka sinne minne koiran halutaan menevän
• Saksalaiset. Näissä etenkin koiralle sietokykyä ohjaajaan :p Palkka valmiiksi maahan.

Kohdutonta menoa

Terveisiä avaruudesta!

SARAN lekurikäynti yhdistettiin reissuun ja koira steriloitiin Kajaanissa Countrypoliksessa. Eläinlääkärinä oli Marja Ojalehto. Ennen sterilointia Saralta otettiin selkäkuvat. Koirallahan todettiin selkämuutos jo virallisia lonkkakuvia otettaessa. Niistä kuvista ei selvinnyt oliko nikamia liikaa vai liian vähän, joten halusin ottaa koirasta vielä uudet kuvat. Nyt tuli hyvä tilaisuus steriloinnin yhteydessä. Saran nikamamuutos paljastui yhdeksi ylimääräiseksi nikamaksi. Nikamien välit on onneksi siistit, ei lainkaan ahtaat. Kuvat lähti myös Kennelliittoon arvioitaviksi. Vastausta sieltä odotellaan vielä.

Saran sterilointi tapahtui avoleikkauksella poistaen koko kohtu. Halusin niin. Leikkauksessa käytettiin sulavia tikkejä sisäsulkuun ja päälle tuli pelkkä kudosliima. Koira sai opioidi- ja tulehduskipulääkepiikit leikkaksen jälkeen ja sitten vielä kuuden päivän tulehduskipulääkekuurin (Norocarp) suun kautta. Sara antoi haavan olla rauhassa käskystä, eikä sitä haava tuntunut sitä juuri kiinnostavan. Se saikin olla paljon ilman kauluria, vaikkei kaulurikaan näyttänyt koiraa haittaavan. Enempi se haittasi muita. Rinnaakaan ei Saran haava kiinnostanut.

Vuorokausi leikkauksesta.

Leikkauksen jälkeen koira alkoi heräilemään vasta illalla ja oli aika väsynyt. Seuraavana päivänä kuitenkin jo nähtiin sarppamaisuuksia :) Sara on ollut kiltti potilas. Toisesta päivästä alkaen se vaan kuvitteli olevansa jo terve :p Sittemmin Sara on keskittynyt vain parantumiseen. 

Viikko leikkauksesta.

RINNA kisasi agilityä Kajaanissa kahtena päivänä yhteensä neljän startin verran. Kaikilta radoilta tehtiin tuttuun tapaan hylätyt. Tuli taas mietittyä touhun järkevyyttä, kun mä en vaan opi. Ongelmahan on (siis yksi niistä), etten osaa rataantutusmista tehdä Rinnan silmin. Ohjeistessa koiraa mun pitäisi olla jo muutaman esteen edellä, ei fyysisesti, mutta ainakin mielessä. Todellisuudessa oon korkeintaan koiran kohdalla vasta menossa.... Eli taas tehtiin tuloksetonta työtä. Lopputuloksena mua alkoi ärsyttää siihen malliin, että taidan kuitenkin selata lisää kisakalenteria ;)
 
Kari Jalonen oli tehnyt aika kimurantit radat ykkösten radoiksi. Onnistumisia oli takaaleikkaus kepeille onnistui ja puomin leijeröinti. Lisäksi onnistuin ohjaamaan koiran kepeille, vaikka putken suu oli metrin päässä houkuttimena. Mieltä lämmittää myös Rimpan oli kuuliaisuus. Kun ohjaus oli myöhässä tai epäselvää, koira antoi palautetta haukkuen mun edessä eikä lähtenyt omille kiertoradoilleen.

Toisen päivän radat oli Anne Viitasen suoraviivaisia ykkösluokan ratoja. Tällä kertaa kusahti kontaktit. Ekalla radalla koira pyörähti mun takaaleikkauksesta puomin alastulolla palaten kontaktille uudestaan, joten siitä hyl. Mutta ei se mitään, vitonen oli jo alla keinun ylösmenolta. Toisella radalla Rin varasti puomin kontaktilta, josta kävelytin koiran ulos. Siinäkin oli jo hylly alla koiran hypättyä este edestakaisin mun ohjattua huonosti.

Rinna on myös treenaillut. Päästiin paikallisessa seurassa hakuilemaan. Vaikka edelliskertoja ei ole montaa takana ja viime kerrastakin on kuukausi ja nyt oltiin taas eri seurassa, niin kyllä vaan Rinna tietää jostain että pääsee hakuilemaan. Se alkoi autosta otettaessa taas kiljumaan :p Rinnalle otettiin neljä maalimiestä. Eka hajun hakuna, loput valmiina suorapalkoilla. Treenin tarkoituksena oli tällä kertaa se, että maalimies saa pideltyä koiraa kunnes saavun paikalle. Noh, vastoin mun odotuksia Rinna viihtyi hyvin maalimiehillä. Se toi niille leluakin ja tarjosi haukkua. Hienosti! Lisäksi koira teki marjastusreissulla janatreeniä. Janat oli n. 40-60 metrissä. Koira suoriutui niistä tosi hyvin!

Päästiin kuokkimaan myös tottiksia seuran vapaavuorolle. Laitoin Rinnan ensin makuuseen muiden tehdessä omiaan. Kyynärä jäi ylös, joten sen kävin korjaamassa vetäen koiran maahan. Pysyi sitten hyvin. Seuruussa nillitin kontaktista, sen myötä paikkakin korjaantuu. Ja kun koira seuraa kunnolla niin se tekee jäävätkin hyvin. Eli kaikki lähtee perusteista ja niiden ollessa puutteellista ongelmat vaan kertautuu.

Jäävistä maahan jätti taas kyynärää ylös, siihen kanssa korjaus. Muuten palkat jäävistä pysymisessä. Luoksetuloissa autoin koiraa eteentulossa tai käskin sen maahan eteen. Tää tarttis edelleen paljon reeniä. Noudoissa treenattiin kakskilosella niskoja ja sitten vauhtinoutoa pitkältä matkalta. Luovutuksen jälkeen edestä sivulle siitymissä namitin koiraa, ettei se äännellyt. Näitä voisi tehdä kuuristi. Hyppynoudot koira teki hyvin, myös vinona. A:lla otin ensin noutona, sitten edestakaisin menoa namituksella. Kapulan haut telineestä sujui ok. Eteenmenossa tehtiin koko liikettä ja lelulle juoksua. Se maahan meno pitäisi treenata nopsemmaksi. Tänään keskityttiin enempi seuruuosioon. 

Hyvä reeni kaiken kaikkiaan. Ehkä olen alkanut oppia viimein kuinka Rinna toimii. Olen osannut treenata nyt enempi ajatuksen kanssa. Mun pitää olla täysin mustavalkoinen. Sara tekee parhaansa tein minä mitä tein, mutta jos Rinnan antaa lipsua niin se kyllä lipsahtaa. Vaatimustason pitää olla aina korkealla. Koira on hiljaisempikin, kun sillä on selkeät säännöt.