Rallikisat

Kisattiin Rinnan kanssa rallia HSKH:n järjestämässä tuplakokeessa viikko sitten. Jännitys huonosti nukutun viikon jälkeen ei onneksi ollut huipussaan, mutta väsymys oli kova. Toki mukana oli myös yksi pieni häiriötekijä eli Ikekin lähti mukaan.

Ekalla radalla Rinna ei ollut parhaassa mahdollisessa vireessä, mutta se vire oli juuri sopiva rallyyn. Rin kulki mukana ja teki kaikki mitä pyydettiin. Se ei ollut intensiivisimmillään, mutta ei äännellyt eikä tehnyt yhtään mitään mitä ei pitänyt. Yksi ykkösen vinous ja yksi ykkösen poikitus. Lopputulemaksi tuli 98 p. ja sijoituksena 12./38. Poistuessa kentältä Rinna päätti hypätä väliaidan yli. Tuomarin kommenteissa lukikin, ettei koira käyttäydy 12-vuotiaan tavoin :D

Toisella radalla mukana oli koira, joka oli vielä enemmän omassa kuplassaan... Mulle nämä on vaikeeita tilanteita. Kun koiraan ei saa yhteyttä, niin lähden varmistetaan ja liikun epävarmasti. Kerään ohjaajasta johtuvia virheitä. Valkovuokko jäi tekemättä. Käytettiin tähän kaikki kaksi uusintaa eikä siltikään onnistunut. Tästä vielä kolmosen ohjaajavirhe. Putki kutsui koiraa niin, ettei pyörähdys sivulla onnistunut kuin autettua ja ykkösen ohjaajavirheellä. Kääntymiset oli hankalia, epätahtisia. Näistä ykkösen ohjaajavirheitä. Edessä peruutuksessa Rinna lähti niin vinoon, että jäin miettimn uusimista, mutta kaikki uusinnathan oli jo käytetty. Mun miettiessä koira ehti pysähtyäkin. Pistemenetyksiä kaksi, yksi vinoudesta ja yksi pysähtymisestä. Pisteitä jäi kuitenkin 76ja sijoitus sillä 16./28. Päivän päätteeksi Rinnan eläkeikä on siis yhden ysivitosen päässä!

Ike

Viikko sitten viikonloppuna uhmattiin yhtä talven lumimyrskyistä koiranpennun takia. Itse asiassa huono ajokeli on ollut melkein joka kerta, kun kävin pentuja katsomassa. Pidin sitä hyvänä merkkinä, kun jumalat ei antaneet auton päätyä kertaakaan ojaan...

Ike on Saunajaakon Kinshasa. Ikeen päädyin vähän sattumalta. Kaverin kiva bordercollienarttu astutettiin, mutta harmiksi se jäi tyhjäksi. Samainen kaveri vinkkasi Saunajaakon tulevista pennuista. Emää kävin katsomassa pari viikkoa ennen synnytystä ja pidin näkemästäni. Sitten jäätiin vain odottelemaan syntymää. Pentuja kävin katsomassa lähes joka viikko. Pentue vaikutti tasaiselta. Joku kehittyi jossain asiassa nopeammin, toinen toisessa asiassa. Joka kerta eri pentu jäi vähän mieleen. Lopulta oikeaksi tyypiksi valikoitui poika, joka oli pitkän ajan sitä samaa massaa muiden kanssa. Nyt Ike vaikuttaa just oikealta valinnalta <3

Tähän saumaan ja laumaan halusin arjessa helpompaa koiraa. Musta tuntuu -kokemuksella sellaisen saa helpommin bordercollieista kuin aussieista. Neljän aussien lauma ei myöskään ole helppo ajatuksenakaan, sillä omillani ainakin joukossa on yllytyshulluja ja joukossa se tyhmyyskin taas tiivistyy. Oman mielenterveyden kannalta neljäs ei ollut vaihtoehto. Bortsuissa on vähemmän reaktiivisia koiria, jotka reagoi aggressiivisuudella. Vilkkaus ja reaktiivisuus ei haittaa, mutta juurikin se miten se ilmenee voi haitata. Yksilöissä on toki eroja. Sarppoja menisi vaikka kymmenen, Dotseja riittää ihan yksi :D

Viikon aikana Ike on ollut paljon liikenteessä. Viikolle on sopivasti sattunut menoja, joihin voi pienen pennun ottaa mukaan. Niinpä Ike on autoillut päivittäin ja se on hyvin oppinut nukkumaan autossa. Se on käynyt muutamassa eri koirahallissa sekä kaupassa ja kauppakeskuksessa. Ike on ollut tosi reipas ja rohkea. Se uskoo kaikesta vain hyvää. Ike on tutustunut myös imuriin, joka oli ehkä pelottavinta Iken maailmassa tähän mennessä. Pentu kuitenkin tukeutuu hyvin ihmiseen ja pystyi tulemaan kutsuttaessa luokse hurisevan imurin ohi. Sittemmin penne on vai  nukkunut imuroidessa. Noin muuten pentu on opetellut nimeään sekä olen alkanut nimeämään sen toimintoja (esim. palkkasanoja, istuminen, pissajutut). Lisäksi olen nimennyt omia tekemisiäni (syliin nosto, kynsien leikkaus tms.). Suurin työmaa tällä hetkellä lienee yksinolon opettelussa. Yksin jäätyään pentu jää helposti huutamaan perään. Yksinolot on yritetty aikatauluttaa niihin aikoihin, kun pentu on väsynyt, mutta aina se ei ole ollut mahdollista. Viikon aikana Ike on jo hiljempi.

Ike on syönyt ja leikkinyt aika heti uuteen paikkaan tultuaan. Agilityä menevät haukkuvat koirat on olleet jänniä, muttei kauaa. Uskon kyllä, että näihin asioihin vielä palataan Iken alkaessa kiinnostua ympäristöstä enempi. Ike tuntuu vaihtavan kivasti ruokapaikan leluun ja lelun ruokaan, ainakin vielä. Se on myös vaihtanut ulkona suuhun ottamansa asiat namiin. Toisin sanoen se ei ole vielä löytänyt maasta mitään tarpeeksi hyvää :D Juuri kuolleen lelunkin päälle pentu jo ymmärtää ja heitetyt lelut se monesti palauttaa takaisin käteen. Hirveästi siis näyttää olevan jo valmiiksi asenbettuja ja ohjelmoituja toimintoja pennessä!

Ike tykkää kovasti ihmisistä ja sen mielestä ihan parasta on sylissä nukkuminen. Aussiet suhtautui aluksi Ikeen ihan kuin sitä ei olisikaan, mutta Ike onkin mieluiten ihmisten parissa. Sara on vetäytynyt omaan rauhaansa. Se on onnistunut helposti. Rinna on perskärpäsenä läsnä siellä missä ihmisetkin ja Ikelle se murisee, jos Ike koittaa maistaa Rinnaa. Dot on vähän alkanut leikittää pentua, mutta ihan yhteistä säveltä ei ole vielä löytynyt.

Viikon kotona oltuaan Ike lähti jo seuraavaksi viikoksi hoitoon. Hoitopaikassa Ike on kuulemma ollut oma villi itsensä :D Katsotaan sitten millainen työmaa on taas hoitojakson jälkeen :p

Ike on kaiken kaikkiaan kyllä ollut hurmaava <3

Treenivideoita

Dotin treenivideoita viime vuoden lopulta ja tän vuoden alusta lähinnä itselle muistoksi. Dot on siitä kiva, ettei vauhti sen mielestä korjaa virheitä :D Se selvästi miettii asioita ja sen juurikin huomaa vauhdin puutteesta. 

7