Lisätään kirjanpitoon vielä maininta Rinnan patista, joka läytyy oikeasta etujalasta varvasanturan vierestä. Patti on ollut paikoillaan jo muutaman kuukauden, joten edelleen jatketaan seurantalinjalla.
torstai 31. elokuuta 2017
Huoltoa
RINNA ja DOT kävi tiistaina huollossa Petralla. Doo oli yllättävän jähmeä lihaksistoltaan. Aloitin sille nyt säännöllisemmän magnesiumlisän. Seuraava aika käsittelyyn varattiin jo kuukauden päähän. Rii oli ihan hyvässä kunnossa. Vähän tukkoisuutta oikealla puolen, muttei muuta.
Lisätään kirjanpitoon vielä maininta Rinnan patista, joka läytyy oikeasta etujalasta varvasanturan vierestä. Patti on ollut paikoillaan jo muutaman kuukauden, joten edelleen jatketaan seurantalinjalla.
Lisätään kirjanpitoon vielä maininta Rinnan patista, joka läytyy oikeasta etujalasta varvasanturan vierestä. Patti on ollut paikoillaan jo muutaman kuukauden, joten edelleen jatketaan seurantalinjalla.
lauantai 26. elokuuta 2017
En kuollutkaan!
Korkattiin SARAN rallyn mestariluokka perjantai-iltana HSKH:n ulkokisoissa. Osaaminen ei ole vielä sillä mestarin tasoa (esim. edestä puolen vaihdon sijaan olisin radalla tehnyt vaihdon vaikkapa jalkojen välistä). Mun pää kaipasi kuitenkin treeniä. Halusin treenata jännittämisen hallintaa. Koetta edeltäneissä vesisadetokoissa mun mieli ei ollut treenissä mukana (muttei se Rinnaa haitannut). Koepaikalla onnistuin vielä hillitsemään itseäni, mutta parin edellisen koirakon aikana jännitys nousi. Sain kuitenkin vielä siitä itseni kuriin ja radalla pystyin keskittymään itse aiheeseen ja hengittämään. Viihdyin kehässä eikä mulla ollut kiire pois. Otin oman aikani enkä juossut vaan rataa läpi. Sara oli pääasiassa ihan älyttömän hyvällä mielellä mukana. Ehkä peilasin sille hyvää mieltä :)
Rata oli kiva. Muutama yhden pisteen (3 x -1) epätarkkuus tuli koiralta ja sen ohjaajalta. Liikkeestä istumisessa tuli joku ohjaajan virhe, 270 astetta vasempaa koira oikealla puolen seuraten oli epätarkka ja perusasento oikealla puolen oli vino perusasennosta toiseen siirtyessä käännöksessä. Pujotteluun mennessä koira vaihtoi omatoimisesti puolta, joten uusittiin pujotteluun meno (-3). Sitten paha moka sattui putkella. Vanha agikoira ei mennytkään edessä olevasta putken suusta sisään vaan siitä toisesta! Tästä tuli hylkäys. Saran kanssa näköjään kerätään koko hylkäävien virheiden sarja! Radalla ollessa en tiennyt virheen olleen hylkäävä ja uusin putkeen menon. Kivasti vanha agikoira piti kierrokset pienestä putkirallista huolimatta kasassa. Saran mielentila alkoi rakoilla vasta kyltillä 14, jossa koiran olisi pitänyt kääntyä poispäin minusta, mutta se kiersikin kyltin (-10). Olin tehnyt jo kaksi uusintaa, joten kolmatta kertaa en enää uusinut ja molemmille jäi vähän epävarma fiilis. Loppuradalla kumpikaan ei enää keskittynyt kunnolla. Keräsin itseni kasaan käytösruutuun ja se suoritettiun mallikkaasti.
Pistetilanne oli ystävällisesti päivitetty myös hylkäävän virheen jälkeenkin, jotta voi jossitella! Jos oikea putken pää olisi löytynyt ja oisin voinut käyttää toisen uusinnan 14. kyltillä ja se olisi onnistunut kertauusinnalla, niin pisteitä olisi ollut kasassa 91. Se olisi ollut ihan hyvä tulos tällä osaamisella. Mutta koska jos-maailma ei ole todellista, niin jatkamme harjoituksia :p
Rata oli kiva. Muutama yhden pisteen (3 x -1) epätarkkuus tuli koiralta ja sen ohjaajalta. Liikkeestä istumisessa tuli joku ohjaajan virhe, 270 astetta vasempaa koira oikealla puolen seuraten oli epätarkka ja perusasento oikealla puolen oli vino perusasennosta toiseen siirtyessä käännöksessä. Pujotteluun mennessä koira vaihtoi omatoimisesti puolta, joten uusittiin pujotteluun meno (-3). Sitten paha moka sattui putkella. Vanha agikoira ei mennytkään edessä olevasta putken suusta sisään vaan siitä toisesta! Tästä tuli hylkäys. Saran kanssa näköjään kerätään koko hylkäävien virheiden sarja! Radalla ollessa en tiennyt virheen olleen hylkäävä ja uusin putkeen menon. Kivasti vanha agikoira piti kierrokset pienestä putkirallista huolimatta kasassa. Saran mielentila alkoi rakoilla vasta kyltillä 14, jossa koiran olisi pitänyt kääntyä poispäin minusta, mutta se kiersikin kyltin (-10). Olin tehnyt jo kaksi uusintaa, joten kolmatta kertaa en enää uusinut ja molemmille jäi vähän epävarma fiilis. Loppuradalla kumpikaan ei enää keskittynyt kunnolla. Keräsin itseni kasaan käytösruutuun ja se suoritettiun mallikkaasti.
Pistetilanne oli ystävällisesti päivitetty myös hylkäävän virheen jälkeenkin, jotta voi jossitella! Jos oikea putken pää olisi löytynyt ja oisin voinut käyttää toisen uusinnan 14. kyltillä ja se olisi onnistunut kertauusinnalla, niin pisteitä olisi ollut kasassa 91. Se olisi ollut ihan hyvä tulos tällä osaamisella. Mutta koska jos-maailma ei ole todellista, niin jatkamme harjoituksia :p
perjantai 18. elokuuta 2017
Kokemuksia rikkaampana
Viikon takaisena viikonloppuna kokeiltiin RINNAN kanssa sekä lauantai että sunnuntai KPKY:n pk-kokeissa Kajaanissa. Lauantaina korkattiin hakukokeet. Debyyttimme tuomaroi Mira Salminen. Ihan mielenkiinnosta menin kokeilemaan, sillä en oikein tiennyt onko meidän osaaminen riittävää. Koskaan en ollut ollut seuraamassa hakukoetta. Sen olen oppinut, ettei hirveen
korkeaa kynnystä kannata kasvattaa kokeisiin menemisen suhteen. Aina voi nimittäin sattua ja tapahtua jotain, johon ei edes hyvä
treeni olisi auttanut. Korkeemmalla kynnyksellä myös odotukset voi kasvaa liian suuriksi. Korkealla kynnyksellä myöskin jännittää enempi.
Koska tykkään eläinkokeista, niin olin ilmottanut Rinnan seuraavalle päivälle saman seuran jälkikolmoskisoihin. Halusin nähdä, miten Rinna jaksaa kaksi peräkkäistä koetta ja mitä etenkin tapahtuu tottikselle? Näitä edeltävästä kokeesta (SM) oli viikko. Harmiksi koko viikon Rinna joutui elelemään rauhallisemmin tassuhaavan takia eikä tottista treenattu viikolla lainkaan. Edellisen kokeen virheasetukset jäi korjaamatta.
Pahin jännitys oli edellisenä iltana perjantaina. Se kuitenkin laantui, kun kävin koekentällä testaamassa tassun kestävyyttä. Tassu kesti ja Rinnakin toimi hyvin.
Lauantain koe oli mukavan pieni koe kokeilla uutta lajia. Mitään ei tarvinnut odottaa pitkään, mutta sai kutenkin ottaa oman aikansa valmistautumisissa. Kokeessa oli kolme koirakkoa, kaksi ykkösluokan kisaajaa ja yksi kakkoslainen. Koe alkoi tottiksilla. Oltiin toisessa (viimeisessä) parissa ensin tekemässä liikkeet. Olipa mukava huomata, etten jännittänyt kentällä taaskaan! Paikkamakuun selin seisominenkin oli helppoa, kun jalat ei tärisseet :p
Seuraamisessa kontakti tuli jälleen vasta kaavion loppupuolella. Edistäminen ei ollut kovin pahaa. Tästä arvioksi erittäin hyvä.
Istuminen tipahti erittäin hyväksi edistävän seuraamisen takia. Maahanmeno ja luoksetulo oli ihan yhteensä erittäin hyvä. Seuruu oli edistävää, mutta maahanmeno ripeä. Annoin hiljaisen lisäkäskyn eteentuloon ja silti koira törmäsi.
Tasamaanouto oli erinomainen. Joku haukku siinä kyllä taisi päästä... Hyppynouto jäi puutteelliseksi koiran kierrettyä esteen paluussa. Tätä ei ehditty viikossa korjailemaan. Estenouto oli erinomainen, vaikka annoin käsimerkin esteen suorittamiseen takaisin. Se taisi jäädä tuomarilta huomaamatta. Eteenmenossa Rinna ennakoi maahanmenon. Annoin uuden käskyn, jolla se jatkoi menoaan reippaasti. Tää oli ihan odotettavaa, sillä tassun takia ei tehty yhtään eteenmenoa etupalkalla edellisen kokeen jälkeen. Tästä arvosanaksi tyydyttävä. Makuusta saatiin hyvä, vaikka Rin suoritti sen istuen. Se jää välillä liikkeistä niin kierroksille, ettei se vaan pysty olemaan makuulla. Näin tottiksesta 86 p.
Maastot alkoi esineillä. Ennen lähetystä kuljetin koiran etulinjaa toiseen päähän, kuten olen treeneissäkin alkanut tehdä. Kuljetuksessa Rinna usein haukkuu, mutta sitten ruudussa tekee paremmin töitä, kun on saanut haistatella ruudun hajuja. Rinnalla meni alle puoli minuuttia ja suoritus oli ohi. Se sai hajun lähiesineestä ja malttoi sen heti paikallistaa (aina sei jaksa). Esineistä täydet 30 p.
Hakua odotellessa jännitys taas nousi, mutta omaa vuoroa odotellessa ja verkkaisesti valmistautuessa jännitys väheni. Otin oman akani hakualueelle mennessä ja uitin koiran kahdesti ojassa vielä kutsun jälkeenkin. Pikkasen hätäinen kuitenkin olin ja annoin koiran olla vähän turhan lennokas ennen varsinaista suoritusta. Tämä kostautui, kun Rin alkoi haukkumaan mulle hihnaa poisottaessa. Laitoin koiran makuulle ja otin ekaan lähetykseen vasta, kun se oli rauhottunut. Etukulmat oli tyhjiä. Molemmissa jouduin lähettämään koiraa uusiksi, että se olisi edennyt aivan kulmiin asti. Tuomarun mukaan koira oli edennyt riittävän syvälle ja uusintalähetykset oli turhia. Seuraavalla pistolla löytyi oikealta eka maalimies, joka oli ilman mitään pressuja istuskelemassa maassa. Tästä ilmaisusta erinomainen, vaikka haukku vähän pätki. Koiran hallinta toimi hyvin. Toinen maalimies löytyi samalta puolen n. 70 metristä. Tää oli piiloutunut muoviseen verkolla peitettyyn koiran kuljetusboksiin. Tässä haukku pätki enempi. Ilmaisuksi tästä arvosanaksi erittäin hyvä. En tiedä oliko kuumuus vaiko erilainen umppari syynä huonoon haukkuun. Vika maalimies olisi ollut vasemmalla 100 metrissä. Aikaa kahteen maalimieheen meni viis minuuttua, vaikken pitänyt missään vaiheessa kiirettä, vaan koitin toimia kuin treeneissä ja vaatia samat asiat koralta nytkin. Pisteitä hakuosuudesta saatiin 166. Lopputulemana siis HK1-koulari ykklstuloksella 282 pisteellä! Sijoitus oli 2./2.
Sunnuntai meni jo tosi vähin jännityksin. Jäljen tuomaroi Heikki Törrönen ja koirakoita oli seitsemän. Sunnuntaina satoi vettä enempivähempi koko päivän. Koe aloitettiin maastoilla. Kaatosade taisi aika hyvin viedä hajuja, sillä useampi koira epäonnistui jäljellä. Rinnan jana oli ihan hyvä. Se reagoi jälkeen jo aiemmin, mutten päästänyt koiraa oikomaan ja tässä tuli liinasotkua. Sitten Rin nosti jäljen oikealta kohtaa oikeaan suuntaan. Käsky tuli kuitenkin takaisin janalle, jolloin käänsin koiran ympäri toiseen suuntaan. Jälleen tuli käsky takaisin janalle, jolloin lähetin koiraa janalla aluetta eteenpäin ja päästiin vikalle merkille ilman jälkeä. Tässä vaiheessa tuli käsky lähettää koira takaisin päin, sillä Rinnan alunperin nostama jälki olikin se oikea :p Rimpan janatyöskentelyä arvioitiin siis siihen asti, kun se ensimmäisen kerran nosti jäljen. Pisteitä janalta meni viisi liinasotkun takia ja tuomarin mukaan koira pissasi janalle, mutta sitä ei kyllä tapahtunut.
Rinna löysi neljä keppiä mukaan lukien viimeisen. Minä nostin yhden, joka oli avarammalla paikalla. Se oli ehkä jäänyt enempi sateen armoille? Rinna nimittäin ilmaisi muut kepit hyvin. Jälki mentiin sopivan reipasta tahtia pariin kymmeneen minuuttiin, joten käytettiin vielä vartti kadonneen kepin etsintään. Ei löytynyt. Eli pisteitä jäi 145.
Sitten esineet. Ruutu oli sama kuin edellispäivänä. Vein koiran jälleen laitaa pitkin toiseen päähän ennen ekaa lähettämistä. Rimppa tutki ruudun hyvin, se ei vaan nostanut esineitä ennen kuin oli käynyt koko ruudun läpi. Tällä ärsyttävällä menetelmällä aika oli jälleen loppua kesken, aikaa meni 4 min 40 sek ennen kuin kaikki kolme esinettä oli tuotu. Lisäksi Rin pudotti kakkosesineen kerran sitä tuodessaan, mutta toi sen loppuun asti ilman lisäkäskyjä. Pisteitä tuli 27.
Vikana oli tottis, jossa oltiin ekassa parissa ekana liikkeellä. Se oli melko toisinto edellispäivästä. Seuraaminen oli hyvää. Liikkeestä istuminen erittäin hyvä. Juoksusta jääviin jälleen tuplakäskyt, niistä tyydyttävät. Tasamaanouto oli erinomainen. Hyppynoudossa heitin kapulan vinoon, mutten uusinut sitä, sillä se oli juuri hyvä kulma antaa lisäkäsky esteen kiertämisen takia. Tässä siis lisäkäsky takaisin hyppyyn ja suoritus oli hyvä. Estenoudossa Rinnalta pääsi haukkua ja kapula tippui siltä harjan yli menossa. Koira korjasi erheensä ilman lisäkäskyjä. Hyvä suoritus. Eteenmeno jäi puutteelliseksi, sillä Rin suoritti makuun jälleen kahdesti. Ei oltu tehty edelleenkään korjaavaa liikettä. Paikkamakuu oli tällä kertaa erinomainen. Pisteitä tällä suorituksella 82. Eli yhteensä 254 p. ja kakkostulos. Sijoitus oli jaettu kakkossija toisen koirakon saatua tösmälleen samat maasto- ja tottispisteet! Vähän jäi suoriutuminen harmittamaan, mutta ei auta kuin treenata enempi ollakseen parempi. Kiva oli kuitenkin saada edes tulos pitkästä aikaa.
Viikonlopusta yhteenvetona: mulle sopisi tiheämpi kisatahti ja niin sopisi Rinnallekin. Tassu on nyt kunnossa. Se kesti hyvin.
Koska tykkään eläinkokeista, niin olin ilmottanut Rinnan seuraavalle päivälle saman seuran jälkikolmoskisoihin. Halusin nähdä, miten Rinna jaksaa kaksi peräkkäistä koetta ja mitä etenkin tapahtuu tottikselle? Näitä edeltävästä kokeesta (SM) oli viikko. Harmiksi koko viikon Rinna joutui elelemään rauhallisemmin tassuhaavan takia eikä tottista treenattu viikolla lainkaan. Edellisen kokeen virheasetukset jäi korjaamatta.
Pahin jännitys oli edellisenä iltana perjantaina. Se kuitenkin laantui, kun kävin koekentällä testaamassa tassun kestävyyttä. Tassu kesti ja Rinnakin toimi hyvin.
Lauantain koe oli mukavan pieni koe kokeilla uutta lajia. Mitään ei tarvinnut odottaa pitkään, mutta sai kutenkin ottaa oman aikansa valmistautumisissa. Kokeessa oli kolme koirakkoa, kaksi ykkösluokan kisaajaa ja yksi kakkoslainen. Koe alkoi tottiksilla. Oltiin toisessa (viimeisessä) parissa ensin tekemässä liikkeet. Olipa mukava huomata, etten jännittänyt kentällä taaskaan! Paikkamakuun selin seisominenkin oli helppoa, kun jalat ei tärisseet :p
Seuraamisessa kontakti tuli jälleen vasta kaavion loppupuolella. Edistäminen ei ollut kovin pahaa. Tästä arvioksi erittäin hyvä.
Istuminen tipahti erittäin hyväksi edistävän seuraamisen takia. Maahanmeno ja luoksetulo oli ihan yhteensä erittäin hyvä. Seuruu oli edistävää, mutta maahanmeno ripeä. Annoin hiljaisen lisäkäskyn eteentuloon ja silti koira törmäsi.
Tasamaanouto oli erinomainen. Joku haukku siinä kyllä taisi päästä... Hyppynouto jäi puutteelliseksi koiran kierrettyä esteen paluussa. Tätä ei ehditty viikossa korjailemaan. Estenouto oli erinomainen, vaikka annoin käsimerkin esteen suorittamiseen takaisin. Se taisi jäädä tuomarilta huomaamatta. Eteenmenossa Rinna ennakoi maahanmenon. Annoin uuden käskyn, jolla se jatkoi menoaan reippaasti. Tää oli ihan odotettavaa, sillä tassun takia ei tehty yhtään eteenmenoa etupalkalla edellisen kokeen jälkeen. Tästä arvosanaksi tyydyttävä. Makuusta saatiin hyvä, vaikka Rin suoritti sen istuen. Se jää välillä liikkeistä niin kierroksille, ettei se vaan pysty olemaan makuulla. Näin tottiksesta 86 p.
Maastot alkoi esineillä. Ennen lähetystä kuljetin koiran etulinjaa toiseen päähän, kuten olen treeneissäkin alkanut tehdä. Kuljetuksessa Rinna usein haukkuu, mutta sitten ruudussa tekee paremmin töitä, kun on saanut haistatella ruudun hajuja. Rinnalla meni alle puoli minuuttia ja suoritus oli ohi. Se sai hajun lähiesineestä ja malttoi sen heti paikallistaa (aina sei jaksa). Esineistä täydet 30 p.
Hakua odotellessa jännitys taas nousi, mutta omaa vuoroa odotellessa ja verkkaisesti valmistautuessa jännitys väheni. Otin oman akani hakualueelle mennessä ja uitin koiran kahdesti ojassa vielä kutsun jälkeenkin. Pikkasen hätäinen kuitenkin olin ja annoin koiran olla vähän turhan lennokas ennen varsinaista suoritusta. Tämä kostautui, kun Rin alkoi haukkumaan mulle hihnaa poisottaessa. Laitoin koiran makuulle ja otin ekaan lähetykseen vasta, kun se oli rauhottunut. Etukulmat oli tyhjiä. Molemmissa jouduin lähettämään koiraa uusiksi, että se olisi edennyt aivan kulmiin asti. Tuomarun mukaan koira oli edennyt riittävän syvälle ja uusintalähetykset oli turhia. Seuraavalla pistolla löytyi oikealta eka maalimies, joka oli ilman mitään pressuja istuskelemassa maassa. Tästä ilmaisusta erinomainen, vaikka haukku vähän pätki. Koiran hallinta toimi hyvin. Toinen maalimies löytyi samalta puolen n. 70 metristä. Tää oli piiloutunut muoviseen verkolla peitettyyn koiran kuljetusboksiin. Tässä haukku pätki enempi. Ilmaisuksi tästä arvosanaksi erittäin hyvä. En tiedä oliko kuumuus vaiko erilainen umppari syynä huonoon haukkuun. Vika maalimies olisi ollut vasemmalla 100 metrissä. Aikaa kahteen maalimieheen meni viis minuuttua, vaikken pitänyt missään vaiheessa kiirettä, vaan koitin toimia kuin treeneissä ja vaatia samat asiat koralta nytkin. Pisteitä hakuosuudesta saatiin 166. Lopputulemana siis HK1-koulari ykklstuloksella 282 pisteellä! Sijoitus oli 2./2.
Sunnuntai meni jo tosi vähin jännityksin. Jäljen tuomaroi Heikki Törrönen ja koirakoita oli seitsemän. Sunnuntaina satoi vettä enempivähempi koko päivän. Koe aloitettiin maastoilla. Kaatosade taisi aika hyvin viedä hajuja, sillä useampi koira epäonnistui jäljellä. Rinnan jana oli ihan hyvä. Se reagoi jälkeen jo aiemmin, mutten päästänyt koiraa oikomaan ja tässä tuli liinasotkua. Sitten Rin nosti jäljen oikealta kohtaa oikeaan suuntaan. Käsky tuli kuitenkin takaisin janalle, jolloin käänsin koiran ympäri toiseen suuntaan. Jälleen tuli käsky takaisin janalle, jolloin lähetin koiraa janalla aluetta eteenpäin ja päästiin vikalle merkille ilman jälkeä. Tässä vaiheessa tuli käsky lähettää koira takaisin päin, sillä Rinnan alunperin nostama jälki olikin se oikea :p Rimpan janatyöskentelyä arvioitiin siis siihen asti, kun se ensimmäisen kerran nosti jäljen. Pisteitä janalta meni viisi liinasotkun takia ja tuomarin mukaan koira pissasi janalle, mutta sitä ei kyllä tapahtunut.
Rinna löysi neljä keppiä mukaan lukien viimeisen. Minä nostin yhden, joka oli avarammalla paikalla. Se oli ehkä jäänyt enempi sateen armoille? Rinna nimittäin ilmaisi muut kepit hyvin. Jälki mentiin sopivan reipasta tahtia pariin kymmeneen minuuttiin, joten käytettiin vielä vartti kadonneen kepin etsintään. Ei löytynyt. Eli pisteitä jäi 145.
Sitten esineet. Ruutu oli sama kuin edellispäivänä. Vein koiran jälleen laitaa pitkin toiseen päähän ennen ekaa lähettämistä. Rimppa tutki ruudun hyvin, se ei vaan nostanut esineitä ennen kuin oli käynyt koko ruudun läpi. Tällä ärsyttävällä menetelmällä aika oli jälleen loppua kesken, aikaa meni 4 min 40 sek ennen kuin kaikki kolme esinettä oli tuotu. Lisäksi Rin pudotti kakkosesineen kerran sitä tuodessaan, mutta toi sen loppuun asti ilman lisäkäskyjä. Pisteitä tuli 27.
Vikana oli tottis, jossa oltiin ekassa parissa ekana liikkeellä. Se oli melko toisinto edellispäivästä. Seuraaminen oli hyvää. Liikkeestä istuminen erittäin hyvä. Juoksusta jääviin jälleen tuplakäskyt, niistä tyydyttävät. Tasamaanouto oli erinomainen. Hyppynoudossa heitin kapulan vinoon, mutten uusinut sitä, sillä se oli juuri hyvä kulma antaa lisäkäsky esteen kiertämisen takia. Tässä siis lisäkäsky takaisin hyppyyn ja suoritus oli hyvä. Estenoudossa Rinnalta pääsi haukkua ja kapula tippui siltä harjan yli menossa. Koira korjasi erheensä ilman lisäkäskyjä. Hyvä suoritus. Eteenmeno jäi puutteelliseksi, sillä Rin suoritti makuun jälleen kahdesti. Ei oltu tehty edelleenkään korjaavaa liikettä. Paikkamakuu oli tällä kertaa erinomainen. Pisteitä tällä suorituksella 82. Eli yhteensä 254 p. ja kakkostulos. Sijoitus oli jaettu kakkossija toisen koirakon saatua tösmälleen samat maasto- ja tottispisteet! Vähän jäi suoriutuminen harmittamaan, mutta ei auta kuin treenata enempi ollakseen parempi. Kiva oli kuitenkin saada edes tulos pitkästä aikaa.
Viikonlopusta yhteenvetona: mulle sopisi tiheämpi kisatahti ja niin sopisi Rinnallekin. Tassu on nyt kunnossa. Se kesti hyvin.
torstai 10. elokuuta 2017
keskiviikko 9. elokuuta 2017
Hausta
Toisiksi viimeisimmissä treeneissä oli tarkoitus treenata mun maaston lukutaitoja. En tiennyt minne kolme maalimiestä oli piiloutuneet. Tyhjiä etukulmia RINNA ei olisi halunnut tarkistaa vaan olisi oikonut jo syvemmälle hakualueelle. Jouduin lähettämään koiran uudestaan ennen kuin se eteni kulmiin asti. Näitä pitää treenata (ja otettiinkin etukulmat viimeisimmissä treeneissä). Kolmatta maalimiestä (nro 5) etsittäessä lähetin ihan turhaan koiraa liian läheltä ykköspiiloa (nro 3). Se kaarratti sinne. Lisämausteena oli marjastajat piilon lähellä. Rimpan maalimiesmotivaatio oli ihan mallillaan, sillä jokaisella onnistuin kutsumaan koiraa pois juuri ennen kuin se aloitti ilmaisuhaukun eikä se jättänyt maalimiestä. Edelleen ilmaistessa se toki pätki kuulostellen minua. Maalimiehet palkkasi koiran vasta, kun olin hetken ollut piilolla. Tällä reseptillä jatketaan nyt ilmaisujen kanssa.
Rinna on ilmoitettu ensimmäiseen hakukokeeseensa. Mennään ihan maksullisiin treeneihin -ajatuksella, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa. Tai sitten ei mennä ollenkaan. Rinnalla nimittäin on viiltohaava vasemman etutassun ison anturan sivussa.
tiistai 8. elokuuta 2017
Rallikoiran ajokoulu
SARAN kanssa käytiin pari kertaa Oona Mäen rally-tokokoulussa. Ensin tehtiin kisamaisempi ratasuoritus, josta koirakoiden taso paljastui. Sain onnistuneesti jännityksen päälle, kun vain ajattelinkin koetta. Se kostautui. Kehäänmeno sujui ja aloituksessa koira tarjosi kontaktia. Liikkeellelähdössä se sitten purkautui ääntämisenä. Otin lähdön uusiksi ja sen jälkeen homma kaatui kahteen vaikeaan kylttiin. Koira nousi epävarmuudesta kierroksille eikä määrätiedoton ohjaaja sitä auttanut. Toiselle kerralle tajusin, mistä jännittäminen johtui ja sain itseni ruotuun. Kierros sujuikin paremmin, mutta edelleen mestarissa on paljon sellaista, mitä Sara ei täysin handlaa ja se on epävarmuuttaan kierroksilla. Mulle vinkiksi ottaa aikalisä kylteillä. Kun rauhotun itse ja hengitän syvään, niin koirakin rauhottuu.
Tämän lisäksi suorituksesta paljastui heikkoudet. Järjestäen suoritukset oli liian myöhässä kyltteihin nähden eli kymppejä olisi mennyt :p Vinkiksi täyskäännöksiin, jossa koira kääntyy ohjaaja kohden, tuli käyttää vain sen puoltavaihtavaa seuraamiskäskyä. Toimi koiran siirtyessä oikealta vasemmalle, ei toisinpäin. Oikean puolen seuruu ei ole vielä niin vahvaa, että koira näissä vaihtaisisi vasemmalta puolen pois pelkällä käskyllä. Treenataan. Seuruukäsky tekisi hyvää myöskin täyskäännöksessä koiran kääntyessä poispäin. Tämä on Saralle jalostettu agilitystä, joten käännös on turhan ilmava. Kun käännöskäskyyn lisää seuruukäskyn, niin siitä tuli tiukempi. Saksalaisiin voisi ottaa eri käskyt eri puolilla tapahtuville, sillä koira kiertää näissä eri suuntiin. Edestä puolen vaihtoon saatiin myöskin ohjeet. Nyt vaan treenaamaan.
Radan lisäksi tehtiin eteentulot seisten itse ympyrän keskellä rintamasuunnan pysyessä samana. Koiran tehtävänä oli tulla kahdeksasta pisteestä ympyrän säteeltä eteen. Näitä on Saran kanssa treenattu ennenkin eikä suurempi ongelmia ole. Takaa se tosin ei osannut hakea suoraan eteen vaan tuli aina perusasennon kautta. Sama tehtiin myös oikean perusasennon kanssa. Ei sujunut yhtään niin hyvin :p
Tämän lisäksi suorituksesta paljastui heikkoudet. Järjestäen suoritukset oli liian myöhässä kyltteihin nähden eli kymppejä olisi mennyt :p Vinkiksi täyskäännöksiin, jossa koira kääntyy ohjaaja kohden, tuli käyttää vain sen puoltavaihtavaa seuraamiskäskyä. Toimi koiran siirtyessä oikealta vasemmalle, ei toisinpäin. Oikean puolen seuruu ei ole vielä niin vahvaa, että koira näissä vaihtaisisi vasemmalta puolen pois pelkällä käskyllä. Treenataan. Seuruukäsky tekisi hyvää myöskin täyskäännöksessä koiran kääntyessä poispäin. Tämä on Saralle jalostettu agilitystä, joten käännös on turhan ilmava. Kun käännöskäskyyn lisää seuruukäskyn, niin siitä tuli tiukempi. Saksalaisiin voisi ottaa eri käskyt eri puolilla tapahtuville, sillä koira kiertää näissä eri suuntiin. Edestä puolen vaihtoon saatiin myöskin ohjeet. Nyt vaan treenaamaan.
Radan lisäksi tehtiin eteentulot seisten itse ympyrän keskellä rintamasuunnan pysyessä samana. Koiran tehtävänä oli tulla kahdeksasta pisteestä ympyrän säteeltä eteen. Näitä on Saran kanssa treenattu ennenkin eikä suurempi ongelmia ole. Takaa se tosin ei osannut hakea suoraan eteen vaan tuli aina perusasennon kautta. Sama tehtiin myös oikean perusasennon kanssa. Ei sujunut yhtään niin hyvin :p
maanantai 7. elokuuta 2017
Jännitystä kuriin
Olen alkanut ajatuksella työstämään omaa jännittämistäni. Kuinka voisin sitä hallita tai tulla edes sen kanssa toimeen? Käväistiin RINNAN kanssa PK-SM-kisoissa, mikäs sen parempi tilanne treenata omaa jännittämistä! Siinä ennen omaa suoritusta muiden hienoja suorituksia katsellessa en voinut kuin ihmetellä mitä siellä tein. Kuka hullu nyt menee treenaamaan SM-kisoihin?
Mun jännittämistä on toki työstetty jo pitempään. Suurin edistysaskel oli hyväksyä jännittäminen. Annoin itselleni luvan jännittää ja kuulostelin itseäni. Missä tilanteessa jännittäminen nousee, missä laskee ja miltä minusta tuntuu milloinkin tuntuu? Jännitääminen ei enää ahdista, vaan on ennemminkin mielenkiintoista tutkia omia mielenliikkeitä. Alkuun en jännityksestä pystynyt syömään, en nukkumaan. Nyt pystyn jo syömään ongelmitta ja myös nukkumaan yöni hyvin. Viime kertoina en ole enää päivän päätteeksi saanut migreeniä jännittämisen takia.
Rinnahan reagoi voimakkaasti mun jännittäniseen. Kun en jännitä, niin se kulkee näppärästi mukana. Se vaan hakee mun huomiota keksien keinoja ansaita namppoja. Kun olen jännittynyt, niin se näkee potentiaalisia uhkia joka puolella ja pälyilee ympärilleen. Se on ihan ihmisen mieli. Tämän huomasi nytkin hyvin. Kun otin koiran reilusti ennen omaa vuoroa kisapaikalle hengailemaan eikä oma jännittäminen ollut noussut vielä huippuunsa, niin mulla oli oikein mukava koira mukana. Kun taas otin sen mukaani ennen suoritusvuoroa jännittyneenä, se rähjäili muille koirille.
Jännityksen tilat vaihteli ennen suoritusta laidasta laitaan, mutta kun oikein keskityin niin onnistuin hallitsemaan omia jännitystilojani! Aika huimaa, että ihan vaan ajatuksen voimalla voin hallita itseäni. Ei yhtään turha reissu siis! Sain jotenkin itseni rentoutettua omaa vuoroa kentän reunalla odotellessa koiraa rapsutellessa. Avainasemassa oli keskittyä oman itseni tunnetilaan, pelkästään omaan itseeni. Toivottavasti onnistun näin toistekin!
Vaikka nyt pystyin olemaan suht vähän jännittynyt, niin Rinna toimi pääosin kuten ennenkin. Millähän sen saisi uskomaan ettei ole hätää? Sille ei riittänyt se, että sain laskettua jännitykseni vaan koiralla jäi siitä huolimatta tilanne päälle. Olisi varmaan pitänyt kyetä ottamaan koira autosta jännittämättä. Ja mikä koiran käytöksessä johtuu mun jännittämisestä ja mikä on jo opittua kisakäytöstä? Tottiksessa on vielä paljon tehtävää. Sitä on työstettykin, mutta mielentilaongelmat ei hetkessä korjaannu.
Seuraamisessa päätin vain keskittyä omaan kävelemiseeni enkä antanut yhtään lisäkäskyä. Rinna huiteli alkuun edellä. Se haukahteli täyskäännökset, sillä tulin sen linjalle. Kaavion loppua kohden se alkoi löytää paikkansa ja kulki kontaktissa. Istumisessa Rin keuli seuraamisen muuten liike oli hyvää. Molemmat jäävät onnistui vasta toistolla ja eteentuleminen oli huono kummallakin kertaa, ensin koira törmäsi tullen vinoon ja toisella kertaa eteentuloa ei edes tapahtunut vaan koira tuli suoraan selän takaa kiertäen sivulle. Se ei vaan pysty jäämään erilleen minusta kokeissa juoksujäävissä ja sitten se tulee niin lujaa luokse ettei ehdi jarrutella. Noudoissa se oli liian kiihkeenä. Haukkua tuli, mutta sain sen omalla rauhallisella olemuksella loppumaan alkuunsa. Esteet Rin kiersi molemmat tullessaan. Se ei halua tulla esteitä yli minuun päin. Eteenmeno oli jopa aika ok. Mun kävely oli vaan kuulemma liian hidasta. Lisäksi suunnilleen kaikissa liikkeissä sain noottia siitä, etten ottanut riittävästi askeleita valmistelevissa osuuksissa. En pystynyt laskemaan askeleita ja pitämään omaa mieltä kasassa yhtä aikaa.
Eli liikevirheitä tuli reilusti. Moni liike jäi puutteelliseksi. Paikkamakuu oli ainoa erinomainen. Istuminen oli erittäin hyvä. Tasamaanouto vielä tyydyttävä ja eteenmeno hyvä. Kaikkine virheineen Rinna kerää kyllä hyvin pisteitä! Tällä kertaa pisteitä tuli 66. Ei niillä tokikaan jatkoon päässyt, mutta oma tavoite täyttyi.
Samaan aikaan toisaallla eli Hyvinkäällä SARA oli Elinan esittämänä elämänsä toisissa näyttelyissä :D Se oli maksutonta huvia, sillä yli 10-vuotiaat veteraanit pääsi ilmaiseksi osallistumaan erkkariin. Sasu oli edelleen rotuisekseen tunnistettavissa tuomari Sharon Spaeksin mielestä.
"Nice head plains, but would like to see more fill under eye, more width to muzzle. Nice lenght of neck, adequate posternum. Could use a better shoulder lay and return of upper arm. Nice topline and lenght of loim. Could use more bone for size. Nice converting rear, paddles a bit in front. Adequate sidegate."
VET H
Mun jännittämistä on toki työstetty jo pitempään. Suurin edistysaskel oli hyväksyä jännittäminen. Annoin itselleni luvan jännittää ja kuulostelin itseäni. Missä tilanteessa jännittäminen nousee, missä laskee ja miltä minusta tuntuu milloinkin tuntuu? Jännitääminen ei enää ahdista, vaan on ennemminkin mielenkiintoista tutkia omia mielenliikkeitä. Alkuun en jännityksestä pystynyt syömään, en nukkumaan. Nyt pystyn jo syömään ongelmitta ja myös nukkumaan yöni hyvin. Viime kertoina en ole enää päivän päätteeksi saanut migreeniä jännittämisen takia.
Rinnahan reagoi voimakkaasti mun jännittäniseen. Kun en jännitä, niin se kulkee näppärästi mukana. Se vaan hakee mun huomiota keksien keinoja ansaita namppoja. Kun olen jännittynyt, niin se näkee potentiaalisia uhkia joka puolella ja pälyilee ympärilleen. Se on ihan ihmisen mieli. Tämän huomasi nytkin hyvin. Kun otin koiran reilusti ennen omaa vuoroa kisapaikalle hengailemaan eikä oma jännittäminen ollut noussut vielä huippuunsa, niin mulla oli oikein mukava koira mukana. Kun taas otin sen mukaani ennen suoritusvuoroa jännittyneenä, se rähjäili muille koirille.
Jännityksen tilat vaihteli ennen suoritusta laidasta laitaan, mutta kun oikein keskityin niin onnistuin hallitsemaan omia jännitystilojani! Aika huimaa, että ihan vaan ajatuksen voimalla voin hallita itseäni. Ei yhtään turha reissu siis! Sain jotenkin itseni rentoutettua omaa vuoroa kentän reunalla odotellessa koiraa rapsutellessa. Avainasemassa oli keskittyä oman itseni tunnetilaan, pelkästään omaan itseeni. Toivottavasti onnistun näin toistekin!
Vaikka nyt pystyin olemaan suht vähän jännittynyt, niin Rinna toimi pääosin kuten ennenkin. Millähän sen saisi uskomaan ettei ole hätää? Sille ei riittänyt se, että sain laskettua jännitykseni vaan koiralla jäi siitä huolimatta tilanne päälle. Olisi varmaan pitänyt kyetä ottamaan koira autosta jännittämättä. Ja mikä koiran käytöksessä johtuu mun jännittämisestä ja mikä on jo opittua kisakäytöstä? Tottiksessa on vielä paljon tehtävää. Sitä on työstettykin, mutta mielentilaongelmat ei hetkessä korjaannu.
Seuraamisessa päätin vain keskittyä omaan kävelemiseeni enkä antanut yhtään lisäkäskyä. Rinna huiteli alkuun edellä. Se haukahteli täyskäännökset, sillä tulin sen linjalle. Kaavion loppua kohden se alkoi löytää paikkansa ja kulki kontaktissa. Istumisessa Rin keuli seuraamisen muuten liike oli hyvää. Molemmat jäävät onnistui vasta toistolla ja eteentuleminen oli huono kummallakin kertaa, ensin koira törmäsi tullen vinoon ja toisella kertaa eteentuloa ei edes tapahtunut vaan koira tuli suoraan selän takaa kiertäen sivulle. Se ei vaan pysty jäämään erilleen minusta kokeissa juoksujäävissä ja sitten se tulee niin lujaa luokse ettei ehdi jarrutella. Noudoissa se oli liian kiihkeenä. Haukkua tuli, mutta sain sen omalla rauhallisella olemuksella loppumaan alkuunsa. Esteet Rin kiersi molemmat tullessaan. Se ei halua tulla esteitä yli minuun päin. Eteenmeno oli jopa aika ok. Mun kävely oli vaan kuulemma liian hidasta. Lisäksi suunnilleen kaikissa liikkeissä sain noottia siitä, etten ottanut riittävästi askeleita valmistelevissa osuuksissa. En pystynyt laskemaan askeleita ja pitämään omaa mieltä kasassa yhtä aikaa.
Eli liikevirheitä tuli reilusti. Moni liike jäi puutteelliseksi. Paikkamakuu oli ainoa erinomainen. Istuminen oli erittäin hyvä. Tasamaanouto vielä tyydyttävä ja eteenmeno hyvä. Kaikkine virheineen Rinna kerää kyllä hyvin pisteitä! Tällä kertaa pisteitä tuli 66. Ei niillä tokikaan jatkoon päässyt, mutta oma tavoite täyttyi.
Samaan aikaan toisaallla eli Hyvinkäällä SARA oli Elinan esittämänä elämänsä toisissa näyttelyissä :D Se oli maksutonta huvia, sillä yli 10-vuotiaat veteraanit pääsi ilmaiseksi osallistumaan erkkariin. Sasu oli edelleen rotuisekseen tunnistettavissa tuomari Sharon Spaeksin mielestä.
"Nice head plains, but would like to see more fill under eye, more width to muzzle. Nice lenght of neck, adequate posternum. Could use a better shoulder lay and return of upper arm. Nice topline and lenght of loim. Could use more bone for size. Nice converting rear, paddles a bit in front. Adequate sidegate."
VET H
tiistai 1. elokuuta 2017
Tilanne haussa
Parit viimeisimmät hakutreenit oli varsin hyvät summaamaan RINNAN haun tilannetta.
Alueelle tuloa on työstetty. Rinna nostaa helposti kierroksia, kun haku on sen mielestä vaan niin kivaa. Autosta otto sujuu jo ja alueelle tulokin alkaa jo sujumaan ihan kivasti namppoja nakellen. Hallinnassa ilmottautumiseen tulossa on vielä tehtävää. Rinna kun kuumuu sitä enemmän mitä lähemmäs mennään ja mitä enemmän hidastellaan. Näitä tehdään vielä paljoilla avuilla, mutta vähitellen yritetään saada mielentilaa pysymään hyvänä ilman apujakin.
Treeneihin muuallekin on alettu ottamaan palkkaamattomuutta. Treeneissä maalimiehiltä koira ei saanut aina palkkaa vaan olen palkannut sen joko sivulle tulosta ilmaisun jälkeen tai hallinnassa kulkemisesta takaisin keskilinjalle tai sitten koko suoritus on ollut palkaton. Palkkaamattomuus on huonontanut ainakin hallinnassa keskilinjalle kulkemista. Edelleen haukku on helposti katkeilevaa koiran tarkkaillessa missä minä kuljen. Nyt olen maalimiehelle menessä pysähtynyt aina haukun katketessa ja olen edennyt vain koiran haukkuessa. Rinnaa tämä on hämännyt nyt niin, että se on jättänyt ilmaisut kesken ja tullut minun luokse. Olen kääntänyt sille selkää, jolloin se on palannut takaisin maalimiestä haukkumaan. Vaikeudet maalimiehen löytämisessä tietää aina edelleenkin huonoa ilmaisua. Ilmaisu lähtee koiralta kovaa ja korkealta kiljuntana. Se saattaa palata myös huonoihin tapoihin ja talloa maalimiestä.
Mulla on edelleen hahmottamisvaikeuksia alueen lukemisessa. Edelleenkin lähetän koiraa helposti siten, että sille jää tutkimatonta aluetta väliin. Nämä provosoi Rinnaa taaksepäin työskentelyyn ja vinoihin pistoihin. Tyhjissä ei ole ollut ongelmia, mikäli en lähetä koiraa juurikin siten, että sen tarvii työskennellä taaksepäin alueen tarkistamiseksi. Silloin luonnollisestikin jää laatikkopistot tekemättä. Toistaiseksi koiraa ei ole lähetetty vielä kunnon vastatuuleen tyhjälle eikä siten ole koiran tottelevaisuutta tarkistettu ;)
Treeniä on siis tehtävä sekä koiralle että itselle!
Alueelle tuloa on työstetty. Rinna nostaa helposti kierroksia, kun haku on sen mielestä vaan niin kivaa. Autosta otto sujuu jo ja alueelle tulokin alkaa jo sujumaan ihan kivasti namppoja nakellen. Hallinnassa ilmottautumiseen tulossa on vielä tehtävää. Rinna kun kuumuu sitä enemmän mitä lähemmäs mennään ja mitä enemmän hidastellaan. Näitä tehdään vielä paljoilla avuilla, mutta vähitellen yritetään saada mielentilaa pysymään hyvänä ilman apujakin.
Treeneihin muuallekin on alettu ottamaan palkkaamattomuutta. Treeneissä maalimiehiltä koira ei saanut aina palkkaa vaan olen palkannut sen joko sivulle tulosta ilmaisun jälkeen tai hallinnassa kulkemisesta takaisin keskilinjalle tai sitten koko suoritus on ollut palkaton. Palkkaamattomuus on huonontanut ainakin hallinnassa keskilinjalle kulkemista. Edelleen haukku on helposti katkeilevaa koiran tarkkaillessa missä minä kuljen. Nyt olen maalimiehelle menessä pysähtynyt aina haukun katketessa ja olen edennyt vain koiran haukkuessa. Rinnaa tämä on hämännyt nyt niin, että se on jättänyt ilmaisut kesken ja tullut minun luokse. Olen kääntänyt sille selkää, jolloin se on palannut takaisin maalimiestä haukkumaan. Vaikeudet maalimiehen löytämisessä tietää aina edelleenkin huonoa ilmaisua. Ilmaisu lähtee koiralta kovaa ja korkealta kiljuntana. Se saattaa palata myös huonoihin tapoihin ja talloa maalimiestä.
Mulla on edelleen hahmottamisvaikeuksia alueen lukemisessa. Edelleenkin lähetän koiraa helposti siten, että sille jää tutkimatonta aluetta väliin. Nämä provosoi Rinnaa taaksepäin työskentelyyn ja vinoihin pistoihin. Tyhjissä ei ole ollut ongelmia, mikäli en lähetä koiraa juurikin siten, että sen tarvii työskennellä taaksepäin alueen tarkistamiseksi. Silloin luonnollisestikin jää laatikkopistot tekemättä. Toistaiseksi koiraa ei ole lähetetty vielä kunnon vastatuuleen tyhjälle eikä siten ole koiran tottelevaisuutta tarkistettu ;)
Treeniä on siis tehtävä sekä koiralle että itselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)