Ruutuja & luoksetuloja

Koska koulun kenttä oli täynnä autoja, niin treenailtiin siinä sivummassa juuri ruudun levyisellä kävelykaistaleella. Ruudun kanssa samaan linjaan laitoin häiriöksi merkit luoksetuloa varten. Ensin ruutuun lähetyksiä. Häiriömerkit olleet häiriöksi, mutta koiruus jäi aluksi ihmeellisesti himmailemaan ruudun etuosaan. Lähempi tarkastelu paljasti, että se asetteli siellä etutassunsa nauhalle ikäänkuin kosketusalustalle... Näistä päästiin onneksi eroon parilla leluruudulla. Loput sujuikin sitten ihan jees, sitä narua vaan saisi käyttää useammin.

Pysäytyksiä otin lähinnä kiertojen kanssa. Ne meni nyt arpomatta. Koira alkaa vaan jo yhdistämään kiertoihin pysäytykset, mikä näkyy vauhdissa. Tarvii näissäkin alkaa välillä huijailemaan koiraa. Lisäksi otettiin suoria luoksetuloja ja kertaalleen kisanomaisena molemmat pysäytykset. Nekin sujui nyt hyvin.

Ketjutellen

Ketjutettiin muutamat liikkeet yhteen jo tutuksi tulleella kääntöpaikalla. Ensin suora seuruupätkä. Loppuun liikkeetä istuminen, johon yhdistin idarikävelyn. Sitten luoksetulo seisomaanpysäytyksellä ja loppuun ruutu kokonaisuudessaan. Seuraaminen ja istuminen oli ihan kivoja, tosin istumisesta koira lähti vähän jähmeästi liikkeelle. Luoksetulo pysäytyksessä Sa meni taas makuulle ensin, josta käskin sen seisomaan. Loppu osa liikkeestä sujui hyvin. Ruutuun koira suunnisti vauhdilla. Pysähtyminen lumella ei sujunut yhtä näppäkästi kuin hiekalla ja näytti, että koira meni ruudusta ohi. Lisäkäskyllä koira tuli keskemmälle. Loppuosa ruudusta meni hyvin. Plussaa koiralle siitä, ettei ruudun läsnäolo vaikuttanut muista liikkeistä suoriutumiseen!

Lopuksi vielä suoria luoksetuloja ja niiden joukkoon yksi seisomaanpysäytys. Nyt koira teki kerralla oikein eli pysähtyi seisomaan. Otettiin myös liikkeellelähtöjä jäävien asennoista. Kun käskyn antaa vähän napakammin, niin lähtee koirakin mukavasti mukaan. Ruutuun lähetyskin otettiin vielä kertaalleen. Koira näytti pysähtyvän jälleen liian taakse, mutta kun kävelin lähemmäs niin se olikin ihan hyvällä paikalla. Oli vissiin sitten edellisessäkin...

Palkkaamattomuus toimii Saran kanssa edellen hyvin, mutta teknisessä suoriutumisessa olisi parennettavaa:

• Luoksetulojen pysäytykset pitäisi saada varmoiksi. Mä en vaan tajuu mista kiikastaa. Seisomiseen on käsimerkki ja maahanmenoon käskysana. Ei luulisi menevän sekaisin, mutta menee. Maahanmeno onnistuu (joskin pysähtyminen on useimmiten mun makuun liian pitkä), mutta seisomiset menee monesti arpomisiksi. Ei kait siinä muu auta, kun treenata vaan lisää. Lisäksi pitäisi ottaa luoksetuloihin merkit mukaan, sillä en varmastikaan osaa antaa käskyjä oikeassa kohtaa...


• Ens kerralla ruutuun nauha, jotta voisin hahmottaa ruutua ja koiran paikkaa siellä paremmin. Lisää treeniä myös oikea-aikaiseen käskytykseen.


• Treeniä jäävien liikkeellelähtoihin. Niitä ei olla varsinaisesti koskaan treenattukaan.


• Sivulla maahanmenot suoriksi.

Sisätokoiluja

• Käännöksiä paikoillaan on hiottu ja edelleen oikeaan päin kääntyessä perusasentoon on vaikeampi löytää. Sara tulee helposti liian eteen. Täyskäännöksiin vasempaan suuntaan olen ottanut nyt reilun vartaloavun mukaan ja koiran käännös näyttää paremmalta.


• Askeleet oikeaan ja vasempaan sujuu ongelmitta. Askeleisiin taaksepäin on yhdistetty uusi käskysana "Taka". Taakse päin mennessä perusasento on useimmiten vinohko. Siihen pitää kiinnittää huomiota (koira voisi peruuttaa suoremmin).


• Perusasentoon tuloja ollaan otettu erilaisista kulmista, myös kapulan kanssa. Nämä on hyviä. Perusasentoja ollaan otettu myös käsien ollessa eriskummallisissa asennoissa, jolloin käsissä on ollut houkuttimina namit. Kädet edessä/etuviistossa on olleet ne pahimmat, mutta muutamien toistojen jälkeen Sa on muistanut mistä oikein on kyse. Suoria maahanmenoja ollaan treenailtu peruasennosta. Lisäksi ollaan otettu seuraamista päin esteitä. Koira ei tiputa lainkaan katsekontaktia (näen peilin kautta).


• Metallin pitoakin ollaan harjoiteltu. Metalli on se, joka helpoiten valahtaa takahampaille ja jota koira pitää suussaan huonointen. Välillä pidän kuonosta kevyesti kiinni kehuen, välillä vain kehun kun kapula on oikeassa kohdassa. Lelujen kiskontaan olen yhdistänyt sanat "Är-är" ja tamä toimii metallikapulallakin; koira alkaa hurjasti kiskomaan kapulaa itselleen. Itse asiassa tämä toimii jo niinkin hyvin, että koira koittaa oma-aloitteisesti voittaa kapulaa itselleen :p Pitotreenit tuntuu toimivan ja ote tuntuu olevan napakampi.


• Kaukoja ollaan tokikin otettu. Lähinnä vain tekniikkatreeninä, välillä kuitenkin vauhdikkaampina peruuttamisen lomassa. Peruuttaessa koiruus vaan tekee s-i-vaihdot tosiaankin peruuttaen, se saattaa peruuttaa montakin metriä ennen kuin istahtaa... Jokseenkin tuntuu taas ettei kaukojen kanssa oikein edetä.

Ohjattua + ruutua

Tuomelan koululla otettiin ohjattua noutoa ja ruutua. Mukana oli yhdet keltaiset ja kahdet punaiset merkit. Rakensin molempiin päihin kenttää ruudut ja loput ripottelin ympäri kentää häiriöksi. Ekana otettiin kuitenkin ohjattua noutoa, tällä kertaa noudettiin vain vasenta kapulaa. Ekalla kerralla Sa vilkuili viereistä ruutua, mutta haki kuitenkin kapulan. Vapautin vauhdista. Tokalla otin noudon loppuun asti. Muuten hyvä, mutta koira aloitti jarrutuksen vähän myöhässä ja suti ohi :P Kolmatta varten laitoin kapulat lähemmäksi toisiaan, nyt ne oli jo kisaetäisyydellä. Ei ongelmia.

Ruutuun lähetyksiä tehtiin vain keltaiseen ruutuun, johon olin jo kokoomisvaiheessa jättänyt kosketusalustan. Ekalla yrityksellä Sa kyllä haki ruudun katseellaan, mutta lähti viereiselle leikkikentälle... Tokalla juoksi suoraan ruutuun alustalle. Matkalla vilkuili vähän lähintä häiriömerkkiä, mutta muuten se ei niistä välittänyt. Kolmas oli samanmoinen. Seuraavaksi siirsin häiriömerkit lähemmäksi, se ei tuottanut ongelmaa. Ekat lähetykset tehtiin kisamatkaa pidemmältä, mutta vikaa varten siirryttiin kisaatäisyydelle. Ruutu oli ilman alustaa. Ja jes, koira pysähtyi käskystä oikeaan kohtaan!

HSKP:n vapaavuoro

Pikana:

• Metallilla hyppynoutoa, ihan jees. Lisäksi metallin kanssa pitoa ja luovutusasenotoon tuloa. Aiemmn olen vain töninyt/vetänyt tms. kapulaa pitoa parantaakseni, mutta nyt pidin kädellä kuonosta kevyesti. Näytti toimivan paremmin.


• Tunnareita tehtiin omaa piilotellen. Ekana pelkkä oman piilotus. Hiekasta etsiminen olikin sitten taas vaikeaa. Kärsivällisyyttä koiralla ei näköjään ole, vaan se tulee pyytämään herkästi apuja. Koira tarjosi jälleen pariin kertaan perusasentoa, josta käskin sen jatkamaan etsintöjä. Pari kertaa taputin maatakin piilon lähellä.  Sa kyllä haisteli piilokohtaakin, mutta ei vaan löytänyt, ei ilmeisesti saanut hajua. Vähensin vähän hiekkakerrosta kapulan päällä ja sittenhän se jo löytyikin! Toisessa mukana oli myös rivi vääriä kapuloita, oma oli piilotettuna hiekkapainon viereen. Sa haisteli moneen kertaa kunnolla väärien rivin, mutta ei koskenut niihin. Lopulta se löysi oikeankin. Vikana vielä oman piilotus. Tajusin tällä kertaa olla laittamatta paksua kerrosta hiekkaa kapulan päälle (katseelta piilossa kuitenkin) ja kapulakin löytyi nyt ongelmitta aivan itsenäisesti. Runsaampi nenätyöskentely näkyy vaikuttava kapulan tuontivauhtiin, koira ottaa välillä raviaskeleina kapulan palautuksessa.


• Paikallaanolot otettiin sekä istumisena että makuuna. Keskityttiin nyt häiriötreenaamiseen, vieressä kun tehtiin kaukoja ja ruutua. Pysyin koko ajan lähellä näkösällä. Paikallaanoloja ei olla otettu aikoihin, mikä näkyikin vanhana ongelmana istumisessa: jättökäskyn ”Istuu” kuultuaan koiruus menee maahan. Pari kertaa sain korjailla ja sitten koiruuskin jo osasi. Ennen olen aina liikahtanut, jos koiran katse irtoaa minusta. Nyt kielsin aina kun katse lähti vaeltamaan. Makuussa tämä toimikin hyvin! Istumisessa toimi myös, mutta koiruus tuntui hieman paineistuvan kiellosta. Alun vaikeudet huomioon ottaen paineistuminen todennäköisimmin johtunee siitä ettei koira ole aivan varma mitä siltä halutaan?

 

Luoksetuloja & tunnareita

Aamulenkin varrella vajaassa parissa kymmenessä pakkasasteessa otettiin luoksetuloja ja tunnareita. Luoksetuloissa suorien joukkoon otettiin pari kertaa maahanmeno. Tie oli hieman liukas ja koira oikeen suti laitettuaan jarrut päälle. Loistavaa! Perusasennoista maahanmenoissa pitäisi keskittyä suoriin makuuasentoihin.

Eka tunnari tehtiin siten, että näkösällä oli vain väärät kapulat ja oma oli piilossa lumen alla. Sa kävi kapulat moneen kertaan läpi ja haisteli vähän maatakin kapuloiden läheltä. Koira oli aika ymmällään, se tarjosi välillä perusasentoakin. Parin väärän kapulan tuontiyrityksen jälkeen taputin maata piilon läheltä ja sitten oikeakin kapula löytyi. Toisessa tunnarissa piilotin vain omaa. Kun kapuloita ei ole lainkaan näkyvissä, Sa etsii paremmin ja laajemmalta alueelta. Kolmas oli vastaava kuin ekakin. Nyt koira etsi, etsi ja etsi, ja lopulta löysikin piilotetun. Sa kävi väärät kapulat monesti läpi, mutta tällä kertaa ei koskenutkaan niihin. Näitä lisää!

Ageilua

Juoksu loppui ja päästiin pitkästä aikaa agitreeneihin. Sara olii hieman lentoon lähtevän oloinen, mutta vain hieman, ei pahasti.

Ensin rataa, aloitettiin esteeltä nro 3. Putken jälkeen persjättö ja 6. ja 7. sekä 7. ja 8. hypyn välissä valssaus. Jonkin kerran tippui rima 5. esteellä. Se johtui myöhässä olevasta ohjauksesta ja korjaantuikin paremmalla ohjauksella. Muutenkin kun ohjaus sujui, niin koiran käännökset oli tosi tiukkia. Lopuksi rataan lisättin vielä hyppy takaakierrolla ja puomi (längillä) alkuun.

Yksittäin:

• Puomia länkien kanssa. Ihan kivaa, kontaktitkin ihan jees. Ainoastaan vaan koiran mielestä kontaktilta saa poistua namin saatuaan, eikä vapautuskäskyä tarvitse odottaa...


• A:ta myöskin. Tosi jees!


• Keinua tehtiin ihan oikeana keinuna, mutta päät pidettiin matalilla tasoilla ja kolahdusta oli vaimentamassa tyynyt. Saraa ei liike haitannut, mutta 2on2off oli sitten vaikea. Koiraparka kun ei oikein hahmottanut mihin keinun pää loppui ja taso alkoi.


• Pussia tehtiin namialustan kanssa. Nyt Sa tietää jo alustan odottavan ja menee pussissa pää alhaalla.


• Rengastakin otettiin. Vauhtia oli.


• Kepeistä tehtiin täyttä sarjaa osittaisten ohjureiden kanssa. Ekalla Sa yritti aloittaa toisesta välistä, mutta kun kerran saatiin aloitus oikein ei siinä ollut enää ongelmaa. Kuuden sarjaa tehtiin paljaaltaan.

Välillä tehtiin pikkutokoja. Eilisten vinojen perusasentojen syykin löytyi; se palkan paikka... Peruuteltiin myös. Hienoa huomata miten ylävartalolla voi ohjata koiran peruutussuuntaa!

 

Korrien opissa, osa II

Teoriassa, Sara kun lopettelee juoksujaan. Teemana seuraaminen ja tunnari. Muutamia vinkkejä:

• Mahdollisimman usein kannattaa ottaa seuraamista häiriöillä sekä kisanomaisena liikkurin kanssa.


• Askelsiirtymissä vinkkiä tulevasta koiralle voi antaa katseella tai lähtöjalalla. Askelsiirtymien eri suuntiin voi myös ottaa eri käskytkin, etenkin taaksepäin mennessä se olisi suotavaa.


• Askeleet kannattaa välillä päättää kääntymiseenkin. Näin tehostetaan suoremman perusasennon hakua askeleiden jälkeen. Kannattaa myös ottaa vaihtelevan monta askelta.


• Pidemmälle ehtineidenkin koirien kanssa kannattaa välillä ottaa piilotetun tunnarin etsimistä. Etenkin niin, että häiriökapulat on näkösällä. Se, että koiralla kuluu aikaa etsimiseen on vain hyvä asia: koira oppii tekemään liikkeen rauhassa kiirehtimättä.


• Tunnarissa kannattaa heti alusta lähtien tehdä lähetys kymmenmetrisenä. Jos koira tarvii apuja, ohjaaja menee kapuloiden luokse ja kutsuu koiran sinne.


• Pitotreenit kannattaa tehdä sillä vaikeimmalla eli tunnarikapulalla.


• Hampaiden kolinaa metallikapulan kanssa voisi vähentää isompi/painavampi kapula.

Illemmalla pientä sisätokoilua. Se meni lähinnä perusasentojen jankkaamiseen, sillä koiruus tarjosi tällä kertaa ojärjestelmällisesti vinoja asenoja. Samoin kapulankin kanssa. Tarviikin kiinnittää noihin huomiota. Askelsiirtymät kaikkiin suuntiin sujui hyvin. Peruuteltiin myös ja peruuttelun lomaan otettiin maahanmenoja, seisomisia ja istumisia. Peruuttaminen sujuu nyt ongelmitta. Lisäksi toki vielä kaukoja. Ne ei enää vaikuta niin toivottomilta. Tällä kertaa keskityttiin pitkiin käskyväleihin.

---

Aamulenkillä kokeiltiin jäljestämistä lumella. Jäljet ajettiin heti. Ekan jäljen talloin rekkaparkkiin. Se oli J-kirjaimen mallinen ja pituudeltaan parisenkymmentä metriä. Loppuun jätin kasan nappuloita, joita peittelin vähän lumella. Koiruus ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Se lähinnä vain sinkoili eri joka suuntaan nenä ylhäällä. Pari hyvää, mutta hyvin lyhyttä pätkääkin se teki. Toinen niistä oli muutamaa metriä ennen loppua, jossa Sa sai hajun loppupalkasta ja koitti oikaista sinne. En kuintenkaa päästänyt oikomaan ja koira jäljestikin sinne. Seuraava jälki tehtiin lenkin loppupuolella jonki huoltorakennuksen pihassa. Sillä oli pituutta reilu 10 metriä ja malliltaan se oli myöskin J. Alussa jälki kulki auratulla alueella ja lopussa kaarsi lumikinoksen taakse hankeen. Jätin tällä kertaa yhden askelman pohjalle lapasen. Nyt Sar tiesi mistä oli kyse! Se jäljesti hyvin auratun alueen. Syvempään lumeen mennessä se tarkasti ensin muut suunnat ja jatkoi vasta sitten jälkeä pitkin. Kolmas jälki haisteltiin erään yrityksen parkkipaikalla. Sekin oli malliltaan J ja pituutta oli nyt n. 30 m. Loppuun jätin nytkin lapasen. Nyt Sa teki siksakkia jäljen päällä eli vähän väliä poikkesi jäljeltä ja sitten palasi sille takaisin. Oikeaan suuntaan kuitenkin mentiin ja lapanenkin löytyi. Selkeesti taisi olla edellistä vaikeampi alusta.

Lumijälkiä vois tehdä huvin vuoksi lisääkin. Pitää vaan miettiä tarkemmin paikkaa. Nytkin selkeästi parkkipaikat oli vaikeampia kuin tuo huoltorakennuksen piha, joka lienee vähemmän tallottua aluetta.

 

Palkkaamattuutta

Aamulenkin varrella treenattiinkin. Alkuun lämmittelin koiraa jäävillä ja pienillä seuruupätkillä, joissa tällä kertaa oli teemana häiriöihin päin seuruu. Hyvin oli koira mukana, joskin täyskäännökset vasempaan oli jälleen huonoja. Nämä toimii näköjään paremmin sisällä, eilenkin Sa teki hienoja käännöksiä peilin edessä. Sitten ketjutettiin luoksetulo seisomaanpysäytyksellä, idari ja tunnari. Luoksetulo oli muuten ihan näppärä, mutta Sa meni seisomisen sijaan maahan, josta korjasin sen seisomaan lisäkäskyllä. Idari tehtiin tällä kertaa oikeaan suuntaan. Kaikki jäävät toimi niinkuin pitikin. Seisominen ja istuminen oli suoria ja ne pysyikin suorina liikkeen ajan. Maahanmeno oli vähän banaanimainen. Istumasta liikkeellelähdössä koira tuli vähän myöhässä mukaan, kun käskytys oli myöhässä... Pahaksi onneksi tunnarikapulat jäi kotiin, joten piti vähän varioida. Tehtiin tunnaria sitten roskien ja oksanpätkien avulla. Nopsaan koiruus hajustetun oksanpätkän löysikin, vaikka en edes muista millon viimeksi oltaisiin tunnaria tehty muilla kuin kapuloilla. Miinuksena kuitenkin oksan pureskelu tuodessa, mutta annettakoon se koiralle anteeksi - se oli hyvin ohut pajun oksa. Se pääasia eli palkkaamattomuus toimi hyvin, mutta molemmilla olisi muuten hieman parannettavaa. Lopuksi vielä liikkeestä maahanmenoa suorana (jalka-avulla varmittettuna). Lisäksi luoksetuloa. Ekaan moitteeton seisomaanpysäytys ja toka läpijuoksuna. Lenkin varrella tehtiin myös eteenmenoa pudotettujen lapasten avulla. Ekaan Sa tartti apuja ennen kuin lähti tarpeeksi pitkälle, toka onnistui ilmankin. Molemmissa oli matkaa n. 20-30 m.

Tuomelan koululla

Miinus viisitoista. Alkuun kasasin ruudun eikä Sar voinut keskittyä mihinkään muuhun... Seuruutin koiraa ruudusta poispäin lähtöpaikalle. Se oli vaikeaa. Seuruu oli väljää ja koirakin jätätti. Jatkettiin seuraamista niin kauan kunnes seuruu sujui normaalisti. Seuruutin Sarpsaa lumivuorelle ja pujoteltiin pylväikköjä. Aika kivaa takapäätyöskentelyä! Lopulta lähetin koiraa ruutuunkin pariin kertaan. Matkaa oli n. 50 m ja ruudussa oli alusta. Hyviä menoja. Lähetin koiraa ruutuun muidenkin liikkeiden välillä. Silloin ilman alustaa ja sain kuin sainkin koiran pysähtymään napakasti oikeaan paikkaan. Pari kertaa kutsuin koiruuden ruudusta seuraamaankin. Jatkossa siis ensin ruudun kasaus ja ruutua liikkeenä vasta myöhemmin.

Sitten siirryttiin ohjatun noudon pariin. Tällä kertaa mukana oli kaikki kolme kapulaa, joista noudatin vain oikean puolimmaista pariin kertaan. Ekalla vilkuili keskimmäistä, mutta toi kuitenkin oikean. Toisella kerralla koiruus haki hienosti kulman kautta kapulan. Molemmissa vapautin vauhdista. Seuraavaksi laitoin tunnarikapulat pylvään ympärille. Tunnarikin sujui loistavasti, koira ei edes pureskellut kapulaa tuodessaan.

Otettiin erilaisia seuruupätkiä, kahdeksikkoa ja pieniä ympyröitä molempiin suuntiin. Koira tuntui pitävän loistavasti paikkansa! Askelsiirtymiä tehtiin kainalolelun avulla. Nekin sujui hyvin. Täyskäännös vasempaan sujui imuttamalla, mutta ilman sitä koira ei tehnyt käännöstä kunnolla loppuun asti. Sitä siis lisää.

Vielä loppuun peruuttamista. Huomasin tässä päivänä eräänä, että koirarukka ei osaa enää peruuttaa. Siinä menikin tovi, että sain sen palautettua koiran mieleen. Nyt otettiin pidempiä matkoja. Vinoonhan se peruuttaa pidemmillä matkoilla, mutta pääasia että peruuttaa.

---

Iltaruoalla taas leikittiin. Askelsiirtymät oli hyviä. Käännökset vasempaan sujui, mutta täyskäännökset ei kuitenkaan olleet parhaita mahdollisia. Parempia kuitenkin kuin aamulla. Kaukoissa kokeilin muiden vaihtojen lomassa s-i-vaihtoa parin metrin päästä. Se onnistui eli lähitreeni on tuottanut tulosta. Jatketaan niitä kuitenkin edelleen helpotettuina.

Sirkuskentän tuntumassa

Pakkasasteita oli -15 ja kentällä oli koiran verran lunta. Tokoiltiin sitten viereisellä pikkuparkkiksella, joka oli vähempiluminen. Ensin taas ohjattua noutoa. Tällä kertaa molemmat kapulat oli koirasta takaviistossa ja keskimmäisen virkaa toimitti reppu (jatkossa aina keskellekin jotakin!). Ensin otettiin oikeanpuolimmaisen noutoa, myöhemmin vielä vasenkin. Ihan kivaa, myös luovutukset. Vain kertaallen jouduin korjaamaan vinoa luovutusasentoa. Sen perään sitten otin varmuuden vuoksi käsiavun suoran perusasennon löytymiseen.

Seuraavaksi ohjelmassa oli ruutua. Ilman alustaa, jälleen pääpainona käskytyksen ajoittaminen. Otettiin parista eri suunnasta pitkiltä matkoilta. Ihan kivoja oli nämäkin, jonkin kerran tosin jouduin uudella käskyllä korjaamaan koiraa keskemmälle. Sa kääntyi alkuun turhan suurella kaarella käskyn kuultuaan ja seisahtui oikeaan laitaan ruudussa. Kun putsasin enimmät lumet ruudusta, niin koirakin kääntyi näpsäkämmin. Seuraavalla kerralla voisi kuitenkin ottaa ruutua taas kosketusalustalla, sillä sen kanssa  Sa kääntyy terävästi. Otettiin ruutua myös EVL:mäisesti. Eli lähetin koiraa ruutuun merkin kautta. Sarallehan ei ole vielä merkkiä opetettu, joten vein koiran aina kuvitellun merkin kohdalle. Hyvin se osasi suunnistaa ruutuun sitäkin kautta ja osasi hakea katseellaan ruudun myös vinosta kulmasta.

Ennen muutaman liikkeen ketjutusta muisteltiin koiran kanssa jääviä. Otettiin kaikkia niitä sekaisin leikin lomassa. Kaikki meni oikein. Sitten palkkaamattomuutta pitkästä aikaa ketjuttamalla tasamaanouto, suora luoksetulo ja idari peräkkäin. Noudossa ja luoksetulossa ei mitään moitteita. Idarikin sujui ookoosti, kaikki jäävät meni nytkin oikein. Koira istui hieman vinoon tai sitten vinoutui minun kävellessä kaaviota, muut jäävät oli suorassa. Mun pitää miettiä askeltamistani idarissa, etenkin käännöksissä (hangessa se on ainakin vaikeaa). Turhan harvoin tulee otettua liikkeita kisanomaisesti palkattomasti. Lyhyitä pätkiä toki tulee tehtyä useamminkin, mutta pidempiä harvemmin. Sarahan toimii kyllä palkatta suht ongelmitta, mutta olisi silti reilumpaa koiraa kohtaan ottaa sitäkin useammin. Lopuksi vielä heiteltiin lelua umpihangessa. Kivaa oli!

---

Illalla sisällä vielä käännöksiä vasempaan. Ensin imutin koiraa mukana, sitten ilman imuttamista. Koira teki Saraksi aivan loistavaa takapäätyöskentelyä! Käännöksen jälkeen pysähdyttäessä se haki hyvänlaiseen perusasentoon ja täyskäännös vasempaan sujui pitkästä aikaa todella hyvin. Kaukoissa koiruutta vähän hämmensi, kun ennakointeja ei palkattukaan ;)

Tokotuksia

SARAN kanssa käytiin tokoilemassa Tuomelan koululla. Kenttää ei ollut aurattu kunnolla, siinä oli vain auton levyinen risteys, joten lumi toi lisähaastetta treeniin. Ensin ohjattua noutoa. Keskimmäinen kapula näkyi hyvin auratussa kohdassa, muut oli lumen seassa. Oikeanpuolimmainen oli sen verran syvässä lumessa, että näytin sen koiralle erikseen ennen noutoja. Ekalla merkki jäi väljäksi ja koitin käskyttämällä saada koiraa tiivistämään, mutta koira lähtikin kapuloille. Käskin koiran takaisin ja uusintayrityksellä merkkikin onnistui. Sama homma oli toisellakin kertaa eli ekalla yrityksellä merkki jäi vajaaksi, toisella yrittämällä onnistui. Sen jälkeen merkit oli kerrasta kunnossa. Otin noutoja vauhdista vapauttaen ja lopuksi vielä haku luovutusasentoon asti. Sarpsalla oli aivan liikaa vauhtia ja sivulle kurvatessa kapulakin tippui suusta. Koira korjasi itse erheensä. Otettiin sitten vielä tasamaanoudolla uusi luovutus. Se sujui. Merkki kaipaa siis vielä hiontaa, etenkin merkille haku eri suunnista, noutosuunnat sujuu. Sitten keräsin kapulat pois ja rakensin kaksi (oranssia) ruutua samaisen (keltaisen) merkin molemmille puolille. Koira ei nähnyt ruutujen tekoa. Lähetykset merkille tehtiin vastakkaisesta suunnasta kuin ohjatussa. Oikeaa ruutua Sas ei löytänyt lumen seasta ennen kuin näytin sen. Vasemmalle se suunnisti ongelmitta. Pysäytykset meni välillä pitkiksi käskytysten ollessa myöhässä (lumivalli vaikeutti näkemistä...). Muuten ruutuun menot oli ihan kivoja. Kertaalleen otettiin oikeassa ruudussa maahanmenokin ja seuraamaan tulo. Hyvin sujui hangesta huolimatta. Kentällä vikana vielä eteenmeno, matkaa n. 60 m. Otin ekaa kertaa seuruun kanssa. Ihan ok. Puoliväliin olin epähuomiossa jättänyt hihnan ja siinä koira hidasti vähän. Samalla toiselta puolen tuli pari lasta pulkan kanssa. Sa vilkaisi niitä ja kiihdytti taas täyteen vauhtiin ja lelulle. Luoksetulon maahanpysäytystä tehtiin kotimatkalla pyörätiellä. Käskin koiran tulemaan, kun kävelin poispäin ja maahan kun se oli kohdilla. Näissä lähinnä keskityttiin terävämpään käskytykseen. Mun suusta "Maahan" tulee liian pehmeästi, "Maa" onnistuu paremmin. Ekalla koira törmäsi mun jalkoihin, sitten alkoi jarrut löytymään. Vika oli jo tosi magee! Kotiterassilla vielä tunnari lyhyeltä matkalta, jottei koira ehdi puremaan kapulaa ennen luovutusta. Hyvin onnistui.

RINNA teki omalla lenkkivuorollansa tunnarin etsintää muutamaan otteeseen. Piilotin kapulan aina suunnilleen 10 metriin, itse saatoin jäädä kapulan luokse tai sitten lähetyspaikalle. Jos jäin lähemmäs kapulaa, pentu tuli hurjaa kyytiä etsimään kapulaa. Nenä sillä oli auki vauhdista huolimatta. Piilottelin kapulaa hankeen, josta pentu joutui kaivamaan kapulan esille. Pitkästä aikaa tehtiin myös tokoluoksetuloa, jossa pentu sai juosta jalkojen välistä pallolle. Otin mukaan nyt luoksetulon jättökäskyn. Kaipaa vielä treeniä, että pentu pysyy varmasti sillä käskyllä odottamassa. Lenkin jälkeen kotiterassilla vielä tunnari. Nyt oli ekaa kertaa myös käytettyjä kapuloita mukana. Ne ei haitannut.

Kotitokoina SARA on viime aikoina tehnyt paikallaanoloja sekä istumisina että maatumisina. Molemmat onnistuu patsaana. Tunnarin pureskelematonta pitoa ollaan treenattu ja se alkaakin sisällä sujumaan jo paremmin. Tää tarvii kyllä vielä paljon treeniä ennen kuin tulee onnistumaan olohuoneen ulkopuolella. Lisäksi toki kaukoja on ainaiseen tapaan hinkattu. RINNAN kotitokoiluun on kuulunut tunnarien etsinnän ja pitojen lisäksi kaukojen liikeratoja. Lisäksi olen alkanut opettamaan pennulle myös istumista ja seisomista vihdoin ja viimein... Pentu on myös puuhastellut lelujen etsintää kotona. Näytän pennelle lelua ja piilotan sen toiseen huoneeseen. Pentu on etsinnöissään aika pätevä :) En tiedä onko tästä esineruudussa apua, mutta ainakin tätä kautta voitais saada luovutus kuntoon, sillä näin pentu tuo ylpeänä löytämänsä lelun käteen asti eikä omi sitä. Ompahan taas hauskaa viihdettä :D